Nice in Nice

Cap Ferrat

Cap Ferrat

Plan des jardins

Plan des jardins

Ett sovrum, bedroom, makuuhuone

Ett sovrum, bedroom, makuuhuone

Le jardin

Le jardin

Villa Ephrussi de Rothschild

Villa Ephrussi de Rothschild

Jardin lapidaire

Jardin lapidaire

Villa Ephrussi de Rotschild

Villa Ephrussi de Rotschild

Friterad fisk, fried fish, friteerattua kalaa

Friterad fisk, fried fish, friteerattua kalaa

Skaldjur, seafood, äyriäisiä

Skaldjur, seafood, äyriäisiä

Lamm, pommes frites, béarnaisesås, lamb, french fries, béarnaise sauce, lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta

Lamm, pommes frites, béarnaisesås, lamb, french fries, béarnaise sauce, lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta

Profiteroles

Profiteroles

Episod 3

Jag fick också bestämma en del, ett besök till St-Paul de Vence och ett till Villa Ephrussi de Rothschild som vi åkte till på morgonen. Vi tog buss nummer 81 från Promenade des Arts mot Port de Saint Jean och hoppade av där alla andra också hoppade av (Baie des fourmis) bara för att inse att alla andra skulle till stranden. Den rätta hållplatsen heter ”Passable Rothschild” och vi fick vänta ett tag för att nästa buss skulle komma. Det var en bit att gå upp till själva villan men väl där uppe var det verkligen värt det. Villan på toppen av Cap Ferrat som byggdes under ”belle epoque” av Béatrice Ephrussi de Rotschild är magnifik. Den är full av rariteter som mattor från Versailles, porslin från Sèvres och gamla, vackra gobelänger, möbler, konst och baronissans egna samlingar. Det finns nio olika trädgårdar uppe vid villan och utsikten är fantastisk. Vi tog en fika med glass och dricka på villans café, men vi fick inte sitta i trädgården, det fick bara de som åt göra. Efter några timmar tog vi bussen hem igen och stannade i gamla stan för lite traditionella fisksnacks, tur att vi bara tog två tallrikar då de inte alls föll oss i smaken.

På kvällen försökte vi leta efter en restaurang som rekommenderas på Tripadvisor men jag lyckades inte lokalisera den på Place Garibaldi. Café de Turin hade också fått fina recensioner och vi valde det istället. Jag beställde resans första och enda Kir Royal, varför dricker man det så sällan för ? Vi valde att ta en liten skaldjursplatå men såg många som tog in tre gånger större. Det här räckte gott och välför oss, till efterrätt blev det en croquantine för mig och en chokladmousse för sonen. Vi pratade länge med en tjej och hennes pappa, de kom från Hong Kong och satt precis bredvid oss. De beställde in massor med ostron i olika storlekar, vi var nöjda med vårt fat. Vi pratade även om den ryska oligarken som tidigare på kvällen blev vansinnig på sin flickvän och avslutade all diskussion med henne genom att säga ”You are going home tomorrow”. Vi kom hem sent med spårvagnen och somnade omedelbart bums.

Dagen efter bestämde vi oss för att äntligen satsa på en hel dag på stranden och tog bussen till Beaulieu-sur-mer och bänkade oss på stranden. Efter några badvändor blev vi hungriga och gick upp till stan, vi hittade en bra restarang med massor med kunder, ”Le Catalan”. En av dagens rätter var lamm med pommes frites och béarnaisesås så det valde vi ju så klart. Himla gott och dessutom profiteroles till efterrätt för min del, tiramisu för sonen. Väldigt värd pengarna. På vägen ner till stranden köpte sonen simglasögon för att se bättre under vattnet. Vi badade en lång stund till och tog inte bussen tillbaks förrän sent på kvällen. Vi var så mätta och belåtna och dessutom hade vi så mycket charkuterier, ostar och bröd hemma att vi inte orkade gå någonstans att äta middag.

Episode 3

I got to decide at least some of our day trips, we visited St. Paul de Vence and we also visited Villa Ephrussi de Rothschild. We took bus number 81 from the Promenade des Arts towards Port de Saint Jean and jumped off where everyone else also jumped off (Baie des fourmis) just to realize that everyone else was going to the beach. The right stop is called ”Passable Rothschild” and we had to wait a while for the next bus to arrive. It was a bit to go up to the villa itself but well up there it was really worth it. The villa on the top of Cap Ferrat was built during the ”belle epoque” by Béatrice Ephrussi de Rotschild is magnificent. It is full of rarities like Versailles carpets, Sèvres porcelain and old, beautiful tapestries, furniture, art and baroness´s own collections. There are nine different gardens up at the villa and the view is amazing. We took some ice cream and had a drink at the villa’s café, but we did not get to sit in the garden, only those who ate were allowed. After a couple of hours we took the bus home again and stayed in the old town for some traditional fish snacks, luckily we only took two plates as we did not like them at all.

In the evening we tried to look for a restaurant recommended on Tripadvisor but failed to locate it at Place Garibaldi. Cafe de Turin had also received nice reviews and we chose it instead. I ordered the trip’s first and only Kir Royal, why do we drink it so seldom ? We chose to take a small seafood plateau but saw many who took in three times bigger. This was enough for us, for dessert I had croquantine and Anton had a chocolate mousse. We talked for a long time with a girl and her dad, they came from Hong Kong and sat right next to us. They ordered lots of oysters in different sizes, we were pleased with ours. We talked even about the Russian oligarch, who earlier in the evening became mad at her girlfriend and ended all discussions with her by saying ”You’re going home tomorrow”. We came home late with the tram and went to bed immediately.

The following day we decided to finally spend a whole day on the beach and took the bus to Beaulieu-sur-mer and parked on the beach. After some bathing, we became hungry and went up to the village. We found a good restaurant with lots of customers called ”Le Catalan”. One of today’s dishes was lamb with french fries and béarnaise so we ordered that. Delicious as even the profiteroles for my dessert, Anton chose a Tiramisu. Very worth the money. On the way down to the beach, Anton invested in swim glasses to see better under the water. We stayed for a long time and did not catch the bus until late at night. We were so tired and as we had so much charcuterie, cheeses and bread at home that we did not even go anywhere to have dinner.

Episodi 3

Tällä matkalla minäkin sain päättää, omat kohteeni olivat St. Paul de Vence ja Villa Ephrussi de Rothschild, jonne lähdimme aamulla. Otimme bussi numero 81 Promenade des Artsilta kohti Port de Saint Jeania ja jäimme bussista samalla pysäkillä (Baie des Fourmis) kuin kaikki muutkin. Vasta siinä huomasimme, että ”kaikki muut” olivat menossa rannalle, eivätkä museoon. Oikea pysäkki olisi ollut ”Passable Rothschild” ja jouduimme odottamaan seuraava bussia aika kauan. Jyrkähkö ylämäki odotti bussipysäkiltä, mutta kun viimein pääsimme ylös asti maisema oli kaiken arvoinen. Cap Ferratin päällä oleva valtava huvila rakennettiin ”Belle Epoquen” -aikana Beatrice Ephrussi de Rothschild toimesta ja se on kerrassaan upea. Huvila on täynnä harvinaisia mattoja muun muassa Versaillesin palatsista, Sèvren porsliinia ja vanhoja, kauniita seinävaatteita, huonekaluja, taidetta ja paronittaren omia keräilykokoelmia. Puutarhaan mahtuu kaikkiaan yhdeksän erilaista puutarhaa ja maisemat merelle ovat uskomattomia. Kahvilassa tilasimme jäätelöä ja kylmiä juomia, mutta emme päässee puutarhaan istumaan koska se oli varattu ruokailijoille. Muutaman tunnin kuluttua lähdimme bussilla takaisin Nizzaan ja kävelimme vanhassa kaupungissa, jossa maistelimme myös paikallisia, friteerattuja kalapaloja. Onneksi emme tilanneet enempää kuin kaksi lautasta, kumpikaan kala ei ollut meille mieleinen.

Illalla yritimme etsiä TripAdvisorissa suositeltua ravintolaa, mutta emme onnistuneet paikallistamaan sitä Place Garibaldilta. Café de Turin oli kuitnekin saanut hyviä arvosteluja, joten päätimme mennä sinne. Tilasin matkan ensimmäinen ja ainoan Kir Royalin, miksi juomme sitä niin harvoin ? Päätimme ottaa keskikokoisen äyriäislautasen, mutta näimme, että monet ottivat kolme kertaa suuremman. Tämä riitti kuitenkin meille ihan mainiosti, jälkiruoaksi otin croquantinen ja Anton suklaamoussea. Puhuimme pitkään vieressämme istuneen tytön ja hänen isänsä kanssa, he olivat Hongkongista ja lyhyellä lomalla Ranskassa. Molemmat tilasivat lisää kaiken kokoisia ostereita, me olimme tyytyväisiä omaan lautaseemme. Puhuimme myös venäläisestä oligarkista, joka aikaisemmin illalla järjesti ravintolassa näytöksen, hän oli vihainen tyttöystävälleen ja päätti kaiken keskustelun hänen kanssaan lyhyeen ”You are going home tomorrow” – huutoon. Tulimme kotiin aika myöhään raitiovaunulal ja kaaduimme sänkyyn.

Seuraavan päivän päätimme viettää rannlla ja lädimme bussilla Beaulieu-sur-Meriin ja parkkeerasimme hiekkarannalle. Muutaman uinti- ja auringonottokierroksen jälkeen meille tuli nälkä, ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa kylästä. Löysimme ”Le Catalanin”, jossa istui jo valmiiksi paljon ihmisiä. Yksi päivän lounaista oli lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta, ja sitähän me emme voineet vastustaa. Jälkruoaksi tuhti annos profiteroleja ja pojalle tiramisua. Ravintolassa oli todella hyvä hinta/laatusuhde. Matkalla takaisin rannalle kävimme ostamassa uimalasit, että Anton näkisi paremmin sukellella. Uimme pitkään ja lähdimme kotiin päin bussilla vasta myöhään illalla. Olimme niin kylläisiä ja tyytyväisiä ja sitäpaitsi meillä oli niin paljon leikkeleitä, juustoja ja leipää kotona, että emme edes viitsineet lähteä mihinkää enää syömään.

Nice in Nice

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

Macarons/Steve Ghirardo

Macarons/Steve Ghirardo

Foie gras

Foie gras

Un Coeur en Provence

Un Coeur en Provence

Place Massena, Nice/Nizza

Place Massena, Nice/Nizza

Port Vauban

Port Vauban

Plage de la Gravette

Plage de la Gravette

Lunch/lounas, Antibes

Lunch/lounas, Antibes

Pain américain, croque monsiuer

Pain américain, croque monsiuer

Motor Yacht A, Antibes

Motor Yacht A, Antibes

Picasso, Antibes

Picasso, Antibes

Episod 2

Jag hade inte varit i konstnärsbyn St-Paul de Vence tidigare men har hört mycket om byn. Vi gick ner till Avenue de Verdun och tog buss nummer 400 därifrån upp till byn. Luftkonditioneringen i bussen fungerade inte alls så vi var rätt svettiga när vi väl kom fram efter en hel timmes färd. Väl inne i byn hämtade vi en karta från turistinformationen och gick hela vägen längs den vackra muren från 800-talet. Sonen blev lite extra glad när han märkte att man från bergsbyn såg hela vägen ända ner till Antibes och alla yachts där. Dessutom hade han sin kikare med sig så han kunde till och med se vilka yachts som var där ute. Jag hade ju ingen aning. Inne i byn såg vi massor med vackra hus, ateljéer, gallerier och en kyrka som vi gick in, vi tände ljus för min pappa som begravdes exakt för ett år sedan den 29 maj 2017. Vi besökte även Marc Chagalls grav som ligger på den lilla kyrkogården precis utanför muren. Vi snubblade på ett ställe som sålde macarons, signerade av Steve Ghirardo och jag kunde inte låta bli att testa den med gåslever. Sonen var klokare som nöjde sig med de söta varianterna, min var inte god. Lunch åt vi på ett litet ställe som hette Un cour en Provence (fick det rekommenderat från turistbyrån och den låg även trea på Tripadvisor) där jag tog dagens lunch och sonen pizza. Jag älskar den här typen av rätter, lök, potatis, zucchini, champignoner och paprika fyllda med en köttfärsblandning och massor med sallad till. Efter att ha strosat runt i värmen tog vi bussen tillbaks till Nice och gick igenom shoppinggatan Avenue Jean Médecin utan att hitta något märkvärdigt. På kvällen var vi så pass trötta att vi bara satt på vår fina balkong och pustade ut.

Anton hade fått syn på två olika yachts från St-Paul de Vence, nämligen både Sailing yacht A och Motor Yacht A som båda ägs av den ryska Andrey Melnichenko. Nu var det bara motoryachten som var kvar i Antibes, segelbåten hade seglat vidare. På morgonen tog vi alltså tåget till Antibes, en resa som kostade drygt tio euro för oss båda. Järnvägsstationen låg precis ovanför hamnen som vi kutade dit ner direkt. Tyvärr var den yttersta raden, ”the Billionaire row” inte öppen för allmänheten och den hade ju så klart varit den mest intressanta för sonen. Men vi såg en massa andra fina båtar på PortVauban och märkte även på kartan att det låg en strand precis i närheten av hamnen. Vi styrde stegen mot Plage de la Gravette som var mycket mindre än de andra stränderna på andra sidan gamla stan men helt tillräckligt stor för oss. Jag hämtade lite dricka och en fylld baguette från husvagnen på parkeringen och det var verkligen supergott. Vi badade och solade och bestämde oss att ge husvagnen en chans. Trots storleken var menyn ganska lång och priserna var rimliga. Vi beställde en klassisk ”pain américain” och en croque monsieur att dela på. De två äldre damen som jobbade i vagnen roade sig kungligt med att tala franska så snabbt som möjligt till alla förvirrade utländska turister, jag tyckte nästan synd om en amerikansk kille som fick lägga tio minuter på att han bara ville ha en vanlig hamburgare. Ibland är de sunkigaste ställena helt bäst. Vi tog en sväng till Picasso -museet i stan och gick upp och ner på de gamla gränderna, väldigt vackert även i Antibes. Tyvärr renoverades det vackra torget, blev inga fina bilder därifrån. Vi hittade några delikatessaffärer och köpte lite gott med oss hem, bland annat en burk tryffelpasta.

Episode 2

I had not been to the artist village of St.Paul de Vence before but I had heard a lot about it. We went down to Avenue de Verdun and took the bus number 400 from there up to the mountains. The air conditioning in the bus did not work at all so we were pretty sweaty when we arrived after an hour. Once inside the village, we picked up a map from the tourist information and went all the way along the beautiful wall from the 800’s. Anton was a bit extra happy when he noticed that he could actually see all the way down to Antibes and all yachts there. In addition, he had his binoculars with him so he could actually see exactly which yachts were out there. Inside the village we saw lots of beautiful houses, studios, galleries and a tiny church as we walked in to. We lit a light for my dad, as he was then buried a year ago in May 29, 2016. We also visited Marc Chagall’s grave lying on the small cemetery just outside the village wall. We stumbled upon a place selling macarons, signed by Steve Ghirardo and I wanted to try the one with goose liver. Anton was wiser as he bought the sweet ones, mine was not good. We ate lunch in a small place called Un cœur en Provence (got it recommended by the tourist office and it was recommended by Tripadvisor as well) where I took the day’s lunch and Anton a pizza. I love this kind of dishes: onions, potatoes, zucchini, mushrooms and paprika stuffed with a meatloaf mix and lots of salad too. After stumbling around in the heat, we took the bus back to Nice and walked through the shopping street Avenue Jean Médecin without finding anything at all. In the evening we were so tired that we just sat on our nice balcony and relaxed.

Anton had seen two different yachts from St-Paul de Vence, namely both Sailing Yacht A and Motor Yacht A, both owned by Russian Andrey Melnichenko. Only the latter was left in Antibes, the first one had sailed on. In the morning we took the train to Antibes, a trip that costed just over ten euros for both of us. The train station was just above the harbor and we walked down there straight away. Unfortunately, the outermost line, ”the Billionaire row”, was not open to the public, and of course it would have been the most interesting one for Anton. But we saw a lot of other nice yachts at Port Vauban and also noticed that there was a beach near the harbor. We steered the steps towards Plage de la Gravette which was much smaller than the other beaches on the other side of the old town but quite big enough for us. I took some drinks and a stuffed baguette from the wagon on the parking lot and it was really super nice. We sunbathed and decided to give the caravan a chance. Despite the size of the wagon the menu was quite long and prices were reasonable. We ordered a classic ”pain américain” and a croque monsieur to share. The two older ladies who worked in the wagon seem to be amused by speaking French as quickly as possible to all the confused foreign tourists. I almost felt sorry for an American guy who had to spend ten minutes just ordering a regular burger. Sometimes the less glorious places are the best. We even went to Picasso Museum in town and wandered up and down on the old alleys, they were very beautiful in Antibes. Unfortunately, the beautiful square was under renovation, I have no nice pictures from there. We found some delicacy shops and bought some good stuff to bring home with us, including a jar of truffle pasta.

Episode 2

En ollut käynyt taiteilijakylä St. Paul de Vencessä ennen, mutta olin kuullut siitä paljon. Menimme ensin Avenue de Verdunille ja lähdimme sieltä bussi numero 400 kohti kyseistä vuoristokylää. Bussin ilmastointi ei oikein toiminut, joten tunnin matkasta tuli vähän turhankin hikinen ja tuskallinen. Kylässä kävimme ensin turistitoimistossa hakemassa kartan ja kyselemässä vinkkejä, sitten kiersimme koko kylän kiertävän, 800-luvulta peräisin olevan muurin. Anton tuli tosi onnelliseksi kun huomasi, että kylä on niin korkealla, että sieltä näkee suoraan Antibesin edustalla olevat huvijahdit. Kiikaritkin olivat mukana, joten hän pystyi selvästi erottamaan, mitä huvijahteja siellä oli. Minulla ei ollut niistä kyllä mitään aavistusta. Kylässä oli toinen toistaan kauniimpia taloja, gallerioita ja pieni kirkko, jossa sytytimme kynttilät isälleni, jonka hautajaisista oli tuolloin mennyt tasan vuosi. Kävimme myös Marc Chagallin haudalla, joka sijaitsee pinellä hautausmaalla muurin ulkopuolella. Kävimme myös sisällä paikassa, joka myi Steve Ghirardon tekemiä macaroneja, enkä voinut vastustaa kiusausta kokeilla hanhenmaksalla täytettyä macaronia. Anton oli viisaampi ja osti makeita vaihtoehtoja. Lounaan söimme pienessä turistitoimiston (ja TripAdvisorin) suosittelemassa paikassa nimeltä Un Coeur en Provence, minä otin päivän lounaan ja poika pizzaa. Rakastan tällaista ruokaa, jauhelihaseoksella täytettyä sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja paprikaa, lisukkeena paljon salaattia. Kävelimme vielä kylän läpi ja lähdimme sitten takaisin kaupunkiin ja kävelimme koko pitkän shoppailukadun eli Avenue Jean Médecin, mutta emme löytäneet mitään ihmeellistä. Illalla olimme niin väsyneitä, että istuimme vain parvekkeellamme löhöilemässä.

Anton näki kiikareillaan sekä Sailing Yacht A ja Motor Yacht A -nimikkeillä kulkevat veneet, molempien omistaja on venäläinen Andrey Melnichenko. Tällä kertaa vain jälkimmäinen oli Antibesissä, ensimmäinen oli purjehtinut muualle. Aamulla lähdimme junalla Antibesiin, matka, joka maksoi meiltä molemmiltä non kymmenen euroa. Rautatieasema oli heti sataman yläpuolella, joten menimme heti sinne. Valitettavasti viimeinen rivi eli ”the Billionaire Row” ei ollut avoinna yleisölle, se olisi ollut se kaikkein mielenkiintoisin paikka Antonille. Näimme kuitenkin paljon muita isoja veneitä Port Vaubanissa ja huomasimme samalla, että lähin ranta oli heti sataman vieressä. Suuntasimmekin kohti Plage de la Gravettea, joka on toki paljon pienempi ranta kuin vanhan kaupungin toisella puolella olevat isot rannat, mutta meille se oli ihan riittävä. Kävin ostamassa vähän kylmiä juomia ja ihanan täytetyn patongin parkkipaikalla sijainneesta asuntovaunusta, patonki oli aivan loistava. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa ja päätimme sitten tilata lisää ruokaa samaisesta vaunusta. Ruokalista oli vaunun koosta huolimatta pitkä ja kattava ja hinnatkin olivat kohtuullisia. Tilasimme klassisen ”pain américain” ja yhden croque monsieur -leivän. Kaksi vanhempaa naisihmistä, jotka tekivät vaunussa töitä huvittelivat muiden kustannuksella puhumalla reppanaturisteille ranskaa mahdollisimman nopeasti. Kävi melkein sääliksi sitä amerikkalaispoikaa, jolla meni kymmenen minuuttia siihen, että sai selitettyä haluavansa ihan tavallisen hampurilaisen. Joskus huonoimman näköiset paikat ovat ihan parhaita. Kävimme Antibesissä Picasson museossa ja kolusimme kaupungin vanhoja kujia ylös ja alas ja taas takaisin, ne ovat niin kauniita myös Antibesissä. Kaupunkin paraatiaukio oli kuitenkin remontissa, joten siitä emme saaneet kuvia. Löysimme muutaman ihanan herkkuputiikin ja ostimme kotiinviemisiksi muun muassa tryffelitahnaa.

Nice in Nice

Alperna, Alps, Alpit

Alperna, Alps, Alpit

Promenade des Anglais

Promenade des Anglais

Frukost, breakfast, aamiainen

Frukost, breakfast, aamiainen

Quai des États-Unis

Quai des États-Unis

Saluzi

Saluzi

Port de Nice

Port de Nice

Le Safari

Le Safari

Salade de tentacules de calamar

Salade de tentacules de calamar

Salade niçoise

Salade niçoise

Nice, Nizza

Nice, Nizza

Episod 1

Efter det helt bedrövliga året bestämde jag och sonen att vi skulle ta en veckas semester någonstans där det är varmt och vackert. Emma var i Stavanger i höstas och dessutom i Los Angeles efter nyår och min man spenderade också en vecka i Frankrike i värmen så vi kände att det var vår tur nu. Att valet föll på Nice berodde väl mest på sonens yacht- och bilintresse, det finns en hel del att se i de franska kuststäderna. Jag har varit i Nice flera gånger förut, senast när dottern var liten. Nu tog vi ett direktflyg till Nice från Helsingfors, såg Alperna emellan och landade i värmen en lördag kväll. Den här gången vågade jag mig på Airbnb och bokade en lägenhet som låg väldigt centralt på rue Gounod. Vi hämtade nycklarna på Service Centre, tog buss nummer 99 till järnvägsstationen och gick några hundra meter till lägenheten. Väl framme fanns det både rosévin, vatten, läsk, ost och tomater i kylen, dessutom färsk baguette på köksbordet. Härligt !

På kvällen tog vi ännu en kort promenad till paradgatan Promenade Des Anglais för att njuta av värmen och landskapet. Vi satte oss på en uteservering, jag tog en öl och sonen en läsk (som för övrigt var dyrare än min öl). Lite lustigt att följa alla gråa, små helikopterprickar som var på väg från flygfältet till Grand Prix i Monaco. På hemvägen handlade vi ännu lite smått och gott på Carrefour och gick sedan och lade oss.

På morgonen hade vi först besök av Pat som tog hand om det praktiska med lägenheten och vi kom överens om att lämna nycklarna i brevlådan när vi väl åker hem. Sedan gick vi ut och upptäckte ett bageri runt hörnet. Så himla lyxigt att kunna köpa både färska baguetter och croissants med sig. Fin frukost i värmen blev det, sedan tog vi oss till stranden bara för att upptäcka på vägen att jag hade glömt både solkrämen och vattenflaskona hemma. Vi köpte nya men hade i alla fall med oss strandhanddukar och -madrasser från vårt tillfälliga hem. Verkligen bra service att de fanns färdigt i lägenheten, stränderna i Nice är steniga och besvärliga !

Efter ett par timmar på stranden i den stekande hettan kände vi att vi kanske inte riktigt ville bränna oss första dagen. Solen kändes väldigt stark och jag fick senare höra att uv-strålningen låg på 8, extremt högt för oss. Trots att vi smorde in oss hann sonen få lite väl mycket sol på både armar och ben bara på ett par timmar. Vi gick hem igen, lämnade strandgrejerna där och åt en lättare lunch. Sedan tog vi hela strandpromenaden till andra sidan där Nice´s hamn ligger och beundrade diverse yachts, bland andra wrap yachten Saluzi. På yachten finns det plats för 32 personer som servas av 37 i besättingen. Namnet kommer tydligen från tiden för Tangdynastins tid, en av deras krigshästar hette så. Jag tyckte nog mest om småbåtarna, de är väldigt genuina. Vi satte oss på en brasserie och beställde dricka, det var då jag märkte att temperaturen låg på 35 grader. Var ganska tacksam när ägaren berättade att vi inte behövde gå runt hela hamnen för att komma tillbaks utan kunde ta en liten motorbåt dit, jättetrevligt och faktiskt lite svalkande också.

Vi gick tillbaks till den gamla delen av staden och konsulterade några som bodde i Nice om var man skulle äta. Vi var på Marche aux Fleurs med massor med restauranger och de rekommenderade en av dem, le Safari. Trots det afrikanskt klingande namnet var menyn fransk och priserna var inte skyhöga heller. På grund av värmen satte vi oss i skuggan och tog vi var sin sallad, jag med bläckfisk och sonen är traditionell salade niçoise. Det var livligt på torget med diverse säljare, det såldes allt möjligt men även massor med vackra blommor till förvånande låga priser. Vi fick litekonstig underhållning under middagen, en utländsk dam beställde en pizza, hällde massor med chilikryddad olivolja på den och beställde därefter även ketchup som också användes rikligt. Under tiden hon åt chattade hon på telefonen hela tiden och efter ett tag tog hon in en flaska ketchup till. Jag vet inte hur hon lyckades äta upp all ketchup men tomt blev det på tallriken. Ägaren tog avsked med en lite ironisk hälsning ”Au revoir, madame télèphone”. Vi promenade långsamt hem till oss längs stranden för att sova gott i vår lilla lägenhet.

Episode 1

Last year was a sad one and me and our son decided that we would take a week’s vacation somewhere warm and beautiful. Emma was in Stavanger (Norway) last autumn and in Los Angeles after the New Year and my husband spent a week in France in the spring. The fact that we chose Nice was due to our son’s yacht and car interests. There is a lot to see in the French coastal cities. I have been to Nice several times before, but the last time was when Emma was still tiny. Now we took a direct flight to Nice from Helsinki, saw the Alps between them and landed in a wonderful warm climate on a Saturday night. This time I dared to book through Airbnb and had booked an apartment very central on Rue Gounod. We picked up the keys at the Service Center at the airport, took bus number 99 to the train station and walked a few hundred meters to the apartment. Once up in the apartment, there were both rosé wine, water, soda, cheese and tomatoes in the fridge, plus fresh baguette on the kitchen table. Lovely!

In the evening we took a short walk to the parade street Promenade des Anglais to enjoy the warmth and the landscape. We sat at a café outdoors, I took a beer and our son a soda (which was more expensive than my beer). A little hilarious to follow all the tiny gray helicopter dots that were on their way from the airport to the Grand Prix in Monaco. On the way home, we bought some good stuff at Carrefour and went to bed.

In the morning we were first visited by Pat who takes care of the practicalities for the apartment and promised to leave the keys in the mailbox when we went home. Then we went out and discovered a bakery just around the corner. So nice to be able to buy both fresh baguettes and croissants so close. We hade a nice breakfast in the morning, then we went to the beach just to discover that I had forgotten both the sunscreen and the water bottles at home. We bought new ones, but at least we had beach towels and mattresses from our temporary home. Really great service that they could be found in the apartment, the beaches of Nice are rocky and cumbersome!

After a couple of hours on the beach we felt we might not want to burn us the very first day. The sun felt very strong and I was later told that the UV radiation was 8, extremely high for us. Although we took a lot of sunscreen our son managed to burn himself on both arms and legs in just couple of hours. We went home again, left the beach stuff there and had a lighter lunch. Then we walked all the way to to the other side where Nice’s harbor is located and admired various yachts, among others a wrapped one called Saluzi. On that yacht there is room for 32 people how are served by 37 in the crew. The name is apparently from the era of Tang Dynasty, one of their war horses was called so. I liked the small boats better, they are very genuine. We sat on a brasserie and took cold drinks and that’s when I noticed that the temperature was 35 degrees. I was quite grateful when the owner told us that we did not have to walk around the entire port again to get back, but could take a small motorboat back. The short trip was a very nice one and actually a refreshing as well.

We went back to the old part of the city and asked people living in Nice for advice about where to eat. We were at Marché aux Fleurs with lots of restaurants and these people recommended one of them, le Safari. Despite the African name, the menu was all French and the prices were not high either. Because of the heat we sat in the shade and ordered both a salad, me one with octopus and our son the traditional salad niçoise. It was lively on the square with various sellers, they sold alot of souvenirs and stuff but even a lot of beautiful flowers for surprisingly low prices. We had some entertainment during the dinner, a foreign lady ordered a pizza, poured lots of chilli-spiced olive oil on it and then ordered ketchup that was poured on as well. Meanwhile she ate she was constantly chatting on the phone and after a while she wanted to have yet another bottle of ketchup. I do not know how she managed to eat it all but the plate was empty very soon. The owner made a bit ironic greeting ”Au revoir, madame télèphone” as she left. We walked slowly home to our place through the old city and along the beach to our place for a good night´s sleep.

Episodi 1

Tämän onnettoman vuoden jälkeen päätin, että minä ja poikamme otamme viikon loman ja lähdemme jonnekkin, jossa on sekä lämmintä että kaunista. Emma oli Stavangerissa viime syksynä ja uuden vuoden jälkeen Los Angelesissa, mieheni vietti keväällä viikon Ranskassa ja nyt oli siis meidän vuoromme. Se, että kohteeksi valikoitui Nizza johtui ehkä eniten poikamme mielenkiinnosta huvijahteihin ja autoihin, niitähän Ranskan rannikkokaupungeissa riittää. Olen ollut Nizzassa useita kertoja aiemminkin, viimeksi silloin kun Emma oli vielä pieni. Nyt otimme suoran lennon Helsingistä Nizzaan, näimme Alpit välillä ja laskeuduimme kesäkuumalle kentälle lauantai-iltana. Tällä kertaa uskaltauduin ottamaan majoituksen Airbnb `n kautta ja ja varasimme asunnon, joka oli hyvällä paikalla rue Gounodilla. Haimme avaimet lentokentän palvelukeskuksesta, otimme bussi numero 99 rautatieasemalle ja kävelimme muutaman sata metriä asunnolle. Kun pääsimme sisälle, löysimme jääkaapista roséviiniä, vettä, virvoitusjuomia, juustoa ja tomaatteja, ja keittiön pöydällä oli myös tuoretta patonkia. Ihana tervetuliaistoivotus !

Illalla teimme lyhyen kävelylenkin pääkatu Promenade des Anglaislle ja nautimme lämmöstä ja maisemista. Istuimme ulkoilmakahvilassa, minä tilasin olutta ja poika limsan (joka muuten oli kalliimpi kuin minun pienempi olueni). Oli vähän hassua katsella kaikkia taivaanrannassa hyttysenkokoisiksi muuttuvia helikoptereita, ne olivat kaikki matkalla lentokentältä Grand Prix -osakilpailuihin Monacossa. Kotimatkalla ostimme vielä vähän elintarvikkeita ja juomia Carrefourista ja sitten menimmekin nukkumaan.

Aamulla Pat, joka huolehtii asunnon käytännön asioista, tuli käymään. Sovimme, että jätämme avaimet postilaatikkoon kun lähdemme takaisin Suomeen. Sitten lähdimme ulos ja huomasimme, että lähileipomo oli heti kulman takana. Ihanan ylellistä ostaa joka aamu mukaansa tuoreita patonkeja ja croissanteja. Nautimme aamiaista parvekkeen lämmössä, sitten lähdimme rannalle vain huomataksemme, että minä olin unohtanut sekä aurinkovoiteet että vesipullot kotiin. Ostimme uudet, mutta olihan meillä sentään mukana rantapyyhkeet ja -patjat, jotka olivat tarjolla väliaikaisessa asunnossamme. Hyvää palvelua sekin, että ne olivat valmiina, Nizzan rannat ovat kivisiä ja hankalia !

Vietimme rannalla vain muutaman tunnin, päätimme, että emme halua polttaa itseämme heti ensimmäisenä päivänä. Aurinko tuntui jotenkin erityisen voimakkaalta ja myöhemmin kuulimmekin, että UV-säteily oli jo 8. Vaikka laitoimmekin aurinkorasvaa poika ehti kuitenkin polttaa hartiansa ja pohkeensa muutamassa tunnissa. Palasimme kotiin, jätimme rantatavarat kotiin ja söimme kevyen lounaan. Sen jälkeen kävilimmekin koko rantabulevardin aina vuoren toisella puolella sijaitsevaan satamaan, jossa ihailimmie huvijahteja. Yksi niistä oli ”wrap” huvijahti Saluzi. Siihen mahtuu 32 henkilöä, joita palvelee 37 -henkinen miehistö. Nimi tulee ilmeisesti Tang-dynastian ajalta, yksi heidän sotaratsuni oli sen niminen. Minä pidin eniten pienistä paikallisveneistä, ne olivat niin kauniita ja värikkäitä. Istuimme läheiseen brasseriaan ja ja tilasimme kylmää juomaa, samalla huomasin että lämpötila oli jo 35 asteessa. Olin varsin kiitollinen, kun omistaja kertoi meille, että meidän ei tarvitse kävellä satamaa ja samaa reittiä, vaan pääsemmekin takaisin toiselle puolelle pienen veneen kyydissä. Lyhyt, mutta vilvoittava merimatka.

Palasimme vanhaan kaupunkiin ja kyselimme paikallisilta missä syödä. Olimme Marché aux Fleurillä, jossa on paljon ravintoloita ja paikalliset suosittelivat yhtä niistä eli le Safaria. Afrikkalaiselta kuullostavasta nimestä huolimatta paikassa oli aito ranskalainen menu ja hinnat olivat kohtuullisia. Kuumuuden vuoksi istuimme varjossa ja tilasimme molemmat salaattia, minä mustekalalla ja Anton perinteisen salade niçoisen. Torilla oli kova vilinä ja paljon matkamuistojen myyjiä, mutta myös paljon kauniita kukkia yllättävän edulliseen hintaan. Ravintolassa meitä viihdytti ulkomainen naisasiakas, joka pizzan tilattuaan lorautti sen päälle ensin aimo annoksen chilillä maustettua oliiviöljyä ja sen jälkeen hän pyysi vielä ketsuppia, jota myöskin kaadettiin pizzan päälle reilulla kädellä. Syödessään hän chattaili puhelimellaan koko ajan ja hetken päästä hän tilasi vielä toisen pullon ketsuppia. En tiedä, miten hän edes onnistui syömään kaiken ketsupin, mutta hetken päästä lautanen oli tyhjä. Omistaja heitti naiselle vähän ironisen ”Au revoir, madame télèphone” – tervehdyksen tämän lähtiessä. Me käyskentelimme hitaasti vanhan kaupungin ja rantabulevardin kautta takaisin kotiin ja menimme nukkumaan.

Raclette

Raclette

Raclette

Raclette

Raclette

Raclette

På vintern plockar vi ofta fram raclettepannan. Det är enkelt och trevligt, det enda som är lite arbetskrävande är att hacka alla grönsaker. Koka potatis tar också tid men det mesta är framme inom en halv timme. Det går alldeles utmärkt att prova på andra ostar också om man vill, den traditionella racletteosten är nämligen ganska dyr. Den här gången tog vi paprika, lök, champinjoner, massor med ost, köttbullar och överblivet kött (minns inte receptet). Saltgurka, syltlök och Dijonsenap är ett måste till raclette. Något gott bröd också, förresten. Nackdelen med raclette är att när pannan precis är lagom varm för det perfekta slutresultatet är man oftast så mätt att det återstår att stänga av. Bastant mat som passar perfekt så här års.

Här kan man hitta lite annorlunda recept på traditionell raclette. Enligt den informationen som nämns på den här sidan har osten nämnts för första gången redan på 1200-talet. Den godaste varianten av raclette åt jag i den lilla franska byn Annecy där det serverades en hel stekpanna med smält ost och två stora tallrikar med potatis och olika sorters charkuterier. Antagligen var portionen menad för två personer (som här) och jag blev väldigt mätt och belåten. Barnen ska förresten åka till det här stället imorgon, jag är extremt avundsjuk.

In winter we often pick up raclette grill. It is simple and nice, the only thing that is a bit demanding is to chop all vegetables. To boil potatoes takes takes time but the most of the stuff You need will be done within half an hour. It’s perfectly possible to try even other cheeses if You like, the traditional raclette cheese is quite expensive. This time we took peppers, onions, mushrooms, lots of cheese, meatballs and leftover meat (I do not remember the recipe). Pickles cucumbers, pickled onions and Dijon mustard are a must for raclette. Some good bread too, by the way. The disadvantage of raclette is that when the pan ha the right temperature for the perfect end result You have eaten as much as You can hold so the only thing that remains is to shut down the grill. Stodgy food that is perfect this time of year.

You can find a little bit different recipes for traditional raclette here. According to the information listed on this page, the cheese has been mentioned for the first time back in the 1200´s. The tastiest version of raclette I ever had was in the small French village of Annecy where they served an entire pan with melted cheese and two large plates with potatoes and different kinds charcuterie. I guess the portion was meant for two people (like here) but I was happy to have it all. By the way, kids are going this place tomorrow, I’m extremely jealous.

Talvella otamme usein esiin raclettepannun. Sillä saa helposti ja nopeasti hvyää ruokaa, ainoa työläs osuus on pilkkoa kaikki vihannekset. Perunoidenkin keitto vie aikaa, mutta kaikki tarvittava on valmista puolessa tunnissa. Muitakin juustoja voi toki kokeilla, perinteinen raclettejuusto on nimittäin melko kallista. Tällä kertaa käytimme paprikaa, sipulia, herkkusieniä, paljon juustoa, lihapullia ja tähteeksi jäänyttä possua (en muista reseptiä). Lisukkeiksi on oltava suolakurkkuja (cornichonieja), hillosipuleita ja Dijonsinappia. Ja mielellään myös jotakin hyvää leipää. Racletten haittapuolena on se, että juuri kun pannu on juuri oikean lämpöinen täydelliseen lopputulokseen sitä on niin täynnä, että pannu pitää sulkea. Täyttävä ruoka, joka on tähän vuodenaikaan sopiva.

Täältä löytyy hieman erilaisia raclettereseptejä. Tämän sivun mukaan juusto mainittiin ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla. Parhaan racletteversion söin pienessä, ranskalaisessa Annecyn kylässä, joss yhdeltä pannulta tarjoiltiin sulatettu juusto ja kahdelta muulta perunaa ja leikkeleitä. Todennäköisesti ruoka oli tarkoitettu kahdelle henkilölle (kuten täällä) ja tulinkin aivan erityisen kylläiseksi. Lapset lähtevät muuten huomenna tänne, olen kateudesta vihreä.