Nice in Nice

Monaco

Monaco

Bilig, Rue Princesse Caroline

Bilig, Rue Princesse Caroline

Rue Princesse Caroline, Monaco

Rue Princesse Caroline, Monaco

Port Hercule, Monaco

Port Hercule, Monaco

Casino, Monaco

Casino, Monaco

Monaco

Monaco

Place du Palais, Monaco-Ville

Place du Palais, Monaco-Ville

Sailing Yacht A, Monaco

Sailing Yacht A, Monaco

Moules à la créme

Moules à la créme

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Croque de Madame, La Buvette de Musée

Croque de Madame, La Buvette de Musée

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Tarte tropézienne

Tarte tropézienne

Episod 4

Näst sista dagen var höjdpunkten av resan åtminstone för sonens del, vi tog tåget till Monaco. Resan gick fort och tog inte ens en halv timme. Väl framme gick vi ner till hamnen för att titta på det som fanns kvar av Monaco Grand Prix och yachts. Sonen blev lite sur på mig när jag ville äta lunch innan dess, men jag var både varm, hungrig och törstig så det fick bli en restaurang som heter Bilig på rue Princesse Caroline. Jättegod caesarsallad och tomatpasta. En rejäl tur till hela hamnen och där fanns det också en liten båt som tog oss till startpunkten för två euro. Vi klättradde upp till Casinot och bänkade oss på Café de Paris, Pat hade berättat oss tidigare att det är den bästa platsen att sitta på och titta på folk och bilar i ett par timmar. Ingen billig café, en liten öl kostade nio euro och ett glas vin åtta euro. Sonen var sugen på glass och beställde en jätteportion (den var fin men vi glömde ta bilder men de ser ut ungefär så här ) för 22 euro. Sedan tog vi en hop on, hopp off – buss från kasinot och åkte igenom alla sevärdheter i det lilla riket. Det bästa var tydligen att Sailing yacht A med högre master än Big Ben var i Monaco. Jag måste säga att det var värt pengarna, jag hade inte orkat gå så jättelångt till. Det fläktade precis lagom i bussen och man såg allting väldigt bra. Sedan hamnade vi i hamnen igen och trodde att vi skulle vara tvungna att klättra uppp till berget igen men det visade sig att där nere vid stranden fanns en ingång som ledde rakt upp till järnvägsstationen. Väl tillbaka i Nice handlade vi en del presenter på shoppinggatan och delade på en portion moules à la créme på en tvärgata. Sedan gick vi hem och packade lite halvfärdigt, vi hade ju bara en dag kvar i stan.

På morgonen åt vi frukost, städade upp lägenheten och bäddade om. Vi hade handlat lite för mycket mat så en del fick slängas, vi kände ju ingen i huset. Väskorna lämnade vi på förvaring på järnvägsstationen och vandrade vidare till ett Chagall -museum som också det låg på ett berg. Ett fantastiskt museum, väl värt ett besök för dem som gillar Chagall och det gör jag. La Buvette de Musée, ett enkelt trädgårdscafé visade sig vara ett bra val, det var länge sedan jag åt en lika god Croque de Madame. Efter några timmars ströshopping och fika i gamla stan var det dags att börja åka mot flygfältet. Vi provsmakade tarte tropézienne och köpte små minivarianter med oss hem också. Vårt flyg avgick sent och vi landade i Helsingfors mitt i natten. Men vi hade lite tur, bussen till Åbo avgick nästan direkt. Jag sov både på flyget och i bussen, sonen bara en liten kort stund i bussen. Hemma var vi först vid fyratiden på morgonen. Fantastisk resa och visst är det betydligt svalare (vintrigt, om jag ska vara ärlig) här i Åbo än i Nice. Jag åker gärna dit igen men går kanske helst lite mindre än vad vi gjorde den här gången, minst 10 kilometer om dagen… och så väljer jag nog att bo i någon av de mindre byarna längs kusten nästa gång, kanske Villefranche-sur-mer istället.

Episode 4

The last day was the highlight of the trip at least for Anton as we took the train to Monaco. The journey was a fast one, it does not even take half an hour. Once in Monaco we walked down down to the harbor to see what was left of the Monaco Grand Prix and yachts. The son got a little angry with me as I wanted to have lunch before visiting the harbor but I was both sweating, hungry and thirsty so we chose a restaurant called Bilig on rue Princesse Caroline. Great Caesar salad and a nice pasta with tomato sauce. We walked through the entire harbor and were met by a nice coincidence, there was also a small boat that took us to the starting point for two euros. We climbed up to the Casino and sat at the Café de Paris, Pat had told us earlier that it is the best place to sit down on and just watch the people and cars in a couple of hours. Not a cheap place, a small beer costed nine euros and a glass of wine eight euros. Anton had cravings for an ice cream and ordered a giant portion (it was nice but we forgot to take pictures but they look like these ) for 22 euros. Then we took a hop on, hop off – bus from the Casino and travelled through all the sights in the small empire. The best thing was apparently that Sailing Yacht A with a higher master than Big Ben that happened to be in Monaco. I must say it was worth the money, I did not have had the energy to go so far. It was just convenient and cool and we saw everything very well from upstairs. Then we ended up in the harbor again and thought we would have to climb again, but it turned out that there was an entrance that led straight to the train station. We bought some gifts on the shopping street in Nice and shared a portion of moules à la crème on a cross street. Then we went home and packed a little half-finished, we just had one day left in town.

In the morning we ate breakfast, cleaned the apartment and made the beds. We had bought a little too much food so some had to be thrown away, we did not know anyone else in the house. We left the bags at the train station and walked on to the Chagall Museum on a mountain (naturally). A fantastic museum, well worth a visit for those who like Chagall and I do. La Buvette de Musée, a simple garden cafe turned out to be a great one, it was a long time ago I had an equally good Croque de Madame. After a few hours of shopping and coffee in the old town, it was time to get to the airport. We tried tarte tropézienne at the airport and bought some in miniature with us. Our flight departed late and we landed in Helsinki in the middle of the night. But we were lucky, the bus to Turku departed almost immediately. I slept both on the flight and in the bus, Anton just a short while on the bus. We were at home forst at four in the morning. Fantastic trip and certainly it is much cooler (winterish to be quite honest) here in Turku than in Nice. I’d love to go there again but maybe walk a bit less than we did this time, at least 10 kilometers a day … and then I would probably choose to stay in one of the smaller villages of the coast next time, maybe Villefranche-sur-Mer instead.

Episodi 4

Toiseksi viimeinen päivä oli matkan kohokohta ainakin Antonin osalta, lähdimme nimittäin junalla Monacooon. Matka meni nopeasti, se ei kestänyt edes puolta tuntia. Kävelimme alas satamaan katsomaan sitä, mitä edellisen viikonlopun Monacon Grand Prix -kilpailusta ja kaikista huvijahdeista oli vielä jäljellä. Poika suutahti kun halusin syödä lounasta ennen sataman kiertelyä, mutta kun oli kuuma, ja minulla oli jo sekä nälkä että jano. Kyselimme hyvää ravintolaa, ja suositukseksena saimme Biligin kävelykatu rue Princesse Carolinen varrelta. Söin erittäin herkullista caesarsalaattia ja Anton tomaattipastaa. Kiersimme ihan koko sataman, ja yllätyin iloisesti kun täälläkin toisella puolella satamaa oli vene, jotka vei meidät kahdella eurolla takaisin toiselle puolelle. Kiipesimme kasinolle ja istuimme Cafe de Parisiin, Pat oli kertonut meille aiemmin, että kyseinen kahvila on paras paikka istua ja tarkkailla kaikkia ihmisiä ja autoja. Kahvila ei ollut mitenkään siitä halvimmasta päästä, pieni olut maksoi yhdeksän euroa ja viinilasillisen kahdeksan euroa. Poika halusin suositun oloisen jäätelöannoksen ja tilasikin 22 euron annoksen suklaajäätelöä (annos oli hieno, mutta unohdimme ottaa siitä kuvia, ne näyttivät kuitenkin suurinpiirtein tältä Hyppäsimme kasinolta hop on, hop off – bussiin ja kävimme läpi pienen valtakunnan nähtävyydet. Paras niistä oli ainakin pojan mielestä Sailing Yacht A, jonka mastot ovat korkeammat kuin Big Ben, ja joka sattumalta oli Monacossa. Täytyy sanoa, että bussikierros oli hintansa arvoinen, en olisi millään jaksanut kävellä kaikkia matkoja. Tuuli viilensi juuri sopivasti bussin yläkerrassa ja sieltä näki kaikki nähtävyydet oikein hyvin. Kierros päättyi satamaan, ja ajattelimme ensin, että meidän pitää kiivetä taas takaisin rautatieasemalle, mutta osoittautikin, että satamassa oli sisäänkäynti, joka johti suoraan ylös rautatieasemalle. Ostimme lahjoja ostoskadulla Nizzassa ja jaomme yhden ”moules à la crème” -annoksen sivukadulla. Sitten menimme kotiin ja pakkasimme tavaramme, koska meillä oli enää vain yksi päivä jäljellä.

Aamulla söimme aamiaisen, siivosimme asunnon ja petasimme sängyt. Olimme ostaneet vähän liikaa oli ruokaa (ja juustoja), joten osa oli heitettävä roskiin, koska emme tunteneet naapureitamme. Jätimme matkatavarat rautatieasemalle ja kävelimme sieltä Chagall -museoon (joka tietysti oli vuorella): Fantastinen museo, ja näkemisen arvoinen kaikillle niille, jotka pitävät Chagallista niin kuin minä. La Buvette de Musee, museon yksinkertainen puutarhakahvila, osoittautui todella hyväksi paikaksi, en ole pitkään aikaan syönyt niin hyvää Croque Madamea. Vietimme muutaman tunnin ostoksilla ja kahvilla vanhassa kaupungissa, sieltä lähdimme sitten pikkuhiljaa lentokentälle. Söimme kentällä vielä tarte tropéziennea ja ostimme niitä myös minikokoisina mukaamme. Lentomme lähti myöhään ja laskeuduimme Helsinkiin keskellä yötä. Meillä kävi kyllä hyvä säkä, Turkuun menevä bussi lähti laiturilta melkein välittömästi. Nukuin sekä koneessa että bussissa, Anton vain lyhyen aikaa bussissa. Kotona olimme vasta kello neljä aamulla. Mahtava matka, ja tietenkin täällä Turussa on kylmempää (melkeinpä talvista) kuin Nizzassa. Lähtisin sinne uudestaan, mutta voisin kyllä ihan vapaaehtoisesti kävellä vähän vähemmän kuin tällä kertaa eli yli 10 kilometriä päivässä … ja valitsisin ehkä jonkun rannikon pienemmistä kylistä, esimerkiksi Villefranche-sur-Merin.

Churros

Churros

Churros

 

Churros

Vi lagade en hel del påskmat (bland annat basilikagravad lax och lammracks) och åt en massa godis men det har ändå känts viktigast att bara vara tillsammans och inte göra något så märkvärdigt. Efter det som hände i Stockholm ville jag verkligen ta det piano här hemma. Vi har varit i Stockholm säkert tre gånger i år och varje gång brukar vi promenera just där det hände. Jag hade tänkt att vi skulle åka över till antingen Kökar eller Utö – lite som motvikt till allt – över påsken men det blev för krångligt med överbokade färjor och för lite tid med att hinna med. Det var lika bra att vi inte åkte, det här måste nog har varit den kallaste påsken på länge. Varje gång vi försökte ta en promenad började det antingen snöa eller hagla. Ingen vårvärme någonstans, efter påsken hade vi fortfarande minus sex grader på morgonen. Jag lagade även pasha under påsken precis som vi brukar men glömde naturligtvis att ta bilder på den. Jag får väl göra ett nytt försök nästa år istället.

När man är uppvuxen i Norden så tycker man kanske att frukost består av kaffe, gröt, youghurt, müsli, bröd, pålägg, ägg och juice. Dessutom lär man barnen att frukost är dagens viktigaste mål och att man inte ska slarva med den. Man behöver dock inte åka så långt söderut innan folk tycker helt annorlunda, till exempel i Frankrike räcker det gott och väl med kaffe, croissanter och sylt. I Spanien går man ännu längre och tycker att det räcker med churros som man doppar i tjock, varm chokladssås. Jag kan inte äta söta saker till frukost, mår illa av det. Så vi avslutade vår spanska kväll med att laga churros till efterrätt. Barnen blandade ihop degen och friterade, dessutom gjorde de även såsen. Lyxigt när de nu är större och kan både hjälpa till och delta på ett helt annat sätt än när de var små. Receptet är från Pluras spanska kokbok och är en dubbelsats, vi äter ganska mycket här hos oss.

5 dl vetemjöl
½ tsk bakpulver
5 dl vatten
2 msk olja
1 krm salt
2 tsk socker
1-2 l matolja

Hetta upp oljan att fritera i till ca 160-170 grader. Blanda vetemjöl och bakpulver i en bunke. Sätt vatten, olja, salt och socker i en kastrull, koka upp och blanda det in i mjölblandningen. Sätt degen i en spritspåse med stjärmunstycke och spritsa långa strängar i den heta oljan. Du kan fritera 2-3 stycken åt gången. Vänd runt med en hålslev och lyft ur dem när de är bruna. Låt rinna av på hushållspapper och rulla dem varma i strösocker.

Chokladdipp

200 gr mörk choklad
3 dl grädde
2 msk konjak (kan uteslutas)

Finhacka chokladen, lägg alla ingredienser i en kastrull. Smält på medelhög värme och slå i dippskålar. Färdiga churros doppar man sedan i chokladdippen.

Churros

We made a lot of Easter food (including basil marinated salmon and lamb racks) and ate a lot of Easter candies. It has nevertheless felt important to be together and not to do anything special. After what happened in Stockholm, I really wanted to take it easy at home. We have been to Stockholm for three times this year and every time we actually walk the street where it happened. I had a plan to to visit either the islands of Kökar or Utö – juts to get away from everything – over Easter, but it became too complicated with overbooked ferries and too little time to catch up. Now I am quite happy about the fact that we did not leave, this must have been one of the the coldest Easters for a long time. Each time we tried to take a nice, long walk it started to snow or hail. No spring anywhere, just after Easter we still had minus six degrees in the mornings. I also made Russian pasha during the Easter as usually, but I forgot to take any photos of it. I guess I´ll have try again next year.

When You grow up in the Nordic region, You may think that breakfast consists of coffee, porridge, youghurt, muesli, bread, toppings, eggs and juices. In addition, we teach the children that breakfast is the most important meal of the day and can not be neglected. However, one does not not have to go so far south before people feel completely different. In France, for example, coffee, croissants and jams are good enough. In Spain they think it’s enough with churros to dip in some thick, hot chocolate sauce. I can not eat any sweet things for breakfast, I ´ll just feel sick. So we finished our Spanish evening by making churros for dessert instead. Our children mixed the dough and fried the churros and they even made the chocolate sauce. It is so nice as they are older now and can both help and participate in a different way than when they were small. The recipe is from Plura´s Spanish cookbook and we doubled it as we eat quite a lot.

5 dl of wheat flour
½ teaspoon baking soda
5 dl of water
2 tablespoons of oil
pinch of salt
2 tsp sugar
1-2 liters of cooking oil

Heat up the oil to fry in to about 160-170 degrees. Mix wheat flour and baking soda in a bowl. Put water, oil, salt and sugar in a saucepan, boil and mix it into the flour mixture. Put the dough into a piping bag with a star tip and sprinkle long strings into the hot oil. You can fry 2-3 pieces at a time. Turn around with a skimmer and lift them when they are brown. Allow to drain on household paper and roll them as they are still warm in sugar.

Dippping sauce

200 gr dark chocolate
3 dl cream
2 tablespoons of cognac (can be excluded)

Chop the chocolate, put all the ingredients in a saucepan. Melt on medium heat and divide the sauce into small bowls. Perfect dipping sauce for Your warm churros.

Churros

Teimme paljon pääsiäisruokaa (muun muassa basilikalohta ja lampaan kylkiriviä) ja söimme paljon pääsiäiskarkkeja, tuntui tärkeimmältä olla vain yhdessä tekemättä mitään ihmeellistä ja erikoista. Tukholman tapahtumien jälkeen Tukholmassa, halusin olla ihan rauhaas kotona. Olemme käyneet Tukholmassa tänä vuonna jo kolmesti j kävelemme usein juuri sielä, missä terroriteko tapahtui. Olin kuitenkin ajatellut, että olisimme lähteen joko Kökariin tai Utöseen – vähän kaiken vastapainoksi – koko pääsiäiseksi, mutta se kävi liian hankalaksi koska lautat olivat jo täyteen varattuja ja aikataulu olisi mennyt liian tiukaksi. Oli kuitenkin ihan hyvä, että emme päässeet matkaan, tämähän oli varmaan kylmin pääsiäinen aikoihin. Joka kerta yritimme lähteä päiväkävelylle alkoi sataa joko lunta tai rakeita. Kevätlämpöä ei ole ollut pääsiäisen jälkeenkään, ensimmäisen arkipäivän aamuna oli miinus kuusi pakkasastetta. Tein pääsiäisenä tavalliseen tapaan myös pashaa, mutta unohdin ottaa siitä kuvia. Pitää muistaa kuvata se ensi vuonna.

Kun on varttunut Pohjoismaissa voisi luulla, että aamiaiseen kuuluu kahvia, puuroa, jogurttia, mysliä, leipää, leivänpäällisiä, kananmunia ja tuoremehuja. Lapsillekkin opetetaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria, ja että sen kanssa ei saa hutiloida. Ei tarvitse kuitenkaan lähteä kovinkaan kauas etelään ja ihmiset syövät ihan erilaisia aamiaisia. Esimerkiksi Ranskassa riittää hyvin kahvi, croissantit ja hillo. Espanjassa puolestaan syödään friteerattuja churroksia, jotka dipataan paksuun, lämpimään suklaakastikkeeseen. Minä en voi syödä makeaa aamuisin, siitä tulee vain huono olo. Espanajalaisen iltamme päätteeksi teimme jälkiruoaksi churroksia. Lapset tekivät taikinan, paistoivat churrokset öljyssä ja tekivät myös dippikastikkeen. Ihanaa, kun he nyt ovat vähän vanhempia ja voivat sekä sekä auttaa että osallistua aivan eri tavalla kuin silloin, kun he olivat pieniä. Resepti on Pluran espanjalaisesta keittokirjasta, tuplasin sen heti koska täällä meillä syödään aika paljon.

5 dl jauhoja
½ leivinjauhetta
5 dl vettä
2 rkl öljyä
1 maustemitta suolaa
2 tl sokeria
1-2 l ruokaöljyä

Kuumenna öljy kattilassa 160-170 asteeseen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe kulhossa. Laita vesi, öljy, suola ja sokeri kattilaan, kiehauta ja sekoita sitten lämpimänä jauhoseokseen. Laita taikina pursotinpussiin, jossa on tähtitylla. Purista pitkiä churroksia suoraan kuumaan öljyyn, voit paistaa 2-3 kappaletta kerrallaan. Käännä leivonnaiset reikäkauhalla ja ota ne pois öljystä, kun ne ovat saaneet väriä. Valuta talouspaperin päällä ja rullaa ne lämpiminä hienosokerissa.

Suklaadippi

200g tummaa suklaata
3 dl kermaa
2 ruokalusikallista konjakkia (konjakin voi jättää pois)

Hienonna suklaa ja laita kaikki ainekset kattilaan. Sulata miedolla lämmöllä ja jaa pieniin annoskulhoihin. Valmiit churrokset dipataan suklaadipissä.

Söndagsstek, Sunday roast, sunnuntaipaisti

Söndagsstek, Sunday roast, sunnuntaipaisti

Söndagsstek, Sunday roast, sunnuntaipaisti

Söndagsstek, Sunday roast, sunnuntaipaisti

Söndagsstek, Sunday roast, sunnuntaipaisti

Stockholm/Tukholma

Stockholm/Tukholma

 

Söndagsstek med gräddsås

Det blev en lite längre paus här, dels för att vi var i Sverige i två omgånger och dels på grund av massor med jobb. Vi var senast i Stockholm för att gå på Öppet hus i den skolan som Emma har tänkt sig från och med hösten, Kulturama. Skolan var stor med massor med utrymmen för alla som vill studera mer musik, dans och teater. Den sistnämnda är ju det som Emma har tänkt sig men för att komma i på den linjen behöver man ännu gå på audition med olika delelement i mars. Vi hann just och just återhämta oss från den senaste färjeresan efter nyår så jag kan ju lätta säga att de där Finlandsfärjorna inte tillhör mina favoriter. Men om Emma kommer in i skolan så kommer vi att åka i skytteltrafik igen. Förra veckan var vi iväg och gjorde ett stort reportage drygt en timme härifrån, det var tungt att köra hem på kvällen när det blir så himla mörkt. Nu finns det dessutom nästan ingen snö kvar så det blir verkligen helsvart på kvällarna. Vädret är udda, det är varken vinter eller vår utan någon slags grå dimma som är supertråkigt. Än så länge går det att åka skidor i backen men vi får väl se när de tvingas stänga. Min man är i Frankrike och skickar tjusiga bilder på ett knallblått Medelhav, jag är nog rätt avundsjuk på honom.

Jag köpte ju en hel del ekologiskt kött i höstas och ska nog snart köpa tio kilo till, vilken skillnad i smaken. En av bitarna var nöt ytterstek och jag googlade ett tag innan jag hittade något jag ville testa. Jag hittade Per Mobergs recept som lät bäst och provade det. Jag fick ändra lite då jag inte hade alla ingredienser (hur det nu ens är möjligt med tanke på hur överfullt skafferiet är) men det blev väldigt gott. Jag valde dock att reda såsen, jag tycker inte om för tunna såser.

nötkött (ytterstek) 1 kg
smör
salt och svartpeppar
6 st svartppepparkorn
5 dl köttbuljong
1 msk tomatpuré
3 st morrötter
2 gula lökar
1 dl finhackad persilja
3 st lagerblad
6 st vitpepparkorn
2 st anjovisfiléer
0,5 msk sirap
1 msk rödvinsvinäger
2 dl vispgrädde
2 msk svartvinbärsgelé
3 tsk Maizena blandad med lite vatten

Värm ugnen till 175°C. Putsa och torka av köttet. Krydda med salt och peppar. Hetta upp smör i en stekpanna. Bryn köttet väl runt om, flytta alltihop till en gryta. Tillsätt buljongen och tomatpurén och låt koka upp. Skumma av. Skala och skiva morötterna och skala och klyfta lökarna. Tillsätt persilja. Lägg ner alltsammans i grytan tillsammans med kryddor, ansjovis, sirap och vinäger och låt koka upp. Lägg på lock, sätt in grytan i den nedre delen av ugnen och stek tills köttet har en innetemperatur på 58 grader. Ta ut steken och håll den varm i aluminiumfolie. Sila skyn och skumma av fettet. Häll sky, grädde och gelé i en kastrull och låt koka ihop. Smaka av med salt och peppar. Red med Maizena när du är nöjd med smaken. Skär steken i jämna skivor, lägg upp dem på serveringsfat och servera med såsen, kokt potatis och kokta haricots verts.

Sunday roast with cream sauce

We had a little longer break here, partly because we were in Sweden twice, and partly because of work and school. We were recently in Stockholm to attend the open house at the school that Emma has thought about for next autumn, Kulturama. The school was a big one with plenty of space for everyone who wants to study more music, dance or theater. The latter’s what Emma has had in mind but to get in on that program one has to go to an audition with different sub-elements in March. We just managed to recover from the earlier ferry trip after New Year so I guess I can easily say that travelling on ferries is not my favorite. But if Emma gets into that school we will be travelling a lot on them. Last week we were away and did an article just over an hour away, it was really hard to drive home in the evening as it gets so very dark. Now, there is almost no snow left so evenings are really dark. The weather is odd, it is not winter but it is not spring either, it is just some sort of gray fog that is both boring and dull. So far it is possible to ski on the slopes, but we’ll see when they are forced to close. My husband is in France and he keeps sending fancy images on a bright blue Mediterranean, I’m pretty jealous.

I bought quite a lot of organic meat in the fall and will probably soon buy ten more kilos because it tastes so much better. One of the pieces was beef (silverside) and I googled a while before I found something I wanted to try. I found Per Moberg´s recipe that sounded best and tried it. I had to change a little as I had not all the ingredients (how it is even possible with our overstretched pantry) but it turned out to be good. I chose to thicken the sauce, I do not like the thin, watery ones.

beef (silverside) 1 kg
butter
salt and black pepper
6 black peppercorns
5 dl beef broth
1 tablespoon tomato paste
3 carrots
2 yellow onions
1 dl finely chopped parsley
3 bay leaves
6 white peppercorns
2 anchovies
0,5 tablespoons syrup
1 tablespoon red wine vinegar
2 dl cream
2 tablespoons black currant jelly
3 teaspoons Maizena mixed with a little water

Preheat the oven to 175 ° C. Trim and dry the beef. Season with salt and pepper. Heat the butter in a frying pan. Brown the meat well around, move everything to a casserole. Add the broth and tomato paste and bring to boil. Skim off. Peel and slice the carrots and peel and clove onions. Add parsley. Add the spices, anchovies, syrup and vinegar and bring to boil. Add the lid, put the pan in the bottom of the oven and bake until the meat has a temperature of 58 degrees. Remove the beef and keep it warm in foil. Strain the liquid and skim off the fat. Pour the liquid, cream and jelly into a saucepan and cook. Season with salt and pepper. You can take Maizena to get a thicker sauce when you are satisfied with the taste. Cut the beef into even slices, put them on the serving dish and serve with sauce, boiled potatoes and boiled green beans.

Sunnuntaipaistia ja kermakastiketta

Täällä oli taas vähän pidempi tauko, osittain koska kävimme tässä välissä Ruotsissa kaksi kertaa, ja osittain siksi, että työt ja koulu vievät kaiken aikamme. Olimme viime viikolla Tukholmassa, kävimme avoimien ovien päivänä siinä koulussa eli Kulturamassa, johon Emma aikoo hakea ensi syksyksi. Koulu oli suuri ja siellä oli runsaasti tilaa kaikille, jotka haluavat oppia enemmän musiikista, tanssista ja teatterista. Jälkimmäinen on se, mitä Emma haluaa, mutta kouluun pyritään osin todistuksen ja osin maaliskuussa järjestettävien pääsykokeiden kautta. Emma olleet oikein vielä ehtineet toipua edes edellisestä laivamatkasta, tulimme takaisin Turkuun vasta uudenvuoden jälkeen. Voin aika kevyesti todeta, että laivamatkat eivät ole suosikkejani. Jos Emma nyt sitten sattuu pääsemään ruotsalaiseen kouluun, sama sukkulointi jatkuu edelleen. Viime viikolla kävimme vähän yli tunnin päästä Turusta tekemässä kartanojuttua, ja illalla oli raskasta ajaa takaisin kotiin kun oli niin pimeätä. Lunta ei oikeastaan ole kovinkaan paljoa ja iltaisin on todella pimeätä. Omituinen sää, tämä ei ole talvea, mutta ei oikein vielä kevättäkäänvaan samanlaista tylsän harmaata sumua päivästä toiseen. Vielä täällä toki voi lasketella, mutta saa nähdä, milloin rinteet joudutaan laittamaan kiinni. Mieheni on Ranskassa ja lähettää ihania, aurinkoisia kuvia kirkkaan sinisestä Välimerestä, olen aika kateellinen.

Ostin melko paljon luomulihaa syksyllä ja kohta ostan sitä kymmenen kiloa lisää, maussa on niin valtava ero. Yksi pala oli naudan ulkopaistia, ja googlasin kauan ennen kuin löysin yhden reseptin, jota päätin kokeilla. Löysin tämän Per Mobergin reseptin ja se kuullosti ylivoimaiselta. Jouduin muuttamaan reseptiä jonkin verran, kotona ei ollut kaikkia aineksia (miten se nyt on edes mahdollista, koko ruokakomero on ihan täpötäynnä), mutta tästä tuli silti hyvää. Päätin suurustaa kastikkeen koska en pidä liian ohuista, vetisistä kastikkeista.

naudanlihaa (ulkopaisti) 1 kg
voita
suolaa ja mustapippuria
6 mustapippuria
5 dl lihalientä
1 rkl tomaattipyrettä
3 kpl porkkanaa
2 keltasipulia
1 dl hienonnettua persiljaa
3 kpl laakerinlehteä
6 valkopippuria
2 anjovisfilettä
0,5 rkl siirappia
1 rkl punaviinietikkaa
2 dl kuohukermaa
2 ruokalusikallista mustaherukkahyytelöä
3 tkl Maizenaa kylmään veteen sekoitettuna

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuivaa ja puhdista liha. Mausta suolalla ja pippurilla. Sulata voi paistinpannulla ja ruskista liha kauttaaltaan, siirrä se sitten uunipataan. Lisää lihaliemi ja tomaattipyre ja anna kiehahtaa. Kuori vaahto pois. Kuori ja viipaloi porkkanat ja kuori ja leikkaa sipulit lohkoiksi. Lisää persilja. Lisää myös mausteet, anjovis, siirappi ja viinietikka ja anna kiehahtaa. Lisää kansi, laita pata uuniin ja paista kunnes lihan sisälämpötila on 58 astetta. Ota paisti pois liemestä ja kiedo se folioon. Siivilöi liemi ja kuori vaahto pois. Kaada liemi, kerma ja hyytelö kattilaan ja keitä kastiketta kokoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Suurusta kastike Maizenalla kun olet tyytyväinen sen makuun. Leikkaa paisti viipaleiksi, laita tarjoiluvadille ja tarjoile kastikkeen kera sekä lisukkeeksi keitettyjä perunoita ja vihreitä papuja.

In memoriam

Även om människan dör lever minnet. Even if You die, Your memory will live. Vaikka ihminen kuolee, niin muisto säilyy.

Även om människan dör lever minnet. Even if You die, Your memory will live. Vaikka ihminen kuolee, niin muisto säilyy.

Mina föräldrar och barnbarnen Emma och Anton. My parents and their grandchildren Emma and Anton. Vanhempani ja heidän lapsenlapsensa Emma ja Anton.

Mina föräldrar och barnbarnen Emma och Anton. My parents and their grandchildren Emma and Anton. Vanhempani ja heidän lapsenlapsensa Emma ja Anton.

In Memoriam

Jag satt och jobbade som vanligt när telefonen ringde den 21 april. Det var mamma som sade att pappa hade trillat i havet, återupplivats vid stranden och körts i ambulans till sjukhuset. Jag kunde inte avbryta då jag hade en telefonintervju inbokad och bad henne ringa till min lillebror istället. Jag kunde inte koncentrera mig på jobbet, minns knappt vem jag ens intervjuade och efteråt kastade jag mig in i en taxi och åkte till sjukhuset. Min pappa fördes vidare till intensiven, men hans liv gick inte att rädda. Han återfick aldrig medvetandet och dog åtta dagar senare.

Hela den här tiden försvann i en enda dimma, jag minns liksom ingenting. Jag vet att jag var på sjukhuset alla dagar, men jag minns inga detaljer. Dessutom fick jag en konstig, tryckande ring runt bröstkorgen som gjorde att jag knappt kunde andas. Det gick sedan sakta men säkert över efter begravningen som hölls den 28 maj. Det att man varit tvungen att sköta allt det där praktiska (bo med mamma, laga mat åt henne, sortera allt, tömma ett stort jättehus, flytta henne till ett bra servicehus) har väl hjälpt till på vägen men helt återställd är jag nog inte. Vad gör man när halva ens fanclub är borta, hur går man vidare ?

Hur var min pappa som person ? Han var ju naturligtvis världens snällaste, smartaste och roligaste pappa. Han kunde allt: bygga, fiska, plocka bär och svamp, jaga, berätta roliga skämt och mycket annat. På grund av hans intressen hade vi bland annat fyra stycken proppfulla frysar att ta tag i, inga halvfabrikater där inte. Han hann inte vara matintresserad under de åren som han jobbade, men när han pensionerades så såg han till att lära sig och mamma lärde honom allt hon kunde. Så småningom tog han över helt och trollade ofta fram trerätters middagar åt släkt och vänner. Dessutom hade han en liten plättfabrik hemma, man kunde skicka ett sms som beställning. Idag skulle han ha fyllt 74 år men det blev inte så. Saknaden är enorm. Vi har köpt födelsedagsrosor åt mamma istället och ska gå och hälsa på henne senare ikväll.

Just nu är jag även extra tacksam för att vi flyttade tillbaks till Finland på sommaren 2008. Vi valde att lämna Sverige då den finska skolan är mycket bättre men som bonus så fick mina barn umgås med sina morföräldrar både mycket och ofta. De fick åtta fina år tillsammans och förhoppningsvis många till med mormor. Bloggen har inte prioriterats, inte jobben heller, men nu är det dags för hösten – sommaren bara försvann – och man måste prioritera om. Det är en hobby för oss att blogga, men en rolig sådan och vi ska försöka se till att vi kommer igång med nya inlägg inom en snar framtid !

In Memoriam

I sat and worked as usual when the phone rang on 21st April. It was my mother who told me that my father had fallen into the sea, revived on the beach and then driven by ambulance to the hospital. I could not interrupt as I had a phone interview booked and I asked her to call my kid brother instead. I could not concentrate at work, I can hardly even remember who I interviewed and afterwards I took a taxi to the hospital. My dad was passed on to intensive care, but his life could not be saved. He never regained consciousness and died eight days later.

All this time sort of vanished into fog, I remember barely anything. I know I was in the hospital every day, but I remember no details. Also, I got a strange, oppressive ring around my chest that made it difficult to breathe. It then disappeared slowly after the funeral, which was held May 28th. That fact that we have had to take care of all that practical stuff (stay with mom, cook for her, sort everything out, empty a large house, move her to a nice old people´s house) has helped along the way but I am still not fully recovered. What does one do when half of the fan club suddenly is gone, how do you move on?

How was my father as a person? He was, of course, the kindest, smartest and funniest dad. He knew everything about building, fishing, picking berries and mushrooms, hunting, told everyone funny jokes and much more. Because of his interests we had, among other things, four fully filled freezers to take care of, no readymade products to be found. He was not interested in cooking over the years that he worked, but when he retired, he was eager to learn and mother my taught him all she could. Eventually, he took over completely, and often offered up to three-course dinners for family and friends. He also had a small piece of pancake factory at home, one could just send an SMS to order. Today he would have turned 74 years if he were still with us. The loss is so huge. We bought the birthday roses to my mother instead and will go and see her later tonight.

Right now I’m even really grateful that we moved back to Finland in the summer of 2008. We chose to leave Sweden as the Finnish school is much better but as a bonus, my children got to spend more time with their grandparents. They had eight wonderful years together and hopefully many more to come with their grandmother. The blog has not been a priority, not jobs either, but now it’s time for the autumn – the summer just disappeared – and one has to prioritize. The blog is a hobby for us, but a fun one, and we’ll try to make sure we will get started with the new posts in the near future!

In Memoriam

Istuin ja tein töitä kuten tavallista kun puhelin soi 21. huhtikuuta. Puhelimess oli äitini, joka kertoi, että isäni oli pudonnut mereen, elvytetty rannalla ja ajettu ambulanssilla sairaalaan. En voinut lähteä mihinkään, koska minulla oli puhelinhaastatteu varattuna ja pyysinkin häntä soittamaan pikkuveljelleni. En voinut keskittyä töihin, tuskin edes muistan ketä haastattelin ja jälkeenpäin heittäydyin taksiin ja ajoin sairaalaan. Isäni sirrettiin teho-osastolle, mutta hänen henkeään ei enää voitu pelastaa. Hän ei tullut koskaan tajuihinsa ja kuoli kahdeksan päivää onnettomuuden jälkeen.

Koko tämä aika katosi sumuun, en muista juuri mitään. Tiedän, että kävin sairaalassa joka päivä, mutta en muista mitään yksityiskohtia. Lisäksi sain oudon, ahdistavan renkaan palleani ympärille, joka vaikeutti hengittämistä. Se hellitti hitaasti, mutta varmasti vasta 28. toukokuuta pidettyjen hautajaisten jälkeen. Se, että meidän piti huolehtia kaikista käytännön asioista (asua äidin luona, tehdä hänelle ruokaa, lajitella tavaroita, tyhjentää koko suuri talo ja siirtää hänet hyvään palvelutaloon) on auttanut matkan varrella, en ole edelleenkään täysin toipunut. Mitä ihminen tekee kun puolet hänen henkilökohtaisesta ihailijakerhostaan on poissa, miten mennään eteenpäin?

Minkälainen isäni oli ihmisenä ? Hän oli tietysti maailman kiltein, älykkäin ja hauskin isä. Hän tiesi kaiken rakentamisesta, kalastuksesta, marjastuksesta, sienestyksestä, metsästyksestä ja kertoi hauskoja vitsejä. Hänen harrastustensa takia meillä olikin selvitettävänä neljä piripintaan täynnä olevaa pakastinta. Niissä missään ei ollut eineksiä. Työuransa aikana hän ei ollut kovin kiinnostunut ruoanlaitosta, mutta jäätyään eläkkeelle äitini opetti hänelle kaiken, minkä itse osasi. Loppujen lopuksi isä otti koko kokkausvastuun ja loihti usein kolmen ruokalajin illallisia perheelle ja ystäville. Hän piti myös pientä lättytehdasta kotonaan, riitti kun sinne lähetti tekstiviestin ja tilasi niitä niin ne olivat hetken päästä pöydässä. Tänään hän olisi täyttänyt 74 vuotta, mutta hän ei ole enää täällä. Menetys on valtava. Ostimme syntymäpäiväruusut äidilleni ja menemme katsomaan häntä myöhemmin illalla.

Olen kiitollinen siitä, että muutimme takaisin Suomeen kesällä 2008. Päätimme lähteä Ruotsista siksi, että suomalainen koulu on paljon parempi, mutta bonuksena lapseni saivat viettävät aikaa isovanhempiensa kanssa sekä enemmän, että useammin. He saivat kahdeksan ihanaa vuotta yhdessä ja toivottavasti vielä monta isoäidin kanssa. Blogi ei ole ollut etusijalla, eivätkä oikein työtkään, mutta nyt on syksyn aika – kesä vain hävisi – ja täytyy priorisoida. Blogi on meille harrastus, mutta hauska sellainen. Yritämme päivittää uusia postauksia piakkoin.

Parmesanpotatis, parmesan potatoes, parmesaaniperunat

Parmesanpotatis, parmesan potatoes, parmesaaniperunat

Parmesanpotatis, parmesan potatoes, parmesaaniperunat

Parmesanpotatis med brynt smör

Det har varit riktigt hysteriskt mycket att göra på sistone. Igår kom sista jobbsamtalet klockan 22 och imorse det första redan strax efter sju. Antagligen är det för att alla vill ha det mesta klart innan påsk så att man sedan kan fira påsk i lugn och ro. Nu i veckan kom vintern tillbaks, det känns nästan såsom någon skulle ha placerat ett isberg någonstans i närheten, varje gång man går ut så osar det is. Ungefär som när Mårran från Mumindalen syns till och allting blir till is.

Vi har lagt mat också men jag har verkligen inte hunnit blogga om det. Idag letade jag febrilt efter lingon i frysen (jag vet att det finns) men kunde bara hitta hallon, tranbär, röda vinbär, granatäppelkärnor och smultron. De passar nog inte så bra till sidfläsk. Förra helgen hittade jag en burk som jag trodde innehöll gräslök men det var ramslök från förra våren istället. Jag lagade lite kryddsmör av det, stekte entrecôte och serverade den här potatisen till. Riktigt gott.

6 dl potatismos (jag tog rester)
1 äggula
50 g brynt smör
1 dl finriven parmesan
salt och svartpeppar

Sätt ugnen på 200 grader. Smält smöret och bryn det – det får inte bli bränt, smöret ska ha en temperatur på 155 grader som här och ställ sedan kastrullen i ett vattenbad eller häll det i en skål. Blanda potatismos, smör, en äggular, finriven parmesan. Smaka av med salt och peppar. Spritsa potatismosen i små ugnsformar och grädda dem i ugnen i ca 10 minuter tills de fått fin färg. Servera till en köttbit med kryddsmör.

Parmesan Potatoes with Browned Butter

It has been quite hysterically much to do lately. Yesterday I got the last job call at 22 pm and this morning the first one soon after seven. It is probably because everybody wants to have everything done before Easter so that everyone can then celebrate Easter in peace and quiet. This week the winter came back, it feels almost like someone would have placed an iceberg somewhere nearby, every time you go out there is ice in the air. Much like when Groke from the Moomin Valley turns up and everything turns to ice.

We have made a lot of food too but I really have not had any time left to blog about it. Today I was looking feverishly for lingonberries in the freezer (I know tehre should be left) but I could only find raspberries, cranberries, currants, pomegranate seeds and wild strawberries. They do not fit so well with pork. Last weekend I found a jar which I thought contained chives but it was wild garlic (ramsons) from last spring instead. I made some herb butter out of it, fried entrecôte and served to these potatoes. Delicious.

6 dl mashed potatoes (I took leftovers)
1 egg yolk
50g browned butter
1 dl finely grated Parmesan
salt and black pepper

Heat the oven to 200 degrees. Melt the butter and fry it – it should not be burnt, but the butter should have a temperature of 155 degrees like this and then set the pan in a water bath or pour it into a bowl. Mix mashed potatoes, butter, egg yolk and finely grated parmesan. Season with salt and pepper. Pipe the mashed potatoes in small ovenproof dishes and bake them in the oven for about 10 minutes until golden. Serve to a steak or a beef with herb butter.

Parmesaaniperunat ja ruskistettua voita

Viime aikoina on ollut hysteerisen paljon tekemistä. Eilen sain viimeisen työpuhelun kello 22 ja tämän aamun ensimmäinen tuli pian seitsemän jälkeen. Luultavasti se johtuu siitä, että kaikki haluavat kaiken valmiiksi ajoissa ennen pääsiäistä, että voisivat sitten juhlia pääsiäistä rauhassa. Tällä viikolla talvi tuli takaisin, ulkona tuntuu siltä, että jossakin lähellä seistä tönöttää jäävuori, ilma hohkaa jäistä kylmyyttä. Vähän samalla tavalla kuin silloin kun Muumilaakson Mörkö  ilmestyy näköpiiriin ja kaikki muuttuu jääksi.

Olemme toki tehneet ruokaakin, mutta en todellakaan ole ehtinyt blogata siitä. Tänään etsin kuumeisesti pakastimesta puolukoita (tiedän, että niitä on siellä), mutta löysin vain vadelmia, karpaloita, punaherukoita, granaattiomenansiemeniä ja metsämansikoita. Ne sopivat aika huonosti paistetun siankyljen kanssa. Viime viikonloppuna löysin purkin, jonka luulin sisältävän valmiiksi hakattua ruohosipulia, mutta siellä olikin karhunlaukkaa viime keväältä. Tein siitä yrttivoita, jota nautittiin paistetun entrecôten ja näiden parmesaaniperunoiden kanssa. Todella herkullista.

6 dl perunamuusia (otin tähteet)
1 munankeltuainen
50g sulatettua, ruskistettua voita
1 dl hienoksi raastettua parmesaania
suolaa ja mustapippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voi ja ruskista se – se ei saa palaa, mutta nosta lämpötila 155 asteeseen, näin ja aseta kattila heti sen jälkeen kylmään vesihauteeseen tai vaihda astiaa. Sekoita perunasose, voi, munakeltuianen ja parmesaani. Mausta suolalla ja pippurilla. Pursota perunamuusi pieniin uuninkestäviin kulhoihin ja paista niitä uunissa noin 10 minuuttia, kunnes pinta on saanut vähän väriä. Tarjoile lihan ja yrttivoin kera.

Naan

Naan

Naan

Fishing (fake)

Fishing (fake)

Naanbröd

De lovade strålande solsken för hela veckoslutet men det blev inte riktigt så. I lördags blev jag trött på att vänta på solen och vi vlade att åka söderut till Airisto istället. Vi packade med metspön och så köpte jag en burk maskar i butiken. Väl framme på Airisto öppnade vi burken och konstaterade att varenda mask var redan död så det blev inget sikfisk som vi hade planerat. Det är just den här tiden på året, precis när isarna har släpp som man bäst får sik. Vi lämnade tillbaks burken på hemvägen och fick pengarna tillbaka. Men på Airisto sken vårsolen som bäst och det var en helt fantastisk vacker vårdag. Igår var det precis lika grått som vanligt.

Jag lagade en vegetarisk gryta i helgen med lite röda linser, broccoli, morrötter och curry. Nästa gång ska jag nog fylla på med lite potatis också, det är väl ändå meningen att man blir mätt. Jag hade lite misstankar om att så inte skulle bli fallet så jag tänkte baka bröd till. Det bästa naanbrödet i den här lilla staden finns på Delhi Darbar men ibland försöker jag baka det själv. Jag har inte lyckats lokalisera ett recept som skulle leda till lika perfekta skapelser som på indiska restauranger men jag provade detta i helgen. Slutresultatet var som vanligt lite ditåt men inte helt perfekt. Det här receptet slår dock alla butiksvarianter med hästlängder så jag tycker ni ska prova det nästa gång ni lagar indisk mat. Receptet är från Danyel Couets bok ”Paris”.

1,5 dl mjölk
2 tsk farinsocker
2 tsk torrjäst
7,5 dl vetemjöl
½ tsk salt
1 tsk bakpulver
2 msk majsolja
1,5 dl youghurt
1 lättvispat ägg

Häll upp ljummen mjölk, 1 tsk farinsocker och torrjästen i en skål och låt stå i 20 minuter. Sikta ner mjöl, salt och bakpulver i en bunke. Tillsätt 1 tsk farinsocker, jästblandningen, olja, youghurt och ägget. Knåda degen i 7 minuter i en degblandare eller 15 minuter för hand. Smörj en skål med lite olja, lägg degen i skålen. Täck skålen med en plastfilm och låt jäsa i en timme. Ställ bakplåtarna i ugnen värm ugnen till 300 grader. Dela degen i små bollar (jag fick 13 stycken) och kavla ut dem så tunnt som möjligt. Lägg bröden på de heta bakplåtarna och grädda dem i ugnen i 3 minuter eller tills de svällt upp och fått färg.

Naan

They promised sunshine for the whole weekend, but it did not happen. On Saturday I got tired of waiting for the sun and we headed south to Airisto instead. We had packed fishing-rods and I bought a can of worms in the store. Once at Airisto we opened the can and found every worm already dead so there was no whitefish fishing as we had planned. It is precisely this time of year, just when the ice has let that one gets the best whitefish. We returned the can on our way home and got the money back. But it was still a beautiful, sunny day at Airisto so it did not matter that much. Yesterday was just as gray as usual.

I cooked a vegetarian casserole last the weekend with some red lentils, broccoli, carrots and curry. Next time I’ll probably fill up with some potatoes too, I need more food than that. I had some suspicions that we would go hungry so I thought I would bake bread as well. The best naan bread in this town is at the Delhi Darbar but sometimes I try to bake it myself. I have not managed to locate a recipe that would lead to equally perfect creations as in Indian restaurants but I tried this one this weekend. The end result was as usual a little like it is supposed to be, but not quite perfect. This recipe beats, however, all readymade variants at the store so I think You should try it next time cooking Indian food. This recipe is from Danyel Couets book ”Paris”.

1,5 dl milk
2 teaspoons brown sugar
2 teaspoons dry yeast
7,5 dl flour
½ tsp salt
1 teaspoon baking powder
2 tablespoons corn oil
1,5 dl of yogurt
1 lightly beaten egg

Pour the lukewarm milk, 1 teaspoon brown sugar and dry yeast into a bowl and let stand for 20 minutes. Strain the flour, salt and baking powder in a bowl. Add 1 teaspoon of brown sugar, yeast mixture, oil, yogurt and egg. Knead the dough for 7 minutes in a dough mixer or 15 minutes by hand. Grease a bowl with a little oil, place the dough in bowl. Cover the bowl with a plastic film and leave to rise for an hour. Set the baking trays in the oven and preheat oven to 300 degrees. Divide the dough into small balls (I got 13 pieces) and roll them out as thin as possible. Add the bread on the hot baking trays and bake them in the oven for 3 minutes or until puffed up and golden brown.

Naanleipä

Viikonlopuksi luvattiin aurinkoista, mutta eihän se (taaskaan) niin mennyt. Lauantaina kyllästyin odottamaan aurinkoa ja ajelimme etelän suuntaan Airistolle. Otimme onkivavat mukaan ja kävin matkalla kaupassa ostamassa purkillisen onkimatoja. Perillä Airistolla avasimme purkin ihan vaan todetaksemme, että kaikki madot olivat jo kuolleita. Eipä tullut suunnitellusta siian kalastuksesta yhtään mitään. Juuri tähän aikaan vuodesta, juuri kun jäät ovat lähteneet on paras aika onkia tai pilkkiä siikaa. Palautimme matopurkkin kotimatkalla ja saimme rahat takaisin. Päivä Airistolla oli kuitenkin keväisen kaunis ja aurinkoinen. Eilen oli taas yhtä harmaata kuin ennenkib.

Tein viikonloppuna kasvispataa, jossa oli muun muassa punaisia linssejä, parsakaalia, porkkanaa ja currya. Seuraavalla kerralla lisään siihen kuitenkin ainakin perunoita, tarkoitushan olisi, että syömisestä tulee kylläiseksi. Minulla oli siitä jo heti alkuun vähän epäilyksiä, joten olin jo ajatellutkin leipoa tuoretta leipää lisukkeeksi. Ihan parasta naanleipää tässä kaupungissa saa Delhi Darbarista , mutta aina silloin tällöin leivon sitä myös itse. En ole kuitenkaan onnistunut löytämään reseptiä, jolla saisi ihan yhtä täydellisiä naanleipiä kuin intialaisissa ravintoloissa, mutta kokeilin tätä viikonloppuna. Lopputuloksena oli kuten tavallista ”vähän sinne päin” naan, ihan hyvä, mutta ei aivan täydellinen. Tämä resepti lyö kuitenkin kaikki kauppojen valmistarjonnat, joten kokeile ihmessä seuraavan kerran kun teet intialaista ruokaa. Resepti on peräisin Danyel Couetin keittokirjasta nimeltä ”Pariisi”.

1,5 dl maitoa
2 tl fariinisokeria
2 tl kuivahiivaa
7,5 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maissiöljyä
1,5 dl maustamatonta jogurttia
1 kevyesti vatkattu muna

Kaada haaleaa maito, 1 tl fariinisokeria ja kuivahiiva kulhoon ja anna seistä 20 minuuttia. Siivilöi jauhot, suola ja leivinjauhe kulhoon. Lisää 1 tl fariinisokeria, hiivaseos, öljy, jogurtti ja kananmuna. Vaivaa taikinaa 7 minuuttia yleiskoneessa tai 15 minuuttia käsin. Voitele kulho pienellä tilkalla öljyä ja laita taikina kulhoon. Peitä kulho kelmulla ja anna kohota tunnin. Laita uunipellit uuniin ja kuumenna uuni 300 asteeseen. Jaa taikina pieniin palloihinn (sain 13 kpl) ja kauli ne mahdollisimman ohuiksi. Laita leivät kuumille pelleille ja paista niitä uunissa 3 minuuttia tai kunnes ne ovat vähän kohonneet ja saaneet väriä.

Chicken nuggets

Chicken nuggets

Chicken nuggets

Chicken nuggets

Chicken nuggets

Friterad kyckling

Förra veckan (eller om det var veckan före, jag minns inte) så lyckade jag trycka på någon ok-knapp på LinkedIn vilket ledde till att jag utan att riktigt vilja det skickade ”vänbegäran” till alla som jag har mejlat. Lite pinsamt så jag ber om ursäkt för allt eventuellt strul. Idag lyckades jag trycka på fel knapp när jag bara skulle ladda ner bilderna från kameran och datorn började ladda ner allt som finns på den externa hårddisken istället. Den moderna tekniken ska ju underlätta så väldigt mycket, ibland kan jag sakna fax då man på den tiden var tvungen att kolla och dubbelkolla innan man skickade iväg något. Jag har lite för snabba fingrar för mitt eget bästa. Den här vecka har gått lite väl fort och nu måste jag bestämma mig också om jag ska ta bilen eller åka tåg till Karleby, jag ska göra en intervju där. Finland är ett överraskande långt och stort land, det tar ju faktiskt ganska många timmar att köra en sträcka på 450 kilometer. Vi får väl se hur jag väljer, det beror helt på vädret.

Det här med att fritera hemma är inte särskilt svårt. Dessutom blir det så gott att ni aldrig mer vill köpa färdiga ”chicken nuggets” någonstans. Det enda man behöver är en kastrull med lock (jag tog min svarta le Creuset som jag fyndade på loppis för 2 euro), olja och en hålslev i stål. Man häller rejält med olja i kastrullen och värmer den till 180 grader ( jag har en sådan här termometer) och så är det fritt fram att fritera. När oljan väl har nått upp till 180 grader så ska man sänka värmen, annars bränns kycklingbitarna och blir råa inuti. Kastrullocket ska man ha i närheten så att man kan släcka elden ifall det börjar brinna och så ska man komma ihåg att INTE sätta på fläkten.

5 kycklingfiléer
3 dl pankobröd
3 ägg
3 dl vetemjöl
salt och peppar
5 dl rapsolja

Knäck äggen, sätt dem på en djup tallrik och vispa sönder dem. Salta och peppra vetemjölet, blanda noga. Skär kycklingfiléerna i bitar. Vänd dem först i vetemjölet, sedan i det uppvispade ägget och till slut i det krispiga pankomjölet. Det är bra om man är två stycken om detta, det är väldigt kladdigt. Fritera i oljan i ett par minuter tills bitarna är gyllenbryna. Ta upp dem med hålslev och låt rinna av på hushållspapper. Till detta hade vi nudlar med gul och röd paprika samt chili och helt vanlig sweetchilisås. Jättegott.

Fried chicken

Last week (or if it was the week before, I do not remember) I managed to press a ok button on LinkedIn which led to me sending (without really wanting ) ”friend requests” to everyone I have emailed. A little embarrassing, so I apologize for any possible trouble. Today I managed to press the wrong button when I would just download images from the camera and the computer started to download everything from the external hard drive instead. Modern technology is supposed to ease things so much, sometimes I miss fax when one at least had time to check and double check before sending anything away. I have too fast fingers for my own good. This week has been a little too busy, and now I have to decide whether I should take the car or the train to Kokkola, I am going to do an interview there. Finland is a surprisingly long and big country, it will, and in fact, it takes quite a few hours to drive a distance of 450 kilometers. We’ll see how I choose, it depends entirely on the weather.

Making fried food at home is not very difficult. In addition, these will be so delicious that You never want to buy ready-made ”chicken nuggets” again. The only thing You need is a pot with a lid (I took my black le Creuset that I bought at a flea market for 2 euros), oil and a straining ladle of steel. Pour plenty of oil in the pot and heat it to 180 degrees (I have this thermometer) and start frying. When the oil has reached up to 180 degrees, You should lower the heat, otherwise You will get burned nuggets that are still raw inside. The lid should be nearby so that You can put out the flames if a fire starts, and remember to not put the kitchen fan on.

5 chicken fillets
3 dl panko
3 eggs
3 dl flour
salt and pepper
5 dl rapeseed oil

Break the eggs, put them in a deep bowl and whisp them apart. Add salt and pepper to the flour, mix thoroughly. Cut the chicken fillets into pieces. Turn them first in flour, then in the beaten egg and finally in the crispy panko. It is good if You are two persons doing this, it is very messy. Fry the nuggets in oil for a few minutes until the pieces are golden brown. Take them out with a atrining ladle and let drain on paper towels. We had noodles with yellow and red peppers and chili, and just plain sweet chili sauce. Delicious.

Friteerattua kanaa

Viime viikolla (tai sitä edellisellä, en muista) onnistuin painamaan LinkedIn -sivuston ok -painiketta, jonka jälkeen se lähetti ”kaveripyynnöt” kaikille, joille olen lähettänyt sähköpostia. Jokseenkin kiusallista, ja pahoittelen mahdollisia ongelmia. Tänään onnistuin painamaan väärää nappia kun halusin vain ladata kamerassa olleet kuvat tietokoneelle ja se alkoikin ladata kaikkia kuvia ulkoisesta kovalevystä suoraan tietokoneelle. Nykytekniikanhan oli tarkoitus helpottaa asioita, mutta joskus kaipaan faksin aikaan, silloin oli vielä aikaa tarkistaa ja varmistaa se, mitä oli lähettämässä. Sormeni ovat muutoinkin hieman liian vikkelät. Tämä viikko on mennyt vähän turhankin noepasti, ja nyt minun täytyy vielä päättää, että lähdenkö Kokkolaan autolla vai junalla, teen siellä yhden haastattelun. Suomi on yllättävän pitkä ja iso maa, ja itse asiassa 450 kilometrin matkaan menee yksi jos toinenkin tunti. Saa nähdä kummalla lähden, se on säästä kiinni.

Kotona friteeraminen ei ole kovin vaikeaa. Sitäpaitsi näistä tulee niin hyviä, että et koskaan enää halua ostaa valmiita ”kananugetteja” mistään. Se, mitä tarvitset on kunnon kattila ja kansi (minä käytin kirpputorilta 2 eurolla ostamaani le Creusetia, rypsiöljyä ja teräksisen reikäkauhan. Kaada runsaasti öljyä kattilaan ja kuumenna se 180 asteeseen (minulla on tällainen mittari)  ja ala friteerata. Kun öljy on saavuttanut 180 astetta, alenna lämpöä, muuten kanapalat palavat ja jäävät sisältä raaoiksi. Kattilan kansi kannattaa pitää lähellä mikäli öljy syttyisi palamaan ja liesituuletinta ei saa laittaa friteerauksen ajaksi ollenkaan päälle.

5 kanafilettä
3 dl pankoa
3 munaa
3 dl jauhoja
suolaa ja pippuria
5 dl rypsiöljyä

Riko munat, laita ne syvään kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki. Suolaa ja pippuroi jauhot, sekoita huolellisesti. Leikkaa broilerin fileet paloiksi. Käännä ne ensin jauhoissa, sitten vatkatussa munassa ja lopuksi rapeissa pankojauhoissa. Tässä on hyvä olla kaksi käsiparia, homma en sen verran sotkuista. Friteeraa kanapaloja öljyssä muutama minuutti kunnes ne ovat kullanruskeita. Ota ne pois teräsreikäkauhalla ja valuta talouspaperin päällä. Söimme näiden kanssa nuudeleita, joihin oli sekoitettu keltaista ja punaista paprikaa ja chiliä sekä sweetchilikastiketta. Todella herkullista.

Frallor, rolls, sämpylät

Frallor, rolls, sämpylät

Frallor, rolls, sämpylät

Frallor, rolls, sämpylät

Frallor, rolls, sämpylät

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Jättegoda frallor

Vi äter väldigt mycket rågbröd i Finland och en favorit hos oss precis som hos många andra är Fazers rågbröd. Vi är vår familj tycker om att rosta det och så blir det alltid bråk om vilka det är som bara tagit av ”locket” som är absolut godast. En sådan här påse köper vi nog minst en gång i veckan. Men man vill ju gärna variera lite och även om jag köper bröd både i olika butiker, saluhallen och diverse bagerier så brukar jag till slut ledsna och baka eget. Det är inte så att jag skulle vara någon surdegsfanatiker men bröd som bakas på det brukar i regel bli godast. Ibland vill jag bara ha helt vanliga vetefrallor men ibland vill man ju ha något annat smak i dem också och nu i veckan provade jag det här receptet.

Hembakat bröd blir saftigt och gott, det håller sig inte i en evighet (inga tillsatser, ju) och det lönar sig att sätta en del i frysen. Det här brödet är helt perfekt tillbehör för soppor och dessutom så fungerar det finfint att ta med till diverse utflykter. Mättande och gott, inte alls så där vetebullefluffigt som man skulle tro. Fast nu har det snöat igen och alla gator och stigar är så hala att man kanske inte är så sugen på utflykter överhuvudtaget. Nåväl, jag har massor med olästa böcker och tidningar och dessutom borde jag även fixa förra årets bokföring så det gör inte så mycket att man inte kan gå ut. (Eller ju, man kan gå ut men jag orkar inte bryta ben i år, har gjort tillräckligt med det redan).

50 g jäst
5 dl vatten
12 dl vetemjöl
0,5 dl soltorkade tomater (i olja)
1,5 dl riven parmesanost
1 tsk salt
1 msk socker
2 msk olivolja
+ olivolja till pensling

Smula jästen i en bunke. Häll över det fingervarma vattnet och blanda. Sätt i olivolja och salt. Finhacka de soltorkade tomaterna, tillsätt dem och den parmesanosten. (Här burkar jag variera med oliver, soltorkade tomater och olika sorters ostar). Tillsätt mjölet och knåda tills degen släpper bunkkanten. Låt jäsa i 40 minuter. Dela degen i två delar på ett mjölat bakbord och båda delarna i sex eller sju lika stora bitar. Forma till avlånga frallor och sätt dem på en plåt med bakplåtspapper på. Lät jäsa i ytterligare 20-25 minuter. Sätt ugnen på 200 grader, pensla frallorna med olja och baka dem i ugnen i 20-25 minuter.

Yummy rolls

We eat a lot of rye bread in Finland and a favorite for us, just as for many other families is Fazer’s rye bread. We in our family like to roast it and there is always some fraction about who took off and ate all the ”caps” as they are absolutely the best. We buy this bread quite often, at least once a week. But I do love to vary a little, and even if I buy bread both in different stores, market hall and various bakeries I usually end up fed-up and bake my own. It’s not that I would be no fanatic about sourdough but those breads generally taste the best. Sometimes I still just want to have just ordinary wheat rolls but with a touch of a different and this week I made them with this recipe.

Homemade bread is juicy and good, but it will not stay like that forever (no additives), and it might be a good idea to put some of it in the freezer. This bread is perfect with soups and in addition, it works just fine for picnics and outings well. Filling and good, not at all like those fluffy buns that You can buy in the store. It has snowed again and all streets and paths are so slippery that it might not be so keen on outings at all. Well, I have a ton of unread books and newspapers, and in addition, I should also fix last year’s accounts so it does not matter so much that one can not go out. (Wee, of course one can go out but I do not want break any bones this year, I have done enough of that).

50 g yeast
5 dl water
12 dl flour
0,5 dl of sundried tomatoes (in oil)
1,5 dl of grated Parmesan cheese
1 tsp salt
1 tablespoon sugar
2 tablespoons olive oil
+ olive oil for brushing

Crumble the yeast into a bowl. Pour over the fingerwarm water and mix. Add the olive oil and salt. Finely chop the sundried tomatoes, add them and the Parmesan cheese. (Here one can vary with olives, sun dried tomatoes and different kinds of cheeses). Add the flour and knead until the dough until shiny and smooth. Let rise for 40 minutes. Divide the dough into two pieces on a floured surface and both parts in six or seven pieces. Form into long rolls and place them on a baking sheet with parchment paper on. Let rise for another 20-25 minutes. Preheat the oven to 200 degrees, brush the rolls with oil and bake them in the oven for 20-25 minutes.

Makoisat sämpylät

Suomessa syödään paljon ruisleipää ja meidänkin perheemme suosikkileipä on Fazerin puikulat. Meistä se maistuu parhaalta paahdettuna ja riitaa tulee vain siitä, että kuka on syönyt kaikki kannet, jotka ovat maultaan ehdottomasti niitä parhaita. Ostamme ruispuikulapussin aika usein, useimmiten vähintään kerran viikossa. Haluan kuitenkin vaihtelua, ja vaikka ostan leipää sekä eri kaupoista, kauppahallista ja leipomosta niin lopputulos on se, että kyllästyn ja leivon taas itse. En ole mikään juuritaikinafanaatikko, mutta juureen leivotut leivät maistuvat yleensä parhaalta. Joskus haluan kuitenkin ihan tavallista, vehnäjauhoihin leivottua leipää, mutta haluan niihinkin makua ja silloin käytän yleensä tätä reseptiä.

Kotitekoinen leipä on mehukasta ja hyvää, mutta sei ei säily ikuisuuksia (koska siinä ei ole lisäaineita), joten osa kannattaa laittaa pakastimeen. Tämä leipä on täydellinen lisuke keittojen kanssa ja sitä paitsi se on täydellinen eväsleipä retkelle. Täyttävä ja hyvä leipä eikä ollenkaan sellainen höttöinen vehnäleipä kuin luulisi. Taas on satanut lunta ja kaikki polut ja kadut ovt tass niin liukkaita, että en ole kovin innostunut retkeilemään. No, minulla on aikamoinen kasa lukemattomia kirjoja ja lehtiä, ja viime vuoden kirjanpitokin pitäisi viimeistellä. Ei siis haittaa, että ulos ei ole menemistä. (Tai olisi tietysti, mutta en jaksaisi enää uusia murtuneita luita kun niitä on jo riittävästi).

50 g hiivaa
5 dl vettä
12 dl jauhoja
0,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyssä)
1,5 dl raastettua parmesaania
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl oliiviöljyä
+ oliiviöljyä voiteluun

Murenna hiiva kulhoon. Kaada päälle kädenlämpöinen vesi ja sekoita. Lisää oliiviöljy ja suola. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja lisää ne sekä parmesaani. (Laitan yleensä joko oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja erilaisia juustoja tai vaikka kaikkia). Lisää jauhot ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhosta. Anna kohota 40 minuuttia. Jaa taikina kahteen palaan jauhotetulle leivinpöydälle ja molemmat osat vielä kuudeksi tai seitsemäksi palaksi. Leivo niistä soikeita sämpylöitä ja laita ne leivinpaperille uunipellille. Anna kohota vielä 20-25 minuuttia. Kuumenna uuni 200 asteeseen, voitele sämpylät oliiviöljyllä ja paista niitä uunissa 20-25 minuuttia.

Gino

Gino

Gino

Gino

Gino

Gino

Gino

Vintern kom tillbaks till Åbo. I förrgår var det riktigt vackert när det snöade och solen sken. Men sedan har snön smält igen, frysit till och nu är det isigt på gatorna. I lördags var vi och besökte det här stället, jag hade aldrig varit där förut och kapellet är verkligen superfint rent arkitektoniskt. Nu sken solen också och ljuset kom in på ett väldigt vackert sätt. Vi tog en promenad på de halkiga stigarna och gick till stranden också men vågade inte gå på isen då den delvist har smält redan.

Igår blev jag sugen på både fänkåls- och tryffelsalami men det gick ju inte att hitta här. Efter att ha gått några vändor i en sådan där shopping center så köpte jag lite spanska korvar istället. Det var ju Alla hjärtans dag igår och butikerna här hade fått för sig att det är väldigt romantiskt med att sälja utländska jordgubbar i en hjärtformad ask. Jag föll för frestelsen men i och med att jag vet att de inte smakar så mycket så här års så valde jag att göra en gammal svensk klassiker istället. Gino är busenkel att laga och alla – både barn och äldre – tycker att det är gott. Många säger att man kan byta ut till annan frukt men för mig är Gino det här och ingenting annat. Allt annat är fusk.

2 kiwifrukter
2 bananer
16 jordgubbar
200 g vit choklad
god vaniljglass

Enligt PA & Co är hemligheten bakom en riktigt bra Gino att man fryser chokladen innan man river den och därefter har den finrivna chokladen i kylen i 4-7 dagar. Då blir chokladtäcket knäckigare när man gratinerar och det håller jag med om. Man kan riva chokladen utan att frysa den men ta då små bitar åt gången, annars smälter den för mycket. Finskiva frukten och lägg den i en ugnsform. Strö över chokladen och gratinera under en riktigt het grill (250 grader). Det tar inte många minuter så håll koll på Gino hela tiden. Servera med en god vaniljglass.

Winter came back to Turku. The day before yesterday, it was really beautiful when it was snowing and the sun was shining. But then the snow melted again, then froze to ice and now we have icy, slippery streets again. On Saturday we went and visited this chapel, I had never been there before and it is really super magnificent just architecturally. Now the sun was shining, too, and the light came in a very beautiful way. We took a walk on the slippery paths and went to the beach as well but did not dare go on the ice as it ha partially melted already.

Yesterday, I had cravings for for both fennel and truffle salami but it was impossible to find them here. After going some laps in one shopping center I bought some Spanish sausages instead. It was Valentine’s Day yesterday and stores here had got the idea that it is very romantic to sell foreign strawberries in a heart-shaped box. I fell to temptation but as I know they do not taste so much this time of year I decided to make an old Swedish classic dessert instead. Gino is really simple to make and everyone – both children and the elderly – like it a lot. Many people say that one can replace the other fruit but for me, Gino is this and nothing else. Everything else is cheating.

2 kiwifruit
2 bananas
16 strawberries
200 g white chocolate
good vanilla ice cream

According to PA & Co the secret to a really great Gino is to freeze the chocolate before You grate it and then have the chocolate in the fridge for 4-7 days. By doing this the chocolate will get better caramelised while gratinating and I agree. You can grate the chocolate without freezing it but then take small pieces at a time, otherwise it melts too much. Slice the fruit and place everything in a baking dish. Sprinkle the chocolate over and gratinate under a very hot grill (250 degrees). It does not take many minutes, so keep Your eyes on it. Serve Gino with a good vanilla ice cream.

Talvi palasi takaisin Turkuun. Toissapäivänä oli todella kaunista kun satoi lunta ja aurinko paistoi. Sitten lumi taas suli, jäätyi uudelleen ja nyt kaikki kadut ovat taas liukkaita. Lauantaina kävimme tässä taidekappelissa, en ollutkaan käynyt siellä aiemmin ja se oli jo arkkitehtonisestikin äärimmäisen kaunis. Aurinko paistoi ja valo siivilöityi sisään mahtavalla tavalla. Kävelimme liukkaita polkuja meren rantaan, mutta emme uskaltaneet mennä jäälle koska se oli jo osittain sulanut.

Eilen minun teki mieli ostaa sekä fenkoli- että tryffelisalamia, mutta eihän niitä täältä löydä. Kierreltyämme yhdessä kauppakeskuksessa hyvän tovin ostin sitten espanjalaisia makkaroita. Eilen oli Ystävänpäivä ja täällä kaupoissa myytiin romanttisesti ulkomaalaisia mansikoita sydämenmuotoisessa rasiassa. Lankesinpa minäkin houkutukseen, mutta koska tiedän, että ulkomaalaiset mansikat eivät maistu tähän vuodenaikaan miltään, päätin tehdä vanhan ruotsalaisen klassikon eli Ginon. Gino on todella helppo tehdä ja se maistuu niin aikuisille kuin lapsillekin mikä on loistavan jälkiruoan merkki. Monet sanovat, että hedelmiä ja marjoja voi korvata muillakin, mutta minulle Gino on tämä eikä mitään muuta. Kaikki muu on petosta.

2 kiivihedelmää
2 banaania
16 mansikkka
200 g valkoista suklaata
hyvää vaniljajäätelöä

PA & Co :n mukaan todella hyvän Ginon salaisuus on pakastaa suklaa ennen kuin se raastetaan ja sen jälkeen suklaaraastetta säilytetään jääkaapissa kannellisessa rasiassa 4-7 päivää. Gratinoidusta suklaaraasteesta tulee silloin rapeampi ja minä olen samaa mieltä. Suklaan voi toki raastaa ilman pakastamistakin, mutta ota silloin pieniä paloja kerrallaan, muuten se sulaa liikaa. Viipaloi hedelmät ja laita ne uunivuokaan. Ripottele suklaaraaste päälle ja gratinoi hyvin kuuman (250 astetta) grillivastuksen alla. Se ei vie monta minuuttia, joten pidä uunivuokaa silmällä koko ajan. Tarjoile Gino hyvän vaniljajäätelön kanssa.

Vichysoisse

Vichysoisse

Vichysoisse

Purjolök, leek, purjosipuli

Purjolök, leek, purjosipuli

Vichysoisse

Det regnar. Det har regnat hela dagen och gatorna hos oss är fullständigt livsfarliga, täckta med vatten med ett tjockt lager is under. Jag höll på att trilla två gånger bara på vägen till och från butiken. Jag undrar verkligen hur det ser ut på stadens sjukhus för tillfället, det är säkert rätt många brutna ben och armar som de får ta hand om. Man borde ha sådana här  skor på sig för tillfället. Det här hemska vädret kom ju precis efter att jag var så glad över de fina vinterdagarna som vi har haft, suck. Nåväl, de har lovat kallare väder från och med nästa vecka och jag hoppas verkligen att vintern inte tar slut nu. Det är ju bara januari !

Jag lagade den här soppan – en av mina favoriter – under veckoslutet. Extremt enkelt att laga och går hur bra som helst att ta med sig om man ska gå ut och åka skidor eller skridskor. En gammal klassiker, Vichysoisse vars ursprung kan kanske tolkas som både amerikansk och fransk. Soppan figurerade tydligen även i Downton Abbey och det ledde mina tanka till den här platsannonsen som publicerades i veckan. Lite roligt att man söker en butler 2016.

8 potatisar (ca 700 g)
3-4 purjolökar
olja
2 l vatten
4 msk hönsbuljong (två sådana här)
2 msk vitvinsvinäger
2 tsk salt
vitpeppar
grädde, smetana eller crème fraîche

Skala och skär potatisen i mindre bitar. Halvera purjolökarna på längden, skölj dem ordentligt. Finstrimla purjolöken och stek den i olja utan att den tar färg. Tillsätt potatisen, vatten och buljong. Låt koka i 20 minuter. Mixa soppan med en stavmixer. Smaka av med vitvinsvinäger, salt och vitpeppar. Man kan servera soppan kalla eller varm, med lite hårdvispat grädde, smetana eller crème fraîche.

Vichysoisse

It rains. It has been raining all day and the streets here are completely lethal, covered with water with a thick layer of ice beneath. I almost fell twice just on the way to and from the store. I really wonder how it looks at the city hospitals at the moment, there are certainly quite a few broken legs and arms that must be taken care of. Every single one of us should wear these shoes at the moment. This awful weather just got here after I so happily told You about the nice winter days we’ve had, sigh. Well, they have promised colder weather from next week and I really hope that the winter does not end here. It’s only January!

I made this soup – one of my favorites – during the weekend. Extremely easy to cook and goes just fine as a takeaway in a thermos if one wants to go out and ski or skate. An old classic, Vichysoisse that could be both American and French. Mainl French though, I guess. The soup figured apparently even in Downton Abbey and it led my thoughts to this job posting published earlier this week. A bit funny that someone is looking for a butler in 2016.

8 potatoes (about 700 g)
3-4 leeks
oil
2 liters of water
4 tablespoons chicken broth (two of these)
2 tablespoons white wine vinegar
2 tsp salt
white pepper
cream, smetana or crème fraîche

Peel and cut the potatoes into smaller pieces. Halve the leeks lengthwise, rinse them thoroughly. Chop the leeks and fry them in oil (do not let them get brown). Add the potatoes, water and broth. Boil for 20 minutes. Blend the soup with a hand blender. Season with white wine vinegar, salt and white pepper. Serve cold or warm with whipped cream, smetana or crème fraîche.

Vichysoisse

Sataa vettä. Vettä on satanut koko päivän ja täällä meillä päin kadut ovat tappavan liukkaita, koska paksun jääkerroksen päällä on reilusti vettä. Kauppareissullakin meinasin kaatua kahdesti. Tänään tämän kaupungin ensiapuosastoilla on varmaan kaamea kiire, kipsattavi jalkoja ja käsiä on varmaan yllin kyllin. Pitäisi varmaan hankkia tällaiset kengät kaikille. Tämä kamala ilma tuli tänne juuri kun olin ehtinyt hehkuttamaan ihania talvipäiviämme, sääli. No, ensi viikoksi on luvattu taas kylmenevää, ja toivon todella, että talvi ei lopu tähän. Nythän on vasta tammikuu!

Tein tätä suosikkikeittoani viime viikoloppuna. Tämä on erittäin helppo tehdä ja se on helppo ottaa myös termoksessa mukaan jos haluaa lähteä hiihtämään tai luistelemaan. Vanha klassikko, Vichysoisse, jonka kotimaa voidaan ehkä tulkita sekä Amerikaksi että Ranskaksi. Keitto keikkui mukana myös Downton Abbeyssä ja se sai minut muistamaan tämän työpaikkailmoituksen, joka julkaistiin tällä viikolla. Vähän hassua, että joku etsii hovimestaria vuonna 2016.

8 perunaa (noin 700 g)
3-4 purjoa
öljyä
2 litraa vettä
4 rkl kanalientä (kaksi tällaista)
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl suolaa
valkopippuria
kermaa, smetanaa tai crème fraîchea

Kuori ja paloittele perunat pienemmiksi paloiksi. Puolita purjot pituussuunnassa, huuhtele ne huolellisesti. Suikaloi purjot ja paista ne öljyssä ilman, että ne saavat väriä. Lisää perunat, vesi ja kanaliemi. Keitä 20 minuuttia. Sekoita sosekeitoksi sauvasekoittimella. Mausta valkoviinietikalla, suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile kuumana tai kylmänä kermavaahdon, smetanan tai crème fraîchen kanssa.