Nice in Nice

Monaco

Monaco

Bilig, Rue Princesse Caroline

Bilig, Rue Princesse Caroline

Rue Princesse Caroline, Monaco

Rue Princesse Caroline, Monaco

Port Hercule, Monaco

Port Hercule, Monaco

Casino, Monaco

Casino, Monaco

Monaco

Monaco

Place du Palais, Monaco-Ville

Place du Palais, Monaco-Ville

Sailing Yacht A, Monaco

Sailing Yacht A, Monaco

Moules à la créme

Moules à la créme

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Croque de Madame, La Buvette de Musée

Croque de Madame, La Buvette de Musée

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Tarte tropézienne

Tarte tropézienne

Episod 4

Näst sista dagen var höjdpunkten av resan åtminstone för sonens del, vi tog tåget till Monaco. Resan gick fort och tog inte ens en halv timme. Väl framme gick vi ner till hamnen för att titta på det som fanns kvar av Monaco Grand Prix och yachts. Sonen blev lite sur på mig när jag ville äta lunch innan dess, men jag var både varm, hungrig och törstig så det fick bli en restaurang som heter Bilig på rue Princesse Caroline. Jättegod caesarsallad och tomatpasta. En rejäl tur till hela hamnen och där fanns det också en liten båt som tog oss till startpunkten för två euro. Vi klättradde upp till Casinot och bänkade oss på Café de Paris, Pat hade berättat oss tidigare att det är den bästa platsen att sitta på och titta på folk och bilar i ett par timmar. Ingen billig café, en liten öl kostade nio euro och ett glas vin åtta euro. Sonen var sugen på glass och beställde en jätteportion (den var fin men vi glömde ta bilder men de ser ut ungefär så här ) för 22 euro. Sedan tog vi en hop on, hopp off – buss från kasinot och åkte igenom alla sevärdheter i det lilla riket. Det bästa var tydligen att Sailing yacht A med högre master än Big Ben var i Monaco. Jag måste säga att det var värt pengarna, jag hade inte orkat gå så jättelångt till. Det fläktade precis lagom i bussen och man såg allting väldigt bra. Sedan hamnade vi i hamnen igen och trodde att vi skulle vara tvungna att klättra uppp till berget igen men det visade sig att där nere vid stranden fanns en ingång som ledde rakt upp till järnvägsstationen. Väl tillbaka i Nice handlade vi en del presenter på shoppinggatan och delade på en portion moules à la créme på en tvärgata. Sedan gick vi hem och packade lite halvfärdigt, vi hade ju bara en dag kvar i stan.

På morgonen åt vi frukost, städade upp lägenheten och bäddade om. Vi hade handlat lite för mycket mat så en del fick slängas, vi kände ju ingen i huset. Väskorna lämnade vi på förvaring på järnvägsstationen och vandrade vidare till ett Chagall -museum som också det låg på ett berg. Ett fantastiskt museum, väl värt ett besök för dem som gillar Chagall och det gör jag. La Buvette de Musée, ett enkelt trädgårdscafé visade sig vara ett bra val, det var länge sedan jag åt en lika god Croque de Madame. Efter några timmars ströshopping och fika i gamla stan var det dags att börja åka mot flygfältet. Vi provsmakade tarte tropézienne och köpte små minivarianter med oss hem också. Vårt flyg avgick sent och vi landade i Helsingfors mitt i natten. Men vi hade lite tur, bussen till Åbo avgick nästan direkt. Jag sov både på flyget och i bussen, sonen bara en liten kort stund i bussen. Hemma var vi först vid fyratiden på morgonen. Fantastisk resa och visst är det betydligt svalare (vintrigt, om jag ska vara ärlig) här i Åbo än i Nice. Jag åker gärna dit igen men går kanske helst lite mindre än vad vi gjorde den här gången, minst 10 kilometer om dagen… och så väljer jag nog att bo i någon av de mindre byarna längs kusten nästa gång, kanske Villefranche-sur-mer istället.

Episode 4

The last day was the highlight of the trip at least for Anton as we took the train to Monaco. The journey was a fast one, it does not even take half an hour. Once in Monaco we walked down down to the harbor to see what was left of the Monaco Grand Prix and yachts. The son got a little angry with me as I wanted to have lunch before visiting the harbor but I was both sweating, hungry and thirsty so we chose a restaurant called Bilig on rue Princesse Caroline. Great Caesar salad and a nice pasta with tomato sauce. We walked through the entire harbor and were met by a nice coincidence, there was also a small boat that took us to the starting point for two euros. We climbed up to the Casino and sat at the Café de Paris, Pat had told us earlier that it is the best place to sit down on and just watch the people and cars in a couple of hours. Not a cheap place, a small beer costed nine euros and a glass of wine eight euros. Anton had cravings for an ice cream and ordered a giant portion (it was nice but we forgot to take pictures but they look like these ) for 22 euros. Then we took a hop on, hop off – bus from the Casino and travelled through all the sights in the small empire. The best thing was apparently that Sailing Yacht A with a higher master than Big Ben that happened to be in Monaco. I must say it was worth the money, I did not have had the energy to go so far. It was just convenient and cool and we saw everything very well from upstairs. Then we ended up in the harbor again and thought we would have to climb again, but it turned out that there was an entrance that led straight to the train station. We bought some gifts on the shopping street in Nice and shared a portion of moules à la crème on a cross street. Then we went home and packed a little half-finished, we just had one day left in town.

In the morning we ate breakfast, cleaned the apartment and made the beds. We had bought a little too much food so some had to be thrown away, we did not know anyone else in the house. We left the bags at the train station and walked on to the Chagall Museum on a mountain (naturally). A fantastic museum, well worth a visit for those who like Chagall and I do. La Buvette de Musée, a simple garden cafe turned out to be a great one, it was a long time ago I had an equally good Croque de Madame. After a few hours of shopping and coffee in the old town, it was time to get to the airport. We tried tarte tropézienne at the airport and bought some in miniature with us. Our flight departed late and we landed in Helsinki in the middle of the night. But we were lucky, the bus to Turku departed almost immediately. I slept both on the flight and in the bus, Anton just a short while on the bus. We were at home forst at four in the morning. Fantastic trip and certainly it is much cooler (winterish to be quite honest) here in Turku than in Nice. I’d love to go there again but maybe walk a bit less than we did this time, at least 10 kilometers a day … and then I would probably choose to stay in one of the smaller villages of the coast next time, maybe Villefranche-sur-Mer instead.

Episodi 4

Toiseksi viimeinen päivä oli matkan kohokohta ainakin Antonin osalta, lähdimme nimittäin junalla Monacooon. Matka meni nopeasti, se ei kestänyt edes puolta tuntia. Kävelimme alas satamaan katsomaan sitä, mitä edellisen viikonlopun Monacon Grand Prix -kilpailusta ja kaikista huvijahdeista oli vielä jäljellä. Poika suutahti kun halusin syödä lounasta ennen sataman kiertelyä, mutta kun oli kuuma, ja minulla oli jo sekä nälkä että jano. Kyselimme hyvää ravintolaa, ja suositukseksena saimme Biligin kävelykatu rue Princesse Carolinen varrelta. Söin erittäin herkullista caesarsalaattia ja Anton tomaattipastaa. Kiersimme ihan koko sataman, ja yllätyin iloisesti kun täälläkin toisella puolella satamaa oli vene, jotka vei meidät kahdella eurolla takaisin toiselle puolelle. Kiipesimme kasinolle ja istuimme Cafe de Parisiin, Pat oli kertonut meille aiemmin, että kyseinen kahvila on paras paikka istua ja tarkkailla kaikkia ihmisiä ja autoja. Kahvila ei ollut mitenkään siitä halvimmasta päästä, pieni olut maksoi yhdeksän euroa ja viinilasillisen kahdeksan euroa. Poika halusin suositun oloisen jäätelöannoksen ja tilasikin 22 euron annoksen suklaajäätelöä (annos oli hieno, mutta unohdimme ottaa siitä kuvia, ne näyttivät kuitenkin suurinpiirtein tältä Hyppäsimme kasinolta hop on, hop off – bussiin ja kävimme läpi pienen valtakunnan nähtävyydet. Paras niistä oli ainakin pojan mielestä Sailing Yacht A, jonka mastot ovat korkeammat kuin Big Ben, ja joka sattumalta oli Monacossa. Täytyy sanoa, että bussikierros oli hintansa arvoinen, en olisi millään jaksanut kävellä kaikkia matkoja. Tuuli viilensi juuri sopivasti bussin yläkerrassa ja sieltä näki kaikki nähtävyydet oikein hyvin. Kierros päättyi satamaan, ja ajattelimme ensin, että meidän pitää kiivetä taas takaisin rautatieasemalle, mutta osoittautikin, että satamassa oli sisäänkäynti, joka johti suoraan ylös rautatieasemalle. Ostimme lahjoja ostoskadulla Nizzassa ja jaomme yhden ”moules à la crème” -annoksen sivukadulla. Sitten menimme kotiin ja pakkasimme tavaramme, koska meillä oli enää vain yksi päivä jäljellä.

Aamulla söimme aamiaisen, siivosimme asunnon ja petasimme sängyt. Olimme ostaneet vähän liikaa oli ruokaa (ja juustoja), joten osa oli heitettävä roskiin, koska emme tunteneet naapureitamme. Jätimme matkatavarat rautatieasemalle ja kävelimme sieltä Chagall -museoon (joka tietysti oli vuorella): Fantastinen museo, ja näkemisen arvoinen kaikillle niille, jotka pitävät Chagallista niin kuin minä. La Buvette de Musee, museon yksinkertainen puutarhakahvila, osoittautui todella hyväksi paikaksi, en ole pitkään aikaan syönyt niin hyvää Croque Madamea. Vietimme muutaman tunnin ostoksilla ja kahvilla vanhassa kaupungissa, sieltä lähdimme sitten pikkuhiljaa lentokentälle. Söimme kentällä vielä tarte tropéziennea ja ostimme niitä myös minikokoisina mukaamme. Lentomme lähti myöhään ja laskeuduimme Helsinkiin keskellä yötä. Meillä kävi kyllä hyvä säkä, Turkuun menevä bussi lähti laiturilta melkein välittömästi. Nukuin sekä koneessa että bussissa, Anton vain lyhyen aikaa bussissa. Kotona olimme vasta kello neljä aamulla. Mahtava matka, ja tietenkin täällä Turussa on kylmempää (melkeinpä talvista) kuin Nizzassa. Lähtisin sinne uudestaan, mutta voisin kyllä ihan vapaaehtoisesti kävellä vähän vähemmän kuin tällä kertaa eli yli 10 kilometriä päivässä … ja valitsisin ehkä jonkun rannikon pienemmistä kylistä, esimerkiksi Villefranche-sur-Merin.

Annonser

Nice in Nice

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

Macarons/Steve Ghirardo

Macarons/Steve Ghirardo

Foie gras

Foie gras

Un Coeur en Provence

Un Coeur en Provence

Place Massena, Nice/Nizza

Place Massena, Nice/Nizza

Port Vauban

Port Vauban

Plage de la Gravette

Plage de la Gravette

Lunch/lounas, Antibes

Lunch/lounas, Antibes

Pain américain, croque monsiuer

Pain américain, croque monsiuer

Motor Yacht A, Antibes

Motor Yacht A, Antibes

Picasso, Antibes

Picasso, Antibes

Episod 2

Jag hade inte varit i konstnärsbyn St-Paul de Vence tidigare men har hört mycket om byn. Vi gick ner till Avenue de Verdun och tog buss nummer 400 därifrån upp till byn. Luftkonditioneringen i bussen fungerade inte alls så vi var rätt svettiga när vi väl kom fram efter en hel timmes färd. Väl inne i byn hämtade vi en karta från turistinformationen och gick hela vägen längs den vackra muren från 800-talet. Sonen blev lite extra glad när han märkte att man från bergsbyn såg hela vägen ända ner till Antibes och alla yachts där. Dessutom hade han sin kikare med sig så han kunde till och med se vilka yachts som var där ute. Jag hade ju ingen aning. Inne i byn såg vi massor med vackra hus, ateljéer, gallerier och en kyrka som vi gick in, vi tände ljus för min pappa som begravdes exakt för ett år sedan den 29 maj 2017. Vi besökte även Marc Chagalls grav som ligger på den lilla kyrkogården precis utanför muren. Vi snubblade på ett ställe som sålde macarons, signerade av Steve Ghirardo och jag kunde inte låta bli att testa den med gåslever. Sonen var klokare som nöjde sig med de söta varianterna, min var inte god. Lunch åt vi på ett litet ställe som hette Un cour en Provence (fick det rekommenderat från turistbyrån och den låg även trea på Tripadvisor) där jag tog dagens lunch och sonen pizza. Jag älskar den här typen av rätter, lök, potatis, zucchini, champignoner och paprika fyllda med en köttfärsblandning och massor med sallad till. Efter att ha strosat runt i värmen tog vi bussen tillbaks till Nice och gick igenom shoppinggatan Avenue Jean Médecin utan att hitta något märkvärdigt. På kvällen var vi så pass trötta att vi bara satt på vår fina balkong och pustade ut.

Anton hade fått syn på två olika yachts från St-Paul de Vence, nämligen både Sailing yacht A och Motor Yacht A som båda ägs av den ryska Andrey Melnichenko. Nu var det bara motoryachten som var kvar i Antibes, segelbåten hade seglat vidare. På morgonen tog vi alltså tåget till Antibes, en resa som kostade drygt tio euro för oss båda. Järnvägsstationen låg precis ovanför hamnen som vi kutade dit ner direkt. Tyvärr var den yttersta raden, ”the Billionaire row” inte öppen för allmänheten och den hade ju så klart varit den mest intressanta för sonen. Men vi såg en massa andra fina båtar på PortVauban och märkte även på kartan att det låg en strand precis i närheten av hamnen. Vi styrde stegen mot Plage de la Gravette som var mycket mindre än de andra stränderna på andra sidan gamla stan men helt tillräckligt stor för oss. Jag hämtade lite dricka och en fylld baguette från husvagnen på parkeringen och det var verkligen supergott. Vi badade och solade och bestämde oss att ge husvagnen en chans. Trots storleken var menyn ganska lång och priserna var rimliga. Vi beställde en klassisk ”pain américain” och en croque monsieur att dela på. De två äldre damen som jobbade i vagnen roade sig kungligt med att tala franska så snabbt som möjligt till alla förvirrade utländska turister, jag tyckte nästan synd om en amerikansk kille som fick lägga tio minuter på att han bara ville ha en vanlig hamburgare. Ibland är de sunkigaste ställena helt bäst. Vi tog en sväng till Picasso -museet i stan och gick upp och ner på de gamla gränderna, väldigt vackert även i Antibes. Tyvärr renoverades det vackra torget, blev inga fina bilder därifrån. Vi hittade några delikatessaffärer och köpte lite gott med oss hem, bland annat en burk tryffelpasta.

Episode 2

I had not been to the artist village of St.Paul de Vence before but I had heard a lot about it. We went down to Avenue de Verdun and took the bus number 400 from there up to the mountains. The air conditioning in the bus did not work at all so we were pretty sweaty when we arrived after an hour. Once inside the village, we picked up a map from the tourist information and went all the way along the beautiful wall from the 800’s. Anton was a bit extra happy when he noticed that he could actually see all the way down to Antibes and all yachts there. In addition, he had his binoculars with him so he could actually see exactly which yachts were out there. Inside the village we saw lots of beautiful houses, studios, galleries and a tiny church as we walked in to. We lit a light for my dad, as he was then buried a year ago in May 29, 2016. We also visited Marc Chagall’s grave lying on the small cemetery just outside the village wall. We stumbled upon a place selling macarons, signed by Steve Ghirardo and I wanted to try the one with goose liver. Anton was wiser as he bought the sweet ones, mine was not good. We ate lunch in a small place called Un cœur en Provence (got it recommended by the tourist office and it was recommended by Tripadvisor as well) where I took the day’s lunch and Anton a pizza. I love this kind of dishes: onions, potatoes, zucchini, mushrooms and paprika stuffed with a meatloaf mix and lots of salad too. After stumbling around in the heat, we took the bus back to Nice and walked through the shopping street Avenue Jean Médecin without finding anything at all. In the evening we were so tired that we just sat on our nice balcony and relaxed.

Anton had seen two different yachts from St-Paul de Vence, namely both Sailing Yacht A and Motor Yacht A, both owned by Russian Andrey Melnichenko. Only the latter was left in Antibes, the first one had sailed on. In the morning we took the train to Antibes, a trip that costed just over ten euros for both of us. The train station was just above the harbor and we walked down there straight away. Unfortunately, the outermost line, ”the Billionaire row”, was not open to the public, and of course it would have been the most interesting one for Anton. But we saw a lot of other nice yachts at Port Vauban and also noticed that there was a beach near the harbor. We steered the steps towards Plage de la Gravette which was much smaller than the other beaches on the other side of the old town but quite big enough for us. I took some drinks and a stuffed baguette from the wagon on the parking lot and it was really super nice. We sunbathed and decided to give the caravan a chance. Despite the size of the wagon the menu was quite long and prices were reasonable. We ordered a classic ”pain américain” and a croque monsieur to share. The two older ladies who worked in the wagon seem to be amused by speaking French as quickly as possible to all the confused foreign tourists. I almost felt sorry for an American guy who had to spend ten minutes just ordering a regular burger. Sometimes the less glorious places are the best. We even went to Picasso Museum in town and wandered up and down on the old alleys, they were very beautiful in Antibes. Unfortunately, the beautiful square was under renovation, I have no nice pictures from there. We found some delicacy shops and bought some good stuff to bring home with us, including a jar of truffle pasta.

Episode 2

En ollut käynyt taiteilijakylä St. Paul de Vencessä ennen, mutta olin kuullut siitä paljon. Menimme ensin Avenue de Verdunille ja lähdimme sieltä bussi numero 400 kohti kyseistä vuoristokylää. Bussin ilmastointi ei oikein toiminut, joten tunnin matkasta tuli vähän turhankin hikinen ja tuskallinen. Kylässä kävimme ensin turistitoimistossa hakemassa kartan ja kyselemässä vinkkejä, sitten kiersimme koko kylän kiertävän, 800-luvulta peräisin olevan muurin. Anton tuli tosi onnelliseksi kun huomasi, että kylä on niin korkealla, että sieltä näkee suoraan Antibesin edustalla olevat huvijahdit. Kiikaritkin olivat mukana, joten hän pystyi selvästi erottamaan, mitä huvijahteja siellä oli. Minulla ei ollut niistä kyllä mitään aavistusta. Kylässä oli toinen toistaan kauniimpia taloja, gallerioita ja pieni kirkko, jossa sytytimme kynttilät isälleni, jonka hautajaisista oli tuolloin mennyt tasan vuosi. Kävimme myös Marc Chagallin haudalla, joka sijaitsee pinellä hautausmaalla muurin ulkopuolella. Kävimme myös sisällä paikassa, joka myi Steve Ghirardon tekemiä macaroneja, enkä voinut vastustaa kiusausta kokeilla hanhenmaksalla täytettyä macaronia. Anton oli viisaampi ja osti makeita vaihtoehtoja. Lounaan söimme pienessä turistitoimiston (ja TripAdvisorin) suosittelemassa paikassa nimeltä Un Coeur en Provence, minä otin päivän lounaan ja poika pizzaa. Rakastan tällaista ruokaa, jauhelihaseoksella täytettyä sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja paprikaa, lisukkeena paljon salaattia. Kävelimme vielä kylän läpi ja lähdimme sitten takaisin kaupunkiin ja kävelimme koko pitkän shoppailukadun eli Avenue Jean Médecin, mutta emme löytäneet mitään ihmeellistä. Illalla olimme niin väsyneitä, että istuimme vain parvekkeellamme löhöilemässä.

Anton näki kiikareillaan sekä Sailing Yacht A ja Motor Yacht A -nimikkeillä kulkevat veneet, molempien omistaja on venäläinen Andrey Melnichenko. Tällä kertaa vain jälkimmäinen oli Antibesissä, ensimmäinen oli purjehtinut muualle. Aamulla lähdimme junalla Antibesiin, matka, joka maksoi meiltä molemmiltä non kymmenen euroa. Rautatieasema oli heti sataman yläpuolella, joten menimme heti sinne. Valitettavasti viimeinen rivi eli ”the Billionaire Row” ei ollut avoinna yleisölle, se olisi ollut se kaikkein mielenkiintoisin paikka Antonille. Näimme kuitenkin paljon muita isoja veneitä Port Vaubanissa ja huomasimme samalla, että lähin ranta oli heti sataman vieressä. Suuntasimmekin kohti Plage de la Gravettea, joka on toki paljon pienempi ranta kuin vanhan kaupungin toisella puolella olevat isot rannat, mutta meille se oli ihan riittävä. Kävin ostamassa vähän kylmiä juomia ja ihanan täytetyn patongin parkkipaikalla sijainneesta asuntovaunusta, patonki oli aivan loistava. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa ja päätimme sitten tilata lisää ruokaa samaisesta vaunusta. Ruokalista oli vaunun koosta huolimatta pitkä ja kattava ja hinnatkin olivat kohtuullisia. Tilasimme klassisen ”pain américain” ja yhden croque monsieur -leivän. Kaksi vanhempaa naisihmistä, jotka tekivät vaunussa töitä huvittelivat muiden kustannuksella puhumalla reppanaturisteille ranskaa mahdollisimman nopeasti. Kävi melkein sääliksi sitä amerikkalaispoikaa, jolla meni kymmenen minuuttia siihen, että sai selitettyä haluavansa ihan tavallisen hampurilaisen. Joskus huonoimman näköiset paikat ovat ihan parhaita. Kävimme Antibesissä Picasson museossa ja kolusimme kaupungin vanhoja kujia ylös ja alas ja taas takaisin, ne ovat niin kauniita myös Antibesissä. Kaupunkin paraatiaukio oli kuitenkin remontissa, joten siitä emme saaneet kuvia. Löysimme muutaman ihanan herkkuputiikin ja ostimme kotiinviemisiksi muun muassa tryffelitahnaa.