Nice in Nice

Cap Ferrat

Cap Ferrat

Plan des jardins

Plan des jardins

Ett sovrum, bedroom, makuuhuone

Ett sovrum, bedroom, makuuhuone

Le jardin

Le jardin

Villa Ephrussi de Rothschild

Villa Ephrussi de Rothschild

Jardin lapidaire

Jardin lapidaire

Villa Ephrussi de Rotschild

Villa Ephrussi de Rotschild

Friterad fisk, fried fish, friteerattua kalaa

Friterad fisk, fried fish, friteerattua kalaa

Skaldjur, seafood, äyriäisiä

Skaldjur, seafood, äyriäisiä

Lamm, pommes frites, béarnaisesås, lamb, french fries, béarnaise sauce, lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta

Lamm, pommes frites, béarnaisesås, lamb, french fries, béarnaise sauce, lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta

Profiteroles

Profiteroles

Episod 3

Jag fick också bestämma en del, ett besök till St-Paul de Vence och ett till Villa Ephrussi de Rothschild som vi åkte till på morgonen. Vi tog buss nummer 81 från Promenade des Arts mot Port de Saint Jean och hoppade av där alla andra också hoppade av (Baie des fourmis) bara för att inse att alla andra skulle till stranden. Den rätta hållplatsen heter ”Passable Rothschild” och vi fick vänta ett tag för att nästa buss skulle komma. Det var en bit att gå upp till själva villan men väl där uppe var det verkligen värt det. Villan på toppen av Cap Ferrat som byggdes under ”belle epoque” av Béatrice Ephrussi de Rotschild är magnifik. Den är full av rariteter som mattor från Versailles, porslin från Sèvres och gamla, vackra gobelänger, möbler, konst och baronissans egna samlingar. Det finns nio olika trädgårdar uppe vid villan och utsikten är fantastisk. Vi tog en fika med glass och dricka på villans café, men vi fick inte sitta i trädgården, det fick bara de som åt göra. Efter några timmar tog vi bussen hem igen och stannade i gamla stan för lite traditionella fisksnacks, tur att vi bara tog två tallrikar då de inte alls föll oss i smaken.

På kvällen försökte vi leta efter en restaurang som rekommenderas på Tripadvisor men jag lyckades inte lokalisera den på Place Garibaldi. Café de Turin hade också fått fina recensioner och vi valde det istället. Jag beställde resans första och enda Kir Royal, varför dricker man det så sällan för ? Vi valde att ta en liten skaldjursplatå men såg många som tog in tre gånger större. Det här räckte gott och välför oss, till efterrätt blev det en croquantine för mig och en chokladmousse för sonen. Vi pratade länge med en tjej och hennes pappa, de kom från Hong Kong och satt precis bredvid oss. De beställde in massor med ostron i olika storlekar, vi var nöjda med vårt fat. Vi pratade även om den ryska oligarken som tidigare på kvällen blev vansinnig på sin flickvän och avslutade all diskussion med henne genom att säga ”You are going home tomorrow”. Vi kom hem sent med spårvagnen och somnade omedelbart bums.

Dagen efter bestämde vi oss för att äntligen satsa på en hel dag på stranden och tog bussen till Beaulieu-sur-mer och bänkade oss på stranden. Efter några badvändor blev vi hungriga och gick upp till stan, vi hittade en bra restarang med massor med kunder, ”Le Catalan”. En av dagens rätter var lamm med pommes frites och béarnaisesås så det valde vi ju så klart. Himla gott och dessutom profiteroles till efterrätt för min del, tiramisu för sonen. Väldigt värd pengarna. På vägen ner till stranden köpte sonen simglasögon för att se bättre under vattnet. Vi badade en lång stund till och tog inte bussen tillbaks förrän sent på kvällen. Vi var så mätta och belåtna och dessutom hade vi så mycket charkuterier, ostar och bröd hemma att vi inte orkade gå någonstans att äta middag.

Episode 3

I got to decide at least some of our day trips, we visited St. Paul de Vence and we also visited Villa Ephrussi de Rothschild. We took bus number 81 from the Promenade des Arts towards Port de Saint Jean and jumped off where everyone else also jumped off (Baie des fourmis) just to realize that everyone else was going to the beach. The right stop is called ”Passable Rothschild” and we had to wait a while for the next bus to arrive. It was a bit to go up to the villa itself but well up there it was really worth it. The villa on the top of Cap Ferrat was built during the ”belle epoque” by Béatrice Ephrussi de Rotschild is magnificent. It is full of rarities like Versailles carpets, Sèvres porcelain and old, beautiful tapestries, furniture, art and baroness´s own collections. There are nine different gardens up at the villa and the view is amazing. We took some ice cream and had a drink at the villa’s café, but we did not get to sit in the garden, only those who ate were allowed. After a couple of hours we took the bus home again and stayed in the old town for some traditional fish snacks, luckily we only took two plates as we did not like them at all.

In the evening we tried to look for a restaurant recommended on Tripadvisor but failed to locate it at Place Garibaldi. Cafe de Turin had also received nice reviews and we chose it instead. I ordered the trip’s first and only Kir Royal, why do we drink it so seldom ? We chose to take a small seafood plateau but saw many who took in three times bigger. This was enough for us, for dessert I had croquantine and Anton had a chocolate mousse. We talked for a long time with a girl and her dad, they came from Hong Kong and sat right next to us. They ordered lots of oysters in different sizes, we were pleased with ours. We talked even about the Russian oligarch, who earlier in the evening became mad at her girlfriend and ended all discussions with her by saying ”You’re going home tomorrow”. We came home late with the tram and went to bed immediately.

The following day we decided to finally spend a whole day on the beach and took the bus to Beaulieu-sur-mer and parked on the beach. After some bathing, we became hungry and went up to the village. We found a good restaurant with lots of customers called ”Le Catalan”. One of today’s dishes was lamb with french fries and béarnaise so we ordered that. Delicious as even the profiteroles for my dessert, Anton chose a Tiramisu. Very worth the money. On the way down to the beach, Anton invested in swim glasses to see better under the water. We stayed for a long time and did not catch the bus until late at night. We were so tired and as we had so much charcuterie, cheeses and bread at home that we did not even go anywhere to have dinner.

Episodi 3

Tällä matkalla minäkin sain päättää, omat kohteeni olivat St. Paul de Vence ja Villa Ephrussi de Rothschild, jonne lähdimme aamulla. Otimme bussi numero 81 Promenade des Artsilta kohti Port de Saint Jeania ja jäimme bussista samalla pysäkillä (Baie des Fourmis) kuin kaikki muutkin. Vasta siinä huomasimme, että ”kaikki muut” olivat menossa rannalle, eivätkä museoon. Oikea pysäkki olisi ollut ”Passable Rothschild” ja jouduimme odottamaan seuraava bussia aika kauan. Jyrkähkö ylämäki odotti bussipysäkiltä, mutta kun viimein pääsimme ylös asti maisema oli kaiken arvoinen. Cap Ferratin päällä oleva valtava huvila rakennettiin ”Belle Epoquen” -aikana Beatrice Ephrussi de Rothschild toimesta ja se on kerrassaan upea. Huvila on täynnä harvinaisia mattoja muun muassa Versaillesin palatsista, Sèvren porsliinia ja vanhoja, kauniita seinävaatteita, huonekaluja, taidetta ja paronittaren omia keräilykokoelmia. Puutarhaan mahtuu kaikkiaan yhdeksän erilaista puutarhaa ja maisemat merelle ovat uskomattomia. Kahvilassa tilasimme jäätelöä ja kylmiä juomia, mutta emme päässee puutarhaan istumaan koska se oli varattu ruokailijoille. Muutaman tunnin kuluttua lähdimme bussilla takaisin Nizzaan ja kävelimme vanhassa kaupungissa, jossa maistelimme myös paikallisia, friteerattuja kalapaloja. Onneksi emme tilanneet enempää kuin kaksi lautasta, kumpikaan kala ei ollut meille mieleinen.

Illalla yritimme etsiä TripAdvisorissa suositeltua ravintolaa, mutta emme onnistuneet paikallistamaan sitä Place Garibaldilta. Café de Turin oli kuitnekin saanut hyviä arvosteluja, joten päätimme mennä sinne. Tilasin matkan ensimmäinen ja ainoan Kir Royalin, miksi juomme sitä niin harvoin ? Päätimme ottaa keskikokoisen äyriäislautasen, mutta näimme, että monet ottivat kolme kertaa suuremman. Tämä riitti kuitenkin meille ihan mainiosti, jälkiruoaksi otin croquantinen ja Anton suklaamoussea. Puhuimme pitkään vieressämme istuneen tytön ja hänen isänsä kanssa, he olivat Hongkongista ja lyhyellä lomalla Ranskassa. Molemmat tilasivat lisää kaiken kokoisia ostereita, me olimme tyytyväisiä omaan lautaseemme. Puhuimme myös venäläisestä oligarkista, joka aikaisemmin illalla järjesti ravintolassa näytöksen, hän oli vihainen tyttöystävälleen ja päätti kaiken keskustelun hänen kanssaan lyhyeen ”You are going home tomorrow” – huutoon. Tulimme kotiin aika myöhään raitiovaunulal ja kaaduimme sänkyyn.

Seuraavan päivän päätimme viettää rannlla ja lädimme bussilla Beaulieu-sur-Meriin ja parkkeerasimme hiekkarannalle. Muutaman uinti- ja auringonottokierroksen jälkeen meille tuli nälkä, ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa kylästä. Löysimme ”Le Catalanin”, jossa istui jo valmiiksi paljon ihmisiä. Yksi päivän lounaista oli lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta, ja sitähän me emme voineet vastustaa. Jälkruoaksi tuhti annos profiteroleja ja pojalle tiramisua. Ravintolassa oli todella hyvä hinta/laatusuhde. Matkalla takaisin rannalle kävimme ostamassa uimalasit, että Anton näkisi paremmin sukellella. Uimme pitkään ja lähdimme kotiin päin bussilla vasta myöhään illalla. Olimme niin kylläisiä ja tyytyväisiä ja sitäpaitsi meillä oli niin paljon leikkeleitä, juustoja ja leipää kotona, että emme edes viitsineet lähteä mihinkää enää syömään.

Annonser

Kommentera

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s