Gyozas

Gyozas

Gyozas

Gyozas

Gyozas

Gyozas

Gyozas

Wonton pastry

Wonton pastry

Tall Ship Race, Turku/Åbo

Tall Ship Race, Turku/Åbo

Tall Ship Race, Turku/Åbo

Tall Ship Race, Turku/Åbo

Tall Ship Race, Turku/Åbo

Tall Ship Race, Turku/Åbo

Tall Ship Race, Turku/Åbo

Naantali/Nådendal

Naantali/Nådendal

Parainen/Pargas

Parainen/Pargas

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Gyozas

Nu har det varit tyst lite för länge här på bloggen men det har varit fullt upp med allt möjligt annat. Lillkillen fick jobb i gästhamnen, dottern har jobbat på ett café hela sommaren och nu kom hon dessutom in på Kulturama i Stockholm. Det var lite väl spännande, resultaten skulle komma den 30 juni och när de väl kom så stod det att hon inte hade kommit. Jag tyckte att det var lite underligt med tanke på att hon kammade hem full poäng på färdighetsprovet (eller audition som hon själv säger) och har bra betyg så jag bad studiehandledaren kolla upp det. Mycket rätt, det hade skett ett administrativt fel på vägen och hon kom in. Nu återstår att ordna boende åt henne i Stockholm och alla som har haft med den svenska bostadsmarknaden att göra med vet att det inte är helt enkelt. Skolan börjar i augusti och till att börja med kommer jag att vara med. Sedan får vi se hur vi ordnar resten men man måste väl vara optimistisk och tänka att det ordnar sig på något sätt ändå.

Vi har lagat mat hela sommaren men jag har varit rätt glömsk och inte riktigt kommit ihåg att ta bilder på allt. Jag har några roliga recept som jag har sparat men nu börjar jag visst närma mig den övre lagringsgränsen här på WordPress och måste tänka på hur jag ska fortsätta och i vilken form. Den här rätten ville jag testa då dumplings inte riktigt har hittat till Finland än, dessutom innehåller dessa väldigt lite kött och ändå räcker den här mängden gott och väl för fyra personer. Degen kan man köpa färdigt i asiatiska butiker, de heter lite olika men finns i frysen. Första gången gjorde jag degene själv (lite knöligt men blev gott) och den här andra gången köpte jag färdig deg som det dessutom stod ”gyoza” på. Receptet kommer ursprunglien från Marcus Samuelsson, jag tog bort myntan då jag inte gillar det. Bifogar lite sommarbilder från Åbo också. Det har varit fint men ganska kallt.

200 g fläskfärs
2 tsk soja
2 vitlöksklyftor
1 tsk chilisås
1 tsk senap
rapsolja til stekning

2 msk olivolja
1,25 dl vatten
3 msk soja
2 vårlökar

Tina degen om du har köpt den färdig. En egen deg kan man göra på 2 dl vetemjöl, 0,5 dl varmt vatten och lite salt. Man gör en grop i vetemjölet, häller i vattnet och blandar ihop till en deg som får vila i en fuktig handduk i 45 minuter. Kavla tunnt och ta ut runda bitar till exempel med hjälp av ett glas. Blanda ihop fyllningen. Fyll varje gyoza med ungefär en tesked av fyllningen och nyp ihop kanterna som du fuktat med lite vatten liknar en solfjäder. Stek dem på hög värme i två minuter, häll vatten på pannan och vänd dem. Låt småputtra under locka i ytterliga 6 minuter. Blanda ihop dipsåsen, vispa ordentligt. Servera gyozas med dipsåsen.

Gyozas

It has been long ago since we last updated the blog but we have been busy doing all sort of things. Emma´s kid brother got a job at the guest harbor, Emma has been working at a café all summer and now she also made it to the Kulturama (a drama school) in Stockholm. It was a little nerve-racking, the results were supposed to come on June 30th and when they arrived, her name was not on the list. I thought it was a bit strange considering that she got home maximum possible score on the skill test (or audition as she calls it) and has good grades so I asked the study counselor to check it up. There was apparently an administrative error on the way and she made it, she is now registered at the school. Now, we need to find a room for in Stockholm, and everyone who has had to do with the Swedish housing market is aware of the fact that it is not easy. The school starts in August and I will be there with her to begin with. Then we’ll see how we will fix the rest, but I guess we should be optimistic and think that it going to work out some how.

We have cooked food all summer but I have been quite forgetful and not really remembered to take pictures of everything. I have some fun recipes that I have saved but now I’m starting to approach the upper storage limit here on WordPress and have to think about how to proceed and in which form. I wanted to test this dish as dumplings have not really found Finland yet, and in addition, these contain very little meat and yet this amount is enough for four people. You can buy the dough in Asian shops, they are called a little different but are usually found in the freezer. The first time I did them myself (a bit messy but got good) and this second time I bought a package that was actually called ”gyoza”. The recipe is originally from Marcus Samuelsson, I removed the ¨mint as I do not not like it. Adding some summer pictures from Turku as well. It has been nice but quite cold.

200 g of minced meat (pork and beef)
2 tsp soy sauce
2 minced garlic cloves
1 teaspoon of chilli sauce
1 teaspoon of mustard
oil for frying

2 tablespoons olive oil
1,25 dl of water
3 tablespoons soy sauce
2 sliced spring onions

Defrost the dough if you chose to buy it. You can make your own dough with 2 dl wheat flour, 0.5 dl hot water and a little salt. You make a pit with the flour, pour the water in the middle and mix into a dough that should rest in a damp towel for 45 minutes. Roll it thin and take out round pieces, for example by using a glass. Mix the filling. Fill each gyoza with about a teaspoon of filling and nip the edges (draw a circle with water around) so that gyozas resemble a sun spring. Fry them on high heat for two minutes, pour some water on the pan and turn them. Allow gyozas to steam for another 6 minutes, preferably under a lid. Mix the dip sauce, whisk thoroughly. Serve gyozas with the dip sauce.

Gyozas

Täällä on ollut taas vähän turhankin hiljaista, mutta meillä on ollut muita kiireitä. Nuorin perheenjäsen sai töitä vieerasvenesatamasta, vaikak onkin vasta 14 -vuotias ja Emma on ollut töissä kahvilassa koko kesän. Nyt heinäkuussa varmistui, että hän pääsi hakemaansa teatterilukioon eli Kulturamaan Tukholmassa. Koko prosessi oli vähän liiankin jännittävä, tulokset tulivat 30. kesäkuuta ja hänen nimensä ei ollut kouluun päässeiden joukossa. Minusta se oli vähän outoa, koska pääsykokeesta (tai koe-esiintymisestä kuten hän itse sanoo) tuli täydet pisteet ja hänellä on suhteellisen hyvä todistus joten pyysin opinto-ohjaajan tarkistamaan asian. Aivan oikein, jossakin matkan varrella oli tapahtunut hallinnollinen virhe ja hän pääsi kuin pääsikin sisälle. Meidän täytyy nyt järjestää hänelle jonkinlainen majoitus Tukholmassa ja kaikki, jotka ovat olleet tekemisisissä ruotsalaisen asuntomarkkinan kanssa tietävät, että se ei ole ihan helppoa. Koulu alkaa elokuussa ja ainakin aluksi minä lähden mukaan. Saa sitten nähdä, miten järjestämme asian, mutta kannattaa varmaan olla optimistinen ja ajatella, asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Olemme kyllä tehneet ruokaa koko kesän, mutta en ole muistanut ottaa kuvia läheskään kaikesta. Minulla on muutamia hauskoja reseptejä, jotka ovat tallessa, mutta mutta nyt olen lähestymässä ylempää latausrajaa WordPressissä ja täytyy miettiä, miten edetä ja missä muodossa. Halusin testata tätä ruokalajia koska dumplingsit eivät vielä ole oikein rantautuneet Suomeen. Näihin tarvitaan sitä paitsi hyvin vähän lihaa ja tämä resepti on silti riittävä neljälle. Taikina voi ostaa valmiina aasialaisista myymälöistä, niiden nimet saattavat vaihdella, mutta ne löytyvät pakastimesta. Ensimmäisellä kerralla tein taikinan itse (vähän hankalaa, mutta lopputulos oli hyvä) ja tällä toisella kerralla käytin valmistaikinaa, jonka päällä lukikin ”gyoza”. Resepti on Marcus Samuelssonin, mutta poistin siitä mintun koska en pidä siitä. Laitan oheen vähän kesäkuvia Turusta. On ollut ihan mukava, mutta melko kylmä kesä.

200 g sika-nauta jauhelihaa
2 tl soijaa
2 raastettua valkosipulin kynttä
1 tl chilikastiketta
1 tl sinappia
rypsiöljyä paistamiseen

2 rkl oliiviöljyä
1,25 dl vettä
3 ruokalusikallista soijaa
2 kevätsipulia siivutettuna

Sulata taikina, jos olet ostanut sen valmiina. Oman taikinan voi tehdä 2 dl vehnäjauhoja, 0,5 dl lämmintä vettä ja vähän suolaa. Tee kuoppa jauhojen keskelle ja kaada vesi siihen. Lisää suola ja vaivaa taikinaksi, anna sen levätä kosteassa pyyhkeessä 45 minuuttia. Kauli taikina ohueksi ja ota siitä pyöreitä paloja esimerkiksi juomalasin avulla. Sekoita täyte. Täytä gyozat noin yhdellä teelusikalla täytettä ja purista vedellä kostutetut reunat viuhkamaiseen muotoon. Paista kuumalla paistinpannulla öljyssä kaksi minuuttia, lisää pannulle vettä ja hauduta vielä 6 minuuttia mieluiten kannen alla. Sekoita dippikastike, vispaa kaikki ainekset yhteeen huolellisesti. Tarjoile gyozat lämpiminä dippikastikkeen kanssa.

Annonser

Nice in Nice

Monaco

Monaco

Bilig, Rue Princesse Caroline

Bilig, Rue Princesse Caroline

Rue Princesse Caroline, Monaco

Rue Princesse Caroline, Monaco

Port Hercule, Monaco

Port Hercule, Monaco

Casino, Monaco

Casino, Monaco

Monaco

Monaco

Place du Palais, Monaco-Ville

Place du Palais, Monaco-Ville

Sailing Yacht A, Monaco

Sailing Yacht A, Monaco

Moules à la créme

Moules à la créme

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall - Musées nationaux des Alpes maritimes

Chagall – Musées nationaux des Alpes maritimes

Croque de Madame, La Buvette de Musée

Croque de Madame, La Buvette de Musée

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Vieille ville de Nice

Tarte tropézienne

Tarte tropézienne

Episod 4

Näst sista dagen var höjdpunkten av resan åtminstone för sonens del, vi tog tåget till Monaco. Resan gick fort och tog inte ens en halv timme. Väl framme gick vi ner till hamnen för att titta på det som fanns kvar av Monaco Grand Prix och yachts. Sonen blev lite sur på mig när jag ville äta lunch innan dess, men jag var både varm, hungrig och törstig så det fick bli en restaurang som heter Bilig på rue Princesse Caroline. Jättegod caesarsallad och tomatpasta. En rejäl tur till hela hamnen och där fanns det också en liten båt som tog oss till startpunkten för två euro. Vi klättradde upp till Casinot och bänkade oss på Café de Paris, Pat hade berättat oss tidigare att det är den bästa platsen att sitta på och titta på folk och bilar i ett par timmar. Ingen billig café, en liten öl kostade nio euro och ett glas vin åtta euro. Sonen var sugen på glass och beställde en jätteportion (den var fin men vi glömde ta bilder men de ser ut ungefär så här ) för 22 euro. Sedan tog vi en hop on, hopp off – buss från kasinot och åkte igenom alla sevärdheter i det lilla riket. Det bästa var tydligen att Sailing yacht A med högre master än Big Ben var i Monaco. Jag måste säga att det var värt pengarna, jag hade inte orkat gå så jättelångt till. Det fläktade precis lagom i bussen och man såg allting väldigt bra. Sedan hamnade vi i hamnen igen och trodde att vi skulle vara tvungna att klättra uppp till berget igen men det visade sig att där nere vid stranden fanns en ingång som ledde rakt upp till järnvägsstationen. Väl tillbaka i Nice handlade vi en del presenter på shoppinggatan och delade på en portion moules à la créme på en tvärgata. Sedan gick vi hem och packade lite halvfärdigt, vi hade ju bara en dag kvar i stan.

På morgonen åt vi frukost, städade upp lägenheten och bäddade om. Vi hade handlat lite för mycket mat så en del fick slängas, vi kände ju ingen i huset. Väskorna lämnade vi på förvaring på järnvägsstationen och vandrade vidare till ett Chagall -museum som också det låg på ett berg. Ett fantastiskt museum, väl värt ett besök för dem som gillar Chagall och det gör jag. La Buvette de Musée, ett enkelt trädgårdscafé visade sig vara ett bra val, det var länge sedan jag åt en lika god Croque de Madame. Efter några timmars ströshopping och fika i gamla stan var det dags att börja åka mot flygfältet. Vi provsmakade tarte tropézienne och köpte små minivarianter med oss hem också. Vårt flyg avgick sent och vi landade i Helsingfors mitt i natten. Men vi hade lite tur, bussen till Åbo avgick nästan direkt. Jag sov både på flyget och i bussen, sonen bara en liten kort stund i bussen. Hemma var vi först vid fyratiden på morgonen. Fantastisk resa och visst är det betydligt svalare (vintrigt, om jag ska vara ärlig) här i Åbo än i Nice. Jag åker gärna dit igen men går kanske helst lite mindre än vad vi gjorde den här gången, minst 10 kilometer om dagen… och så väljer jag nog att bo i någon av de mindre byarna längs kusten nästa gång, kanske Villefranche-sur-mer istället.

Episode 4

The last day was the highlight of the trip at least for Anton as we took the train to Monaco. The journey was a fast one, it does not even take half an hour. Once in Monaco we walked down down to the harbor to see what was left of the Monaco Grand Prix and yachts. The son got a little angry with me as I wanted to have lunch before visiting the harbor but I was both sweating, hungry and thirsty so we chose a restaurant called Bilig on rue Princesse Caroline. Great Caesar salad and a nice pasta with tomato sauce. We walked through the entire harbor and were met by a nice coincidence, there was also a small boat that took us to the starting point for two euros. We climbed up to the Casino and sat at the Café de Paris, Pat had told us earlier that it is the best place to sit down on and just watch the people and cars in a couple of hours. Not a cheap place, a small beer costed nine euros and a glass of wine eight euros. Anton had cravings for an ice cream and ordered a giant portion (it was nice but we forgot to take pictures but they look like these ) for 22 euros. Then we took a hop on, hop off – bus from the Casino and travelled through all the sights in the small empire. The best thing was apparently that Sailing Yacht A with a higher master than Big Ben that happened to be in Monaco. I must say it was worth the money, I did not have had the energy to go so far. It was just convenient and cool and we saw everything very well from upstairs. Then we ended up in the harbor again and thought we would have to climb again, but it turned out that there was an entrance that led straight to the train station. We bought some gifts on the shopping street in Nice and shared a portion of moules à la crème on a cross street. Then we went home and packed a little half-finished, we just had one day left in town.

In the morning we ate breakfast, cleaned the apartment and made the beds. We had bought a little too much food so some had to be thrown away, we did not know anyone else in the house. We left the bags at the train station and walked on to the Chagall Museum on a mountain (naturally). A fantastic museum, well worth a visit for those who like Chagall and I do. La Buvette de Musée, a simple garden cafe turned out to be a great one, it was a long time ago I had an equally good Croque de Madame. After a few hours of shopping and coffee in the old town, it was time to get to the airport. We tried tarte tropézienne at the airport and bought some in miniature with us. Our flight departed late and we landed in Helsinki in the middle of the night. But we were lucky, the bus to Turku departed almost immediately. I slept both on the flight and in the bus, Anton just a short while on the bus. We were at home forst at four in the morning. Fantastic trip and certainly it is much cooler (winterish to be quite honest) here in Turku than in Nice. I’d love to go there again but maybe walk a bit less than we did this time, at least 10 kilometers a day … and then I would probably choose to stay in one of the smaller villages of the coast next time, maybe Villefranche-sur-Mer instead.

Episodi 4

Toiseksi viimeinen päivä oli matkan kohokohta ainakin Antonin osalta, lähdimme nimittäin junalla Monacooon. Matka meni nopeasti, se ei kestänyt edes puolta tuntia. Kävelimme alas satamaan katsomaan sitä, mitä edellisen viikonlopun Monacon Grand Prix -kilpailusta ja kaikista huvijahdeista oli vielä jäljellä. Poika suutahti kun halusin syödä lounasta ennen sataman kiertelyä, mutta kun oli kuuma, ja minulla oli jo sekä nälkä että jano. Kyselimme hyvää ravintolaa, ja suositukseksena saimme Biligin kävelykatu rue Princesse Carolinen varrelta. Söin erittäin herkullista caesarsalaattia ja Anton tomaattipastaa. Kiersimme ihan koko sataman, ja yllätyin iloisesti kun täälläkin toisella puolella satamaa oli vene, jotka vei meidät kahdella eurolla takaisin toiselle puolelle. Kiipesimme kasinolle ja istuimme Cafe de Parisiin, Pat oli kertonut meille aiemmin, että kyseinen kahvila on paras paikka istua ja tarkkailla kaikkia ihmisiä ja autoja. Kahvila ei ollut mitenkään siitä halvimmasta päästä, pieni olut maksoi yhdeksän euroa ja viinilasillisen kahdeksan euroa. Poika halusin suositun oloisen jäätelöannoksen ja tilasikin 22 euron annoksen suklaajäätelöä (annos oli hieno, mutta unohdimme ottaa siitä kuvia, ne näyttivät kuitenkin suurinpiirtein tältä Hyppäsimme kasinolta hop on, hop off – bussiin ja kävimme läpi pienen valtakunnan nähtävyydet. Paras niistä oli ainakin pojan mielestä Sailing Yacht A, jonka mastot ovat korkeammat kuin Big Ben, ja joka sattumalta oli Monacossa. Täytyy sanoa, että bussikierros oli hintansa arvoinen, en olisi millään jaksanut kävellä kaikkia matkoja. Tuuli viilensi juuri sopivasti bussin yläkerrassa ja sieltä näki kaikki nähtävyydet oikein hyvin. Kierros päättyi satamaan, ja ajattelimme ensin, että meidän pitää kiivetä taas takaisin rautatieasemalle, mutta osoittautikin, että satamassa oli sisäänkäynti, joka johti suoraan ylös rautatieasemalle. Ostimme lahjoja ostoskadulla Nizzassa ja jaomme yhden ”moules à la crème” -annoksen sivukadulla. Sitten menimme kotiin ja pakkasimme tavaramme, koska meillä oli enää vain yksi päivä jäljellä.

Aamulla söimme aamiaisen, siivosimme asunnon ja petasimme sängyt. Olimme ostaneet vähän liikaa oli ruokaa (ja juustoja), joten osa oli heitettävä roskiin, koska emme tunteneet naapureitamme. Jätimme matkatavarat rautatieasemalle ja kävelimme sieltä Chagall -museoon (joka tietysti oli vuorella): Fantastinen museo, ja näkemisen arvoinen kaikillle niille, jotka pitävät Chagallista niin kuin minä. La Buvette de Musee, museon yksinkertainen puutarhakahvila, osoittautui todella hyväksi paikaksi, en ole pitkään aikaan syönyt niin hyvää Croque Madamea. Vietimme muutaman tunnin ostoksilla ja kahvilla vanhassa kaupungissa, sieltä lähdimme sitten pikkuhiljaa lentokentälle. Söimme kentällä vielä tarte tropéziennea ja ostimme niitä myös minikokoisina mukaamme. Lentomme lähti myöhään ja laskeuduimme Helsinkiin keskellä yötä. Meillä kävi kyllä hyvä säkä, Turkuun menevä bussi lähti laiturilta melkein välittömästi. Nukuin sekä koneessa että bussissa, Anton vain lyhyen aikaa bussissa. Kotona olimme vasta kello neljä aamulla. Mahtava matka, ja tietenkin täällä Turussa on kylmempää (melkeinpä talvista) kuin Nizzassa. Lähtisin sinne uudestaan, mutta voisin kyllä ihan vapaaehtoisesti kävellä vähän vähemmän kuin tällä kertaa eli yli 10 kilometriä päivässä … ja valitsisin ehkä jonkun rannikon pienemmistä kylistä, esimerkiksi Villefranche-sur-Merin.

Nice in Nice

Cap Ferrat

Cap Ferrat

Plan des jardins

Plan des jardins

Ett sovrum, bedroom, makuuhuone

Ett sovrum, bedroom, makuuhuone

Le jardin

Le jardin

Villa Ephrussi de Rothschild

Villa Ephrussi de Rothschild

Jardin lapidaire

Jardin lapidaire

Villa Ephrussi de Rotschild

Villa Ephrussi de Rotschild

Friterad fisk, fried fish, friteerattua kalaa

Friterad fisk, fried fish, friteerattua kalaa

Skaldjur, seafood, äyriäisiä

Skaldjur, seafood, äyriäisiä

Lamm, pommes frites, béarnaisesås, lamb, french fries, béarnaise sauce, lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta

Lamm, pommes frites, béarnaisesås, lamb, french fries, béarnaise sauce, lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta

Profiteroles

Profiteroles

Episod 3

Jag fick också bestämma en del, ett besök till St-Paul de Vence och ett till Villa Ephrussi de Rothschild som vi åkte till på morgonen. Vi tog buss nummer 81 från Promenade des Arts mot Port de Saint Jean och hoppade av där alla andra också hoppade av (Baie des fourmis) bara för att inse att alla andra skulle till stranden. Den rätta hållplatsen heter ”Passable Rothschild” och vi fick vänta ett tag för att nästa buss skulle komma. Det var en bit att gå upp till själva villan men väl där uppe var det verkligen värt det. Villan på toppen av Cap Ferrat som byggdes under ”belle epoque” av Béatrice Ephrussi de Rotschild är magnifik. Den är full av rariteter som mattor från Versailles, porslin från Sèvres och gamla, vackra gobelänger, möbler, konst och baronissans egna samlingar. Det finns nio olika trädgårdar uppe vid villan och utsikten är fantastisk. Vi tog en fika med glass och dricka på villans café, men vi fick inte sitta i trädgården, det fick bara de som åt göra. Efter några timmar tog vi bussen hem igen och stannade i gamla stan för lite traditionella fisksnacks, tur att vi bara tog två tallrikar då de inte alls föll oss i smaken.

På kvällen försökte vi leta efter en restaurang som rekommenderas på Tripadvisor men jag lyckades inte lokalisera den på Place Garibaldi. Café de Turin hade också fått fina recensioner och vi valde det istället. Jag beställde resans första och enda Kir Royal, varför dricker man det så sällan för ? Vi valde att ta en liten skaldjursplatå men såg många som tog in tre gånger större. Det här räckte gott och välför oss, till efterrätt blev det en croquantine för mig och en chokladmousse för sonen. Vi pratade länge med en tjej och hennes pappa, de kom från Hong Kong och satt precis bredvid oss. De beställde in massor med ostron i olika storlekar, vi var nöjda med vårt fat. Vi pratade även om den ryska oligarken som tidigare på kvällen blev vansinnig på sin flickvän och avslutade all diskussion med henne genom att säga ”You are going home tomorrow”. Vi kom hem sent med spårvagnen och somnade omedelbart bums.

Dagen efter bestämde vi oss för att äntligen satsa på en hel dag på stranden och tog bussen till Beaulieu-sur-mer och bänkade oss på stranden. Efter några badvändor blev vi hungriga och gick upp till stan, vi hittade en bra restarang med massor med kunder, ”Le Catalan”. En av dagens rätter var lamm med pommes frites och béarnaisesås så det valde vi ju så klart. Himla gott och dessutom profiteroles till efterrätt för min del, tiramisu för sonen. Väldigt värd pengarna. På vägen ner till stranden köpte sonen simglasögon för att se bättre under vattnet. Vi badade en lång stund till och tog inte bussen tillbaks förrän sent på kvällen. Vi var så mätta och belåtna och dessutom hade vi så mycket charkuterier, ostar och bröd hemma att vi inte orkade gå någonstans att äta middag.

Episode 3

I got to decide at least some of our day trips, we visited St. Paul de Vence and we also visited Villa Ephrussi de Rothschild. We took bus number 81 from the Promenade des Arts towards Port de Saint Jean and jumped off where everyone else also jumped off (Baie des fourmis) just to realize that everyone else was going to the beach. The right stop is called ”Passable Rothschild” and we had to wait a while for the next bus to arrive. It was a bit to go up to the villa itself but well up there it was really worth it. The villa on the top of Cap Ferrat was built during the ”belle epoque” by Béatrice Ephrussi de Rotschild is magnificent. It is full of rarities like Versailles carpets, Sèvres porcelain and old, beautiful tapestries, furniture, art and baroness´s own collections. There are nine different gardens up at the villa and the view is amazing. We took some ice cream and had a drink at the villa’s café, but we did not get to sit in the garden, only those who ate were allowed. After a couple of hours we took the bus home again and stayed in the old town for some traditional fish snacks, luckily we only took two plates as we did not like them at all.

In the evening we tried to look for a restaurant recommended on Tripadvisor but failed to locate it at Place Garibaldi. Cafe de Turin had also received nice reviews and we chose it instead. I ordered the trip’s first and only Kir Royal, why do we drink it so seldom ? We chose to take a small seafood plateau but saw many who took in three times bigger. This was enough for us, for dessert I had croquantine and Anton had a chocolate mousse. We talked for a long time with a girl and her dad, they came from Hong Kong and sat right next to us. They ordered lots of oysters in different sizes, we were pleased with ours. We talked even about the Russian oligarch, who earlier in the evening became mad at her girlfriend and ended all discussions with her by saying ”You’re going home tomorrow”. We came home late with the tram and went to bed immediately.

The following day we decided to finally spend a whole day on the beach and took the bus to Beaulieu-sur-mer and parked on the beach. After some bathing, we became hungry and went up to the village. We found a good restaurant with lots of customers called ”Le Catalan”. One of today’s dishes was lamb with french fries and béarnaise so we ordered that. Delicious as even the profiteroles for my dessert, Anton chose a Tiramisu. Very worth the money. On the way down to the beach, Anton invested in swim glasses to see better under the water. We stayed for a long time and did not catch the bus until late at night. We were so tired and as we had so much charcuterie, cheeses and bread at home that we did not even go anywhere to have dinner.

Episodi 3

Tällä matkalla minäkin sain päättää, omat kohteeni olivat St. Paul de Vence ja Villa Ephrussi de Rothschild, jonne lähdimme aamulla. Otimme bussi numero 81 Promenade des Artsilta kohti Port de Saint Jeania ja jäimme bussista samalla pysäkillä (Baie des Fourmis) kuin kaikki muutkin. Vasta siinä huomasimme, että ”kaikki muut” olivat menossa rannalle, eivätkä museoon. Oikea pysäkki olisi ollut ”Passable Rothschild” ja jouduimme odottamaan seuraava bussia aika kauan. Jyrkähkö ylämäki odotti bussipysäkiltä, mutta kun viimein pääsimme ylös asti maisema oli kaiken arvoinen. Cap Ferratin päällä oleva valtava huvila rakennettiin ”Belle Epoquen” -aikana Beatrice Ephrussi de Rothschild toimesta ja se on kerrassaan upea. Huvila on täynnä harvinaisia mattoja muun muassa Versaillesin palatsista, Sèvren porsliinia ja vanhoja, kauniita seinävaatteita, huonekaluja, taidetta ja paronittaren omia keräilykokoelmia. Puutarhaan mahtuu kaikkiaan yhdeksän erilaista puutarhaa ja maisemat merelle ovat uskomattomia. Kahvilassa tilasimme jäätelöä ja kylmiä juomia, mutta emme päässee puutarhaan istumaan koska se oli varattu ruokailijoille. Muutaman tunnin kuluttua lähdimme bussilla takaisin Nizzaan ja kävelimme vanhassa kaupungissa, jossa maistelimme myös paikallisia, friteerattuja kalapaloja. Onneksi emme tilanneet enempää kuin kaksi lautasta, kumpikaan kala ei ollut meille mieleinen.

Illalla yritimme etsiä TripAdvisorissa suositeltua ravintolaa, mutta emme onnistuneet paikallistamaan sitä Place Garibaldilta. Café de Turin oli kuitnekin saanut hyviä arvosteluja, joten päätimme mennä sinne. Tilasin matkan ensimmäinen ja ainoan Kir Royalin, miksi juomme sitä niin harvoin ? Päätimme ottaa keskikokoisen äyriäislautasen, mutta näimme, että monet ottivat kolme kertaa suuremman. Tämä riitti kuitenkin meille ihan mainiosti, jälkiruoaksi otin croquantinen ja Anton suklaamoussea. Puhuimme pitkään vieressämme istuneen tytön ja hänen isänsä kanssa, he olivat Hongkongista ja lyhyellä lomalla Ranskassa. Molemmat tilasivat lisää kaiken kokoisia ostereita, me olimme tyytyväisiä omaan lautaseemme. Puhuimme myös venäläisestä oligarkista, joka aikaisemmin illalla järjesti ravintolassa näytöksen, hän oli vihainen tyttöystävälleen ja päätti kaiken keskustelun hänen kanssaan lyhyeen ”You are going home tomorrow” – huutoon. Tulimme kotiin aika myöhään raitiovaunulal ja kaaduimme sänkyyn.

Seuraavan päivän päätimme viettää rannlla ja lädimme bussilla Beaulieu-sur-Meriin ja parkkeerasimme hiekkarannalle. Muutaman uinti- ja auringonottokierroksen jälkeen meille tuli nälkä, ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa kylästä. Löysimme ”Le Catalanin”, jossa istui jo valmiiksi paljon ihmisiä. Yksi päivän lounaista oli lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta, ja sitähän me emme voineet vastustaa. Jälkruoaksi tuhti annos profiteroleja ja pojalle tiramisua. Ravintolassa oli todella hyvä hinta/laatusuhde. Matkalla takaisin rannalle kävimme ostamassa uimalasit, että Anton näkisi paremmin sukellella. Uimme pitkään ja lähdimme kotiin päin bussilla vasta myöhään illalla. Olimme niin kylläisiä ja tyytyväisiä ja sitäpaitsi meillä oli niin paljon leikkeleitä, juustoja ja leipää kotona, että emme edes viitsineet lähteä mihinkää enää syömään.

Nice in Nice

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

Macarons/Steve Ghirardo

Macarons/Steve Ghirardo

Foie gras

Foie gras

Un Coeur en Provence

Un Coeur en Provence

Place Massena, Nice/Nizza

Place Massena, Nice/Nizza

Port Vauban

Port Vauban

Plage de la Gravette

Plage de la Gravette

Lunch/lounas, Antibes

Lunch/lounas, Antibes

Pain américain, croque monsiuer

Pain américain, croque monsiuer

Motor Yacht A, Antibes

Motor Yacht A, Antibes

Picasso, Antibes

Picasso, Antibes

Episod 2

Jag hade inte varit i konstnärsbyn St-Paul de Vence tidigare men har hört mycket om byn. Vi gick ner till Avenue de Verdun och tog buss nummer 400 därifrån upp till byn. Luftkonditioneringen i bussen fungerade inte alls så vi var rätt svettiga när vi väl kom fram efter en hel timmes färd. Väl inne i byn hämtade vi en karta från turistinformationen och gick hela vägen längs den vackra muren från 800-talet. Sonen blev lite extra glad när han märkte att man från bergsbyn såg hela vägen ända ner till Antibes och alla yachts där. Dessutom hade han sin kikare med sig så han kunde till och med se vilka yachts som var där ute. Jag hade ju ingen aning. Inne i byn såg vi massor med vackra hus, ateljéer, gallerier och en kyrka som vi gick in, vi tände ljus för min pappa som begravdes exakt för ett år sedan den 29 maj 2017. Vi besökte även Marc Chagalls grav som ligger på den lilla kyrkogården precis utanför muren. Vi snubblade på ett ställe som sålde macarons, signerade av Steve Ghirardo och jag kunde inte låta bli att testa den med gåslever. Sonen var klokare som nöjde sig med de söta varianterna, min var inte god. Lunch åt vi på ett litet ställe som hette Un cour en Provence (fick det rekommenderat från turistbyrån och den låg även trea på Tripadvisor) där jag tog dagens lunch och sonen pizza. Jag älskar den här typen av rätter, lök, potatis, zucchini, champignoner och paprika fyllda med en köttfärsblandning och massor med sallad till. Efter att ha strosat runt i värmen tog vi bussen tillbaks till Nice och gick igenom shoppinggatan Avenue Jean Médecin utan att hitta något märkvärdigt. På kvällen var vi så pass trötta att vi bara satt på vår fina balkong och pustade ut.

Anton hade fått syn på två olika yachts från St-Paul de Vence, nämligen både Sailing yacht A och Motor Yacht A som båda ägs av den ryska Andrey Melnichenko. Nu var det bara motoryachten som var kvar i Antibes, segelbåten hade seglat vidare. På morgonen tog vi alltså tåget till Antibes, en resa som kostade drygt tio euro för oss båda. Järnvägsstationen låg precis ovanför hamnen som vi kutade dit ner direkt. Tyvärr var den yttersta raden, ”the Billionaire row” inte öppen för allmänheten och den hade ju så klart varit den mest intressanta för sonen. Men vi såg en massa andra fina båtar på PortVauban och märkte även på kartan att det låg en strand precis i närheten av hamnen. Vi styrde stegen mot Plage de la Gravette som var mycket mindre än de andra stränderna på andra sidan gamla stan men helt tillräckligt stor för oss. Jag hämtade lite dricka och en fylld baguette från husvagnen på parkeringen och det var verkligen supergott. Vi badade och solade och bestämde oss att ge husvagnen en chans. Trots storleken var menyn ganska lång och priserna var rimliga. Vi beställde en klassisk ”pain américain” och en croque monsieur att dela på. De två äldre damen som jobbade i vagnen roade sig kungligt med att tala franska så snabbt som möjligt till alla förvirrade utländska turister, jag tyckte nästan synd om en amerikansk kille som fick lägga tio minuter på att han bara ville ha en vanlig hamburgare. Ibland är de sunkigaste ställena helt bäst. Vi tog en sväng till Picasso -museet i stan och gick upp och ner på de gamla gränderna, väldigt vackert även i Antibes. Tyvärr renoverades det vackra torget, blev inga fina bilder därifrån. Vi hittade några delikatessaffärer och köpte lite gott med oss hem, bland annat en burk tryffelpasta.

Episode 2

I had not been to the artist village of St.Paul de Vence before but I had heard a lot about it. We went down to Avenue de Verdun and took the bus number 400 from there up to the mountains. The air conditioning in the bus did not work at all so we were pretty sweaty when we arrived after an hour. Once inside the village, we picked up a map from the tourist information and went all the way along the beautiful wall from the 800’s. Anton was a bit extra happy when he noticed that he could actually see all the way down to Antibes and all yachts there. In addition, he had his binoculars with him so he could actually see exactly which yachts were out there. Inside the village we saw lots of beautiful houses, studios, galleries and a tiny church as we walked in to. We lit a light for my dad, as he was then buried a year ago in May 29, 2016. We also visited Marc Chagall’s grave lying on the small cemetery just outside the village wall. We stumbled upon a place selling macarons, signed by Steve Ghirardo and I wanted to try the one with goose liver. Anton was wiser as he bought the sweet ones, mine was not good. We ate lunch in a small place called Un cœur en Provence (got it recommended by the tourist office and it was recommended by Tripadvisor as well) where I took the day’s lunch and Anton a pizza. I love this kind of dishes: onions, potatoes, zucchini, mushrooms and paprika stuffed with a meatloaf mix and lots of salad too. After stumbling around in the heat, we took the bus back to Nice and walked through the shopping street Avenue Jean Médecin without finding anything at all. In the evening we were so tired that we just sat on our nice balcony and relaxed.

Anton had seen two different yachts from St-Paul de Vence, namely both Sailing Yacht A and Motor Yacht A, both owned by Russian Andrey Melnichenko. Only the latter was left in Antibes, the first one had sailed on. In the morning we took the train to Antibes, a trip that costed just over ten euros for both of us. The train station was just above the harbor and we walked down there straight away. Unfortunately, the outermost line, ”the Billionaire row”, was not open to the public, and of course it would have been the most interesting one for Anton. But we saw a lot of other nice yachts at Port Vauban and also noticed that there was a beach near the harbor. We steered the steps towards Plage de la Gravette which was much smaller than the other beaches on the other side of the old town but quite big enough for us. I took some drinks and a stuffed baguette from the wagon on the parking lot and it was really super nice. We sunbathed and decided to give the caravan a chance. Despite the size of the wagon the menu was quite long and prices were reasonable. We ordered a classic ”pain américain” and a croque monsieur to share. The two older ladies who worked in the wagon seem to be amused by speaking French as quickly as possible to all the confused foreign tourists. I almost felt sorry for an American guy who had to spend ten minutes just ordering a regular burger. Sometimes the less glorious places are the best. We even went to Picasso Museum in town and wandered up and down on the old alleys, they were very beautiful in Antibes. Unfortunately, the beautiful square was under renovation, I have no nice pictures from there. We found some delicacy shops and bought some good stuff to bring home with us, including a jar of truffle pasta.

Episode 2

En ollut käynyt taiteilijakylä St. Paul de Vencessä ennen, mutta olin kuullut siitä paljon. Menimme ensin Avenue de Verdunille ja lähdimme sieltä bussi numero 400 kohti kyseistä vuoristokylää. Bussin ilmastointi ei oikein toiminut, joten tunnin matkasta tuli vähän turhankin hikinen ja tuskallinen. Kylässä kävimme ensin turistitoimistossa hakemassa kartan ja kyselemässä vinkkejä, sitten kiersimme koko kylän kiertävän, 800-luvulta peräisin olevan muurin. Anton tuli tosi onnelliseksi kun huomasi, että kylä on niin korkealla, että sieltä näkee suoraan Antibesin edustalla olevat huvijahdit. Kiikaritkin olivat mukana, joten hän pystyi selvästi erottamaan, mitä huvijahteja siellä oli. Minulla ei ollut niistä kyllä mitään aavistusta. Kylässä oli toinen toistaan kauniimpia taloja, gallerioita ja pieni kirkko, jossa sytytimme kynttilät isälleni, jonka hautajaisista oli tuolloin mennyt tasan vuosi. Kävimme myös Marc Chagallin haudalla, joka sijaitsee pinellä hautausmaalla muurin ulkopuolella. Kävimme myös sisällä paikassa, joka myi Steve Ghirardon tekemiä macaroneja, enkä voinut vastustaa kiusausta kokeilla hanhenmaksalla täytettyä macaronia. Anton oli viisaampi ja osti makeita vaihtoehtoja. Lounaan söimme pienessä turistitoimiston (ja TripAdvisorin) suosittelemassa paikassa nimeltä Un Coeur en Provence, minä otin päivän lounaan ja poika pizzaa. Rakastan tällaista ruokaa, jauhelihaseoksella täytettyä sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja paprikaa, lisukkeena paljon salaattia. Kävelimme vielä kylän läpi ja lähdimme sitten takaisin kaupunkiin ja kävelimme koko pitkän shoppailukadun eli Avenue Jean Médecin, mutta emme löytäneet mitään ihmeellistä. Illalla olimme niin väsyneitä, että istuimme vain parvekkeellamme löhöilemässä.

Anton näki kiikareillaan sekä Sailing Yacht A ja Motor Yacht A -nimikkeillä kulkevat veneet, molempien omistaja on venäläinen Andrey Melnichenko. Tällä kertaa vain jälkimmäinen oli Antibesissä, ensimmäinen oli purjehtinut muualle. Aamulla lähdimme junalla Antibesiin, matka, joka maksoi meiltä molemmiltä non kymmenen euroa. Rautatieasema oli heti sataman yläpuolella, joten menimme heti sinne. Valitettavasti viimeinen rivi eli ”the Billionaire Row” ei ollut avoinna yleisölle, se olisi ollut se kaikkein mielenkiintoisin paikka Antonille. Näimme kuitenkin paljon muita isoja veneitä Port Vaubanissa ja huomasimme samalla, että lähin ranta oli heti sataman vieressä. Suuntasimmekin kohti Plage de la Gravettea, joka on toki paljon pienempi ranta kuin vanhan kaupungin toisella puolella olevat isot rannat, mutta meille se oli ihan riittävä. Kävin ostamassa vähän kylmiä juomia ja ihanan täytetyn patongin parkkipaikalla sijainneesta asuntovaunusta, patonki oli aivan loistava. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa ja päätimme sitten tilata lisää ruokaa samaisesta vaunusta. Ruokalista oli vaunun koosta huolimatta pitkä ja kattava ja hinnatkin olivat kohtuullisia. Tilasimme klassisen ”pain américain” ja yhden croque monsieur -leivän. Kaksi vanhempaa naisihmistä, jotka tekivät vaunussa töitä huvittelivat muiden kustannuksella puhumalla reppanaturisteille ranskaa mahdollisimman nopeasti. Kävi melkein sääliksi sitä amerikkalaispoikaa, jolla meni kymmenen minuuttia siihen, että sai selitettyä haluavansa ihan tavallisen hampurilaisen. Joskus huonoimman näköiset paikat ovat ihan parhaita. Kävimme Antibesissä Picasson museossa ja kolusimme kaupungin vanhoja kujia ylös ja alas ja taas takaisin, ne ovat niin kauniita myös Antibesissä. Kaupunkin paraatiaukio oli kuitenkin remontissa, joten siitä emme saaneet kuvia. Löysimme muutaman ihanan herkkuputiikin ja ostimme kotiinviemisiksi muun muassa tryffelitahnaa.

Nice in Nice

Alperna, Alps, Alpit

Alperna, Alps, Alpit

Promenade des Anglais

Promenade des Anglais

Frukost, breakfast, aamiainen

Frukost, breakfast, aamiainen

Quai des États-Unis

Quai des États-Unis

Saluzi

Saluzi

Port de Nice

Port de Nice

Le Safari

Le Safari

Salade de tentacules de calamar

Salade de tentacules de calamar

Salade niçoise

Salade niçoise

Nice, Nizza

Nice, Nizza

Episod 1

Efter det helt bedrövliga året bestämde jag och sonen att vi skulle ta en veckas semester någonstans där det är varmt och vackert. Emma var i Stavanger i höstas och dessutom i Los Angeles efter nyår och min man spenderade också en vecka i Frankrike i värmen så vi kände att det var vår tur nu. Att valet föll på Nice berodde väl mest på sonens yacht- och bilintresse, det finns en hel del att se i de franska kuststäderna. Jag har varit i Nice flera gånger förut, senast när dottern var liten. Nu tog vi ett direktflyg till Nice från Helsingfors, såg Alperna emellan och landade i värmen en lördag kväll. Den här gången vågade jag mig på Airbnb och bokade en lägenhet som låg väldigt centralt på rue Gounod. Vi hämtade nycklarna på Service Centre, tog buss nummer 99 till järnvägsstationen och gick några hundra meter till lägenheten. Väl framme fanns det både rosévin, vatten, läsk, ost och tomater i kylen, dessutom färsk baguette på köksbordet. Härligt !

På kvällen tog vi ännu en kort promenad till paradgatan Promenade Des Anglais för att njuta av värmen och landskapet. Vi satte oss på en uteservering, jag tog en öl och sonen en läsk (som för övrigt var dyrare än min öl). Lite lustigt att följa alla gråa, små helikopterprickar som var på väg från flygfältet till Grand Prix i Monaco. På hemvägen handlade vi ännu lite smått och gott på Carrefour och gick sedan och lade oss.

På morgonen hade vi först besök av Pat som tog hand om det praktiska med lägenheten och vi kom överens om att lämna nycklarna i brevlådan när vi väl åker hem. Sedan gick vi ut och upptäckte ett bageri runt hörnet. Så himla lyxigt att kunna köpa både färska baguetter och croissants med sig. Fin frukost i värmen blev det, sedan tog vi oss till stranden bara för att upptäcka på vägen att jag hade glömt både solkrämen och vattenflaskona hemma. Vi köpte nya men hade i alla fall med oss strandhanddukar och -madrasser från vårt tillfälliga hem. Verkligen bra service att de fanns färdigt i lägenheten, stränderna i Nice är steniga och besvärliga !

Efter ett par timmar på stranden i den stekande hettan kände vi att vi kanske inte riktigt ville bränna oss första dagen. Solen kändes väldigt stark och jag fick senare höra att uv-strålningen låg på 8, extremt högt för oss. Trots att vi smorde in oss hann sonen få lite väl mycket sol på både armar och ben bara på ett par timmar. Vi gick hem igen, lämnade strandgrejerna där och åt en lättare lunch. Sedan tog vi hela strandpromenaden till andra sidan där Nice´s hamn ligger och beundrade diverse yachts, bland andra wrap yachten Saluzi. På yachten finns det plats för 32 personer som servas av 37 i besättingen. Namnet kommer tydligen från tiden för Tangdynastins tid, en av deras krigshästar hette så. Jag tyckte nog mest om småbåtarna, de är väldigt genuina. Vi satte oss på en brasserie och beställde dricka, det var då jag märkte att temperaturen låg på 35 grader. Var ganska tacksam när ägaren berättade att vi inte behövde gå runt hela hamnen för att komma tillbaks utan kunde ta en liten motorbåt dit, jättetrevligt och faktiskt lite svalkande också.

Vi gick tillbaks till den gamla delen av staden och konsulterade några som bodde i Nice om var man skulle äta. Vi var på Marche aux Fleurs med massor med restauranger och de rekommenderade en av dem, le Safari. Trots det afrikanskt klingande namnet var menyn fransk och priserna var inte skyhöga heller. På grund av värmen satte vi oss i skuggan och tog vi var sin sallad, jag med bläckfisk och sonen är traditionell salade niçoise. Det var livligt på torget med diverse säljare, det såldes allt möjligt men även massor med vackra blommor till förvånande låga priser. Vi fick litekonstig underhållning under middagen, en utländsk dam beställde en pizza, hällde massor med chilikryddad olivolja på den och beställde därefter även ketchup som också användes rikligt. Under tiden hon åt chattade hon på telefonen hela tiden och efter ett tag tog hon in en flaska ketchup till. Jag vet inte hur hon lyckades äta upp all ketchup men tomt blev det på tallriken. Ägaren tog avsked med en lite ironisk hälsning ”Au revoir, madame télèphone”. Vi promenade långsamt hem till oss längs stranden för att sova gott i vår lilla lägenhet.

Episode 1

Last year was a sad one and me and our son decided that we would take a week’s vacation somewhere warm and beautiful. Emma was in Stavanger (Norway) last autumn and in Los Angeles after the New Year and my husband spent a week in France in the spring. The fact that we chose Nice was due to our son’s yacht and car interests. There is a lot to see in the French coastal cities. I have been to Nice several times before, but the last time was when Emma was still tiny. Now we took a direct flight to Nice from Helsinki, saw the Alps between them and landed in a wonderful warm climate on a Saturday night. This time I dared to book through Airbnb and had booked an apartment very central on Rue Gounod. We picked up the keys at the Service Center at the airport, took bus number 99 to the train station and walked a few hundred meters to the apartment. Once up in the apartment, there were both rosé wine, water, soda, cheese and tomatoes in the fridge, plus fresh baguette on the kitchen table. Lovely!

In the evening we took a short walk to the parade street Promenade des Anglais to enjoy the warmth and the landscape. We sat at a café outdoors, I took a beer and our son a soda (which was more expensive than my beer). A little hilarious to follow all the tiny gray helicopter dots that were on their way from the airport to the Grand Prix in Monaco. On the way home, we bought some good stuff at Carrefour and went to bed.

In the morning we were first visited by Pat who takes care of the practicalities for the apartment and promised to leave the keys in the mailbox when we went home. Then we went out and discovered a bakery just around the corner. So nice to be able to buy both fresh baguettes and croissants so close. We hade a nice breakfast in the morning, then we went to the beach just to discover that I had forgotten both the sunscreen and the water bottles at home. We bought new ones, but at least we had beach towels and mattresses from our temporary home. Really great service that they could be found in the apartment, the beaches of Nice are rocky and cumbersome!

After a couple of hours on the beach we felt we might not want to burn us the very first day. The sun felt very strong and I was later told that the UV radiation was 8, extremely high for us. Although we took a lot of sunscreen our son managed to burn himself on both arms and legs in just couple of hours. We went home again, left the beach stuff there and had a lighter lunch. Then we walked all the way to to the other side where Nice’s harbor is located and admired various yachts, among others a wrapped one called Saluzi. On that yacht there is room for 32 people how are served by 37 in the crew. The name is apparently from the era of Tang Dynasty, one of their war horses was called so. I liked the small boats better, they are very genuine. We sat on a brasserie and took cold drinks and that’s when I noticed that the temperature was 35 degrees. I was quite grateful when the owner told us that we did not have to walk around the entire port again to get back, but could take a small motorboat back. The short trip was a very nice one and actually a refreshing as well.

We went back to the old part of the city and asked people living in Nice for advice about where to eat. We were at Marché aux Fleurs with lots of restaurants and these people recommended one of them, le Safari. Despite the African name, the menu was all French and the prices were not high either. Because of the heat we sat in the shade and ordered both a salad, me one with octopus and our son the traditional salad niçoise. It was lively on the square with various sellers, they sold alot of souvenirs and stuff but even a lot of beautiful flowers for surprisingly low prices. We had some entertainment during the dinner, a foreign lady ordered a pizza, poured lots of chilli-spiced olive oil on it and then ordered ketchup that was poured on as well. Meanwhile she ate she was constantly chatting on the phone and after a while she wanted to have yet another bottle of ketchup. I do not know how she managed to eat it all but the plate was empty very soon. The owner made a bit ironic greeting ”Au revoir, madame télèphone” as she left. We walked slowly home to our place through the old city and along the beach to our place for a good night´s sleep.

Episodi 1

Tämän onnettoman vuoden jälkeen päätin, että minä ja poikamme otamme viikon loman ja lähdemme jonnekkin, jossa on sekä lämmintä että kaunista. Emma oli Stavangerissa viime syksynä ja uuden vuoden jälkeen Los Angelesissa, mieheni vietti keväällä viikon Ranskassa ja nyt oli siis meidän vuoromme. Se, että kohteeksi valikoitui Nizza johtui ehkä eniten poikamme mielenkiinnosta huvijahteihin ja autoihin, niitähän Ranskan rannikkokaupungeissa riittää. Olen ollut Nizzassa useita kertoja aiemminkin, viimeksi silloin kun Emma oli vielä pieni. Nyt otimme suoran lennon Helsingistä Nizzaan, näimme Alpit välillä ja laskeuduimme kesäkuumalle kentälle lauantai-iltana. Tällä kertaa uskaltauduin ottamaan majoituksen Airbnb `n kautta ja ja varasimme asunnon, joka oli hyvällä paikalla rue Gounodilla. Haimme avaimet lentokentän palvelukeskuksesta, otimme bussi numero 99 rautatieasemalle ja kävelimme muutaman sata metriä asunnolle. Kun pääsimme sisälle, löysimme jääkaapista roséviiniä, vettä, virvoitusjuomia, juustoa ja tomaatteja, ja keittiön pöydällä oli myös tuoretta patonkia. Ihana tervetuliaistoivotus !

Illalla teimme lyhyen kävelylenkin pääkatu Promenade des Anglaislle ja nautimme lämmöstä ja maisemista. Istuimme ulkoilmakahvilassa, minä tilasin olutta ja poika limsan (joka muuten oli kalliimpi kuin minun pienempi olueni). Oli vähän hassua katsella kaikkia taivaanrannassa hyttysenkokoisiksi muuttuvia helikoptereita, ne olivat kaikki matkalla lentokentältä Grand Prix -osakilpailuihin Monacossa. Kotimatkalla ostimme vielä vähän elintarvikkeita ja juomia Carrefourista ja sitten menimmekin nukkumaan.

Aamulla Pat, joka huolehtii asunnon käytännön asioista, tuli käymään. Sovimme, että jätämme avaimet postilaatikkoon kun lähdemme takaisin Suomeen. Sitten lähdimme ulos ja huomasimme, että lähileipomo oli heti kulman takana. Ihanan ylellistä ostaa joka aamu mukaansa tuoreita patonkeja ja croissanteja. Nautimme aamiaista parvekkeen lämmössä, sitten lähdimme rannalle vain huomataksemme, että minä olin unohtanut sekä aurinkovoiteet että vesipullot kotiin. Ostimme uudet, mutta olihan meillä sentään mukana rantapyyhkeet ja -patjat, jotka olivat tarjolla väliaikaisessa asunnossamme. Hyvää palvelua sekin, että ne olivat valmiina, Nizzan rannat ovat kivisiä ja hankalia !

Vietimme rannalla vain muutaman tunnin, päätimme, että emme halua polttaa itseämme heti ensimmäisenä päivänä. Aurinko tuntui jotenkin erityisen voimakkaalta ja myöhemmin kuulimmekin, että UV-säteily oli jo 8. Vaikka laitoimmekin aurinkorasvaa poika ehti kuitenkin polttaa hartiansa ja pohkeensa muutamassa tunnissa. Palasimme kotiin, jätimme rantatavarat kotiin ja söimme kevyen lounaan. Sen jälkeen kävilimmekin koko rantabulevardin aina vuoren toisella puolella sijaitsevaan satamaan, jossa ihailimmie huvijahteja. Yksi niistä oli ”wrap” huvijahti Saluzi. Siihen mahtuu 32 henkilöä, joita palvelee 37 -henkinen miehistö. Nimi tulee ilmeisesti Tang-dynastian ajalta, yksi heidän sotaratsuni oli sen niminen. Minä pidin eniten pienistä paikallisveneistä, ne olivat niin kauniita ja värikkäitä. Istuimme läheiseen brasseriaan ja ja tilasimme kylmää juomaa, samalla huomasin että lämpötila oli jo 35 asteessa. Olin varsin kiitollinen, kun omistaja kertoi meille, että meidän ei tarvitse kävellä satamaa ja samaa reittiä, vaan pääsemmekin takaisin toiselle puolelle pienen veneen kyydissä. Lyhyt, mutta vilvoittava merimatka.

Palasimme vanhaan kaupunkiin ja kyselimme paikallisilta missä syödä. Olimme Marché aux Fleurillä, jossa on paljon ravintoloita ja paikalliset suosittelivat yhtä niistä eli le Safaria. Afrikkalaiselta kuullostavasta nimestä huolimatta paikassa oli aito ranskalainen menu ja hinnat olivat kohtuullisia. Kuumuuden vuoksi istuimme varjossa ja tilasimme molemmat salaattia, minä mustekalalla ja Anton perinteisen salade niçoisen. Torilla oli kova vilinä ja paljon matkamuistojen myyjiä, mutta myös paljon kauniita kukkia yllättävän edulliseen hintaan. Ravintolassa meitä viihdytti ulkomainen naisasiakas, joka pizzan tilattuaan lorautti sen päälle ensin aimo annoksen chilillä maustettua oliiviöljyä ja sen jälkeen hän pyysi vielä ketsuppia, jota myöskin kaadettiin pizzan päälle reilulla kädellä. Syödessään hän chattaili puhelimellaan koko ajan ja hetken päästä hän tilasi vielä toisen pullon ketsuppia. En tiedä, miten hän edes onnistui syömään kaiken ketsupin, mutta hetken päästä lautanen oli tyhjä. Omistaja heitti naiselle vähän ironisen ”Au revoir, madame télèphone” – tervehdyksen tämän lähtiessä. Me käyskentelimme hitaasti vanhan kaupungin ja rantabulevardin kautta takaisin kotiin ja menimme nukkumaan.

Ramslökssmör, ramson butter, karhunlaukkavoi

Ramslökssmör, ramson butter, karhunlaukkavoi

Ramslökssmör, ramson butter, karhunlaukkavoi

Vår, spring, kevät

Vår, spring, kevät

Ramslökssmör

Vi var lediga igår och åkte äntligen till Pargas och tog tag i båten. Den tvättade och målades om så nu återstår bara själva sjösättningen. Vi väntar tills det är lite varmare ännu så antagligen blir det först om ett par veckor. Jag planterade redan tidigare ramslök där i knutarna och när jag nu dubbelkollade om de hade klarat sig så såg det bra ut. Hoppas ingen annan klurar ut vad det är för en fantastisk växt, vill gärna behålla hela skörden själv. Nu plockade jag kanske 20 stycken blad och de får åka in i årets första kryddsmör. Den milda vitslössmaken passar jättebra med allt som ska grillas under sommaren.

Jag har bloggat om ramslökssmör redan här men nu ville jag prova en annan variant gjort på brynt smör. Oftast när jag har försökt mig på att bryna smöret så har det blivit bränt istället men nu tittade jag på den här videon och testade igen. Hemligheten är att hålla stenhård koll på temperaturen och då är det ett måste med en matlagningtermometer.

300 g smör
20 blad ramslök
flingsalt
citronsaft

Börja med att bryna hälften av smöret i en kastrull. Låt smöret gå upp till 155 grader, vispa hela tiden så att det inte bränns vid. Sätt kastrullen i ett vattenbad eller häll smöret i en kall skål. Låt svalna. Vispa ihop det brynta smöret, smöret och resten av ingredienserna. Jag tog lite riven citronskal också. Rulla in smöret i smörpapper eller plastfolie och förvara i frysen.

Ramson butter

We had a day off yesterday and used it to finally take us to Parainen and to the boat. We washed and painted it so now we only have to it. We will wait until it’s a little bit warmer so probably it will happen in a couple of weeks. I have actually planted some ramson quite close to where the boat is and as I now checked on them, they are doing just fine. I hope nobody else understands what it is for a fantastic plant, I really want to keep it to myself, all of them. Now I picked like 20 leaves and made the first ramson butter for the season. The mild garlic flavor goes well with everything that we are going to grill during the summer.

I have blogged about ramson butter before here but now I wanted to try another one made on browned butter. Most often, when I have tried to brown the butter, it has been burned instead, but now I watched this video and tried again. The secret is to keep an eye on the temperature and have a cooking thermometer.

300 g butter
20 leaf leaves of ramson
pinch salt
lemon juice

Start by melting half of the butter in a saucepan. Allow the butter to reach 155 degrees, whisk all the time so that it will not get burned. Put the saucepan in a water bath or pour the butter in a cold bowl. Let cool. Beat together the browned butter, remaining butter and the rest of the ingredients. I took some grated lemon peel too. Roll the butter into butter paper or plastic foil and store in the freezer.

Karhunlaukkavoi

Eilen vietimme vapaapäivää ja kävimme viimeinkin Paraisilla katsomassa venettä. Ehdimme pestä ja maalata sen eilen, nyt se pitää vielä saada laineille. Tai ainakin laituriparkkin. Odotamme vielä, että tulisi vähän lämpimämpää, mutta parin viikon päästä se varmaan on jo vesillä. Istutin lähettyville jo aiemmin karhunlaukkaa, ja kun nyt kävin tarkistamassa tilanteen niin hyvältähän se näytti. Toivottavasti kukaan muu ei tajua mikä siellä kukkii ja saan pitää koko sadon itse. Nyt poimin parikymmentä lehteä ja tein tämän vuoden ensimmäisen karhunlaukkavoina. Tämä villivalkosipulilta maistuva maustevoi sopii mainiosti kaikkeen grillattavaan.

Itse asiassa olen jo kirjoittanut karhunlaukkavoista täällä, mutta nyt halusin kokeilla ruskistettua voita. Yleensä, kun olen yrittänyt sitä tehdä, voi on kärähtänyt pohjaan ja tai jäänyt liian vaaleaksi. Katsoin tämän videon ja päätin kokeilla uudestaan. Onnistumisen salaisuus on vahtia lämpötilaa ja siihen tarvitaan mittari.

300 g voita
20 karhunlaukkalehteä
sormisuolaa
sitruunamehu

Aloita ruskistamallla puolet voista kattilassa. Anna lämpötilan nousta 155 asteeseen ja vatkaa koko ajan, jotta voi ei tartu kattilaan ja pala. Laita kattila kylmään vesihauteeseen tai kaada ruskistettu voi toiseen, kylmään astiaan. Anna jäähtyä. Vatkaa ruskistettu voi, voi ja loput ainekset keskenään. Minä käytin myös vähän raastettua sitruunan kuorta. Rullaa voi voipaperiin tai muovikelmuun ja säilytä pakastimessa.

Fläsk Szechuan, pork Szechuan, possua Szechuan

Fläsk Szechuan, pork Szechuan, possua Szechuan

Fläsk Szechuan, pork Szechuan, possua Szechuan

Körsbärsträd, cherry tree, kirsikkapuu

Körsbärsträd, cherry tree, kirsikkapuu

Körsbärsträd, cherry tree, kirsikkapuu

Körsbärsträd, cherry tree, kirsikkapuu

Knit´n´Tag

Knit´n´Tag

Knit´n´Tag

Knit´n´Tag

Ekenäs/Tammisaari

Ekenäs/Tammisaari

Fläsk Szechuan

Det var ett tag sedan, några snö- och hagelstormar senare sitter jag här och skriver igen. Jag testade att laga en massa mat under förra veckan, det mesta blev inte alls bra så då får ni inga recept heller. Sonen lyckades bli riktigt ordentligt sjuk också, låg hemma i hög feber och har nu rejäl hosta. Läkaren sade i fredags att det har gått runt en massa olika virussjukdomar under våren och att man kan ha hostan så länge som i sex veckor. Nåväl, det var ju trevligt att få veta att det inte var lunginflammation eller kikhosta i alla fall. Han har nämligen hostat så att det har gjort rejält ont i mammahjärtat. Värmen kom plötsligt från ingenstans och varar visst i några dagar. Naturen fick en chock utan dess like, det blev så otroligt grönt på en gång. Körsbärsträden blommade upp och träden vid ån hade fått en massa fina hantverk på sig i Knit´n´Tag -evenemanget. I lördags fick vi snällt sitta i bilen och svettas, jag var tvungen att åka till en annan stad för att kolla upp en grej. Men det visade sig bli en riktigt lyckad resa och på hemvägen stannade vi i den pittoreska, lilla staden Ekenäs och åt pizza. I söndags hade vi lovat ta hand om grannens hund då de hade dop hemma, det gick bra med hunden då vi var mest utomhus hela tiden. Efteråt så bjöds vi dessutom på kaffe och tre olika sorters tårta, riktigt lyxigt.

Jag har lagat en del soppor (en kantarellsoppa som blev jättegod, men nu hittar jag inte receptet och en sparrissoppa som blev jätteäcklig) och en hel del asiatiskt igen. Jag skulle testa gyozas (japanska dumplings) men min wonton -deg funkade inte alls, hälften av den goda fyllningen behövdes inte då degen redan var slut. Men jag hittade färdig deg i den lilla kinabutiken så nästa gång ska jag testa med ett par andra fyllningar också. Det var inget fel på smaken men de blev för få och dessutom glömde jag helt och hållet att ta bilder på dem. Förra fredagen testade jag en klassisk kinesisk rätt på grund av att jag hade fläskfärs hemma och den här blev supergod. Man kan tillsätta vattenkastanjer och bambuskott också om man så vill, nu fanns varken eller i butiken.

500 g fläskkött
2 msk Maizena
2 msk Mirin
2 msk sesamolja
1 tsk salt
2 msk matolja för stekning
en liten bit ingefära
2 vitlöksklyftor
2 dl vatten
0,5 dl risvinäger
0,5 dl strösocker
1 tsk soja
1 msk Maizena
1 msk vatten

Gör i ordning marinaden, blanda Maizena, Mirin, sesamolja och salt. Häll över köttet, blanda ordentligt och låt marinera i en timme i kylen. Finriv ingefära och vitlök, blanda med vatten, risvinäger, socker och soja. Blanda ordentligt så att sockret löser sig. Stek köttet på hög värme, häll över kryddblandningen. Red av såsen med Maizena som du har blandat med vatten.

Pork Szechuan

It was a while ago again, but after some snow and hail storms later I am here again. I did cook quite a lot of fodd alst week, but most of the dishes did not turn out to be that delicious so You will not get any recipes either. Our son managed to get really sick too, he stayed home in high fever and is still coughing. The doctor said last Friday that there have been a lot of different viral diseases this spring and one them can make You cough for as long as six weeks. Well, it was nice to know that it was not pneumonia or pertussis. He has this whooping cough and I have been a bit worried because it sound so terrible. For a few days ago we ot this nice and warm weather again. Nature in shock with it everything became so amazingly green at once. The cherry trees are blooming and the trees by the river Aura got dressed by a Knit’n’Tag event. On Saturday we had a lesss fun time sitting in the car and sweating, I had to go to another city and check out a place. But it turned out to be a really successful trip and on the way home we stayed in the nice little town of Ekenäs and ate pizza. Yesterday we had promised to take care of the neighbor’s dog when they had christening at home, it went well as we were mostly outdoors all the time. Afterwards we were invited to have a cup of coffee and three different types of cake.

I have made some soups (a chanterelle soup that turned out to be good, but now I do not find the recipe and a aspargus soup that became disgusting) and a lot of Asian dishes again. I made gyozas (Japanese dumplings) but my wonton-dough did not work at all, half of the good filling was not needed as the dough was already used. But I found wonton in a litte Chinese shop so next time I’ll test with a few other stuffings as well. There was nothing wrong with the taste, but they became too few, and I also totally forgot to take pictures of them. Last Friday I tested a classic Chinese dish because I had a pork at home and this was a good one. You can add water chestnuts and bamboo shoots if you want, there were, our shop did not have them though.

500 g of pork
2 tbsp Maizena
2 tbsp Mirin
2 tbsp sesame oil
1 tsp salt
2 tbsp cooking oil for frying
a small piece of ginger
2 garlic cloves
2 dl of water
0.5 dl rice vinegar
0.5 dl of sugar
1 tsp soy sauce
1 tbsp Maizena
1 tbsp of water

Prepare the marinade, mix Maizena, Mirin, sesame oil and salt. Pour it on the meat, mix thoroughly and allow to marinate for an hour in the fridge. Grate ginger and garlic, mix with water, rice vinegar, sugar and soy sauce. Mix properly so that the sugar dissolves. Stir the meat on high heat in oil, pour over the spice mixture. Use Maizena that you have mixed with water to get thicker sauce.

Possua Szechuan

Tässä taas meni vähän aikaa, lumi- ja raekuurojen keskeltä selvittiin ja olemme taas sorvin ääressä. Tein toki aika paljon ruokaa viimekin viikolla, mutta suurin osa yrityksistä meni pieleen ja en laita epäonnistuneita kokeiluja tänne ollenkaan. Meidän poikamme onnistui vilustamaan oikein kunnolla, sai kovan kuumeen ja oli ensin kotona monta päivää, nyt on vielä kova yskä jälkitautina. Lääkäri sanoi perjantaina, että liikkeellä on ollut ainakin kahta erilaista virustautia ja yskä voi kuulemma kestää jopa kuusi viikkoa ennen kuin se helpottaa. No, oli helpottavaa saada tietää, että ei ole kyse keuhkokuumeesta tai hinkuyskästä. Poika on kyllä yskinyt niin pahan kuulloisesti, että olen ollut oikeasti huolisssani. Lämpö tuli taas ihan tyhjästä ja kesti muutaman päivän. Luonto järkyttyi ja laittoi turbovaihteen päälle, kaikkialla on jo uskomattoman vihreää. Kirsikkapuut puhkesivat täyteen kukkaan ja Aurajoen puut puettiin erilaisiin käsitöihin Knit’n’Tag -tapahtumassa. Lauantaina istuimme hikisen matkan autossa, minun oli pakko käydä yhdessä pikkukaupungissa tarkastamassa yksi paikka. Matka oli kuitenkin oikein onnistunut ja kotimatkalla pysähdyimme Tammisaaren viehättävään pikkukaupunkiin pizzalle. Eilen olimme luvanneet huolehtia naapurin koirasta sillä aikaa, kun sen omistajat viettivät kastejuhlia kotonaan. Kaikki meni oikein hyvin koska olimme koiran kanssa melkein koko ajan ulkona. Kastetilaisuuden jälkeen meille tarjottiin kolmea erilaista täytekakkua, kaikki yhtä herkullisia.

Olen tehnyt myös joitakin keittoja (kantarellikeitto oli herkullista, mutta nyt en löydä sen reseptiä ja sitten tein parsakeittoa, joka oli todella pahaa) ja aika paljon aasialaista ruokaa. Kokeilin gyozoja (japanilaisia mykyjä), mutta minun wonton -taikinani ei toiminut lainkaan, puolet täytteestä jäi vielä jäljelle, kun kaikki taikina oli jo käytetty. Löysin kuitenkin valmista taikinaa täkäläisestä kiinakaupasta, kokeilen muitakin täytteitä ensi kerralla. Maussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, mutta unohdin ottaa niistä kuvia. Viime perjantaina kokeilin klassista kiinalaisreseptiä, koska jääkaapissa oli possua viipaleina. Tämä oli todella hyvää, kastikkeeseen voi hyvin lisätä myös vesikastanjoita ja bambunversoja. Tällä kertaa niitä ei vain ollut meidän lähikaupassamme.

500 g possua viipaleina
2 rkl Maizenaa
2 rkl Miriniä
2 rkl seesamiöljyä
1 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
pieni pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
2 dl vettä
0,5 dl riisiviinietikka
0,5 dl sokeria
1 tl soijaa
1 rkl Maizenaa
1 rkl vettä

Tee ensin marinadi ja sekoita Maizena, Mirin, seesamiöljy ja suola. Kaada marinadi lihan päälle ja anna lihan marinoitua jääkaapissa ainakin tunnin. Raasta inkivääri ja valkosipulit, lisää vesi, riisiviinietikka, sokeri ja soija. Sekoita kunnes sokeri on liuennut. Paista liha nopeasti öljyssä kuumalla pannulla ja lisää mausteseos. Suurusta kastike sekoittamalla Maizena ja vesi, lisää kastikkeeseen.

Jordgubbssaft och ärtsoppa, strawberry squash and pea soup, mansikkamehua ja hernekeittoa

Jordgubbssaft, strawberry squash, mansikkamehu

Jordgubbssaft, strawberry squash, mansikkamehu

Ärtsoppa, pea soup, hernekeitto

Ärtsoppa, pea soup, hernekeitto

 

Jordgubbssaft och ärtsoppa

Jag var tungen att ändra på rubriken då det absolut inte kan bli fina bilder på bara ärtsoppa. Jag är rätt skeptisk till olika safter och sylter men den här saften som vi fick av våra kompisar var verkligen supergod. Innehåller ingenting suspekt och dessutom så smakar och doftar den äkta jordgubb och inget annat. Jag kollade på Bornemanns hemsida och såg att de dessutom börjar tillverka även lingon- och svartvinbärssaft. Vi har köpt en del äppelmust av dem men numera mustar vi själva. Vi blandade jordgubbssaften med mineralvatten och drack till plättarna efter att ha först ätit ärtsoppa. Jag ska inte skriva så mycket om vädret den här gången, den finska meteorologen Pekka Pouta (Pouta betyder dessutom uppehållsväder) gör det mycket bättre här.

Ärtsoppa åt man redan i antikens Grekland. Den finska ärtsoppan består av torkade gröna ärtor och fläsk. I vanliga fall blötlägger man ärtorna kvällen före och så kokar man dem tillsammans med köttet dagen efter. Oftast kryddar man soppan med salt, svartpeppar, mejram och senap. Vissa vill ha även lök och morrötter i sin ärtsoppa. I västra delarna av Finland har ärtsoppan traditionellt varit väldigt tjock och man har använt rökt fläsk, i östra delarna har man haft mer buljong, hela ärtor och fläsket som man har tillsatt har inte varit rökt. Ärtsopppa av alla dess slag säljs också i konservbrukar. Ärtsoppa serveras ofta på marknader och evenemang, råvarorna är ju billiga och soppan är lätt att tillverka. Den finska militären äter fortfarande ärtsoppa och pannkaka varje torsdag. I Sverige lagar man ärtsoppa på gula, torkade ärtor och använder gärna både lök och timjan till att krydda. Till soppan dricker man gärna punsch. Ärtsoppan finns i olika varianter även i Norge, Danmark och Island men den är ganska vanligt förekommande även i andra delar av världen. Den här husmansklassikern har däremot inget att göra med den exklusiva franska Crème Ninon, som görs på färska gröna ärtor och champagne.

500 g gröna, torkade ärtor
2 l vatten (eller mer om du vill ha tunnare soppa)
1 gul lök
2 tsk salt
1 tsk oregano
500 g rökt skinka

Skölj ärtorna och blötlägg dem över natten. Koka dem i två liter vatten i minst en timme följande dag. Finhacka löken och skär skinkan i små bitar. Lägg dem i soppan och låt koka en halv timme till. Servera soppan med finhackat lök och senap.

Strawberry squash and pea soup

I had to change the headline as it is totally impossible to get nice pictures of just pea soup. I’m quite skeptical about different squashs and jams but this one that we got from our friends was really good. It does not contain anything suspicious and it tastes and smells like the real strawberries and nothing else. I looked at Bornemann’s website and saw that they also have started making lingon and blackberry squashes. We have bought some apple juice from them but nowadays we make our own. We mixed the strawberry squash with mineral water and drank it with the pancakes  after eating the pea soup first. I will not write so much about the weather this time, the Finnish meteorologist Pekka Pouta (Pouta mean ”dry weather”) describes it much better here.

Pea soup was made already in ancient Greece. The Finnish pea soup consists of dried green peas and pork. In most cases, the peas are soaked the night before, and cooked together with the meat the following day. Usually the soup is seasoned with salt, black pepper, marjoram and mustard. It is quite common to put onions and carrots in the soup as well. In the western parts of Finland, the pea soup has traditionally been very thick and the meat used is smoked pork. In the eastern part, the soup has been thinner and one has use pork that has not been smoked. Pea soup of all its kinds is also sold in conserves. Pea soup is often served in markets and events, the ingredients are cheap and the soup is easy to make. The Finnish army still eats pea soup and pancake every Thursday. In Sweden the pea soup is made on yellow, dried peas, and both onion and thyme are used to season. To the soup, Swedes like to drink punsch. Pea soup is available in different varieties also in Norway, Denmark and Iceland, but it is quite common in other parts of the world as well. This classic soup has nothing to do with the exclusive French Crème Ninon, which is made of fresh green peas and champagne.

500 g dried green peas
2 l of water (or more if you want a thinner soup)
1 yellow onion
2 tsp salt
1 tsp oregano
500 g smoked ham

Rinse the peas and soak them overnight. Boil them in two liters of water for at least one hour the following day. Finely chop the onion and cut the ham into small pieces. Add them to the soup and cook for an additional half an hour. Serve the soup with finely chopped onion and mustard.

Mansikkamehua ja hernekeittoa

Oli pakko muuttaa otsikkoa, hernekeitosta kun on vähän hankala saada herkullisia kuvia. Olen yleensä aika skeptinen mitä tulee erilaisiin mehuihin ja hilloihin, mutta täma lahjaksi saamamme mansikkamehua oli todella hyvää. Siinä ei ole mitään epäilyttäviä säilöntäaineita ja se tuoksuu ja maistuu aivan aidolta mansikalta. Kävin Bornemannin sivuilla ja huomasin, että he valmistavat myös puolukka- ja mustaherukkamehua. Olemme ostaneet sieltä aiemmin omenatuoremehua, mutta nykyään teemme sitä itse mehustamolla. Sekoitimme mansikkamehuun kivennäisvettä ja joimme sitä jälkiruokana nautittujen lettujen kera. En viitsi tällä kertaa edes puhua säästä, Pekka Pouta tekee sen täällä paremmin.

Hernekeittoa syötiin jo antiikin Kreikassa. Suomalainen hernekeitto tehdään yleensä vihreistä, kuivatuista herneistä ja sianlihasta. Yleensä herneet laitetaan likoon edellisenä iltana ja keitetään sitten seuraavana päivänä. Yleensä keitto maustetaan suolalla, mustapippurilla, meramilla ja sinapilla. Joskus siiihen lisätään myös sipulia ja porkkanaa. Länsi-Suomessa on perinteisesti suosittua paksupaa hernekeittoa ja siihen on lisätty savustettua possua, Itä-Suomessa keitto on ollut ohuempaa ja siihen on lisätty tavallista possua. Hernekeittoa myydään myös monenmoisina purkkiversioina. Hernekeittoa tarjoillaan myös usein toreilla ja erilaisissa tapahtumissa, raaka-aineet ovat halpoja ja keitto on helppo tehdä. Suomen armeijassa syödään hernekeittoa ja pannukakkua edelleen joka torstai. Ruotsissa hernekeitto tehdään puolestaan keltaisista, kuivatuista herneistä ja siihen lisätään mielellään sipulia ja timjamia. Hernekeitosta on olemassa myös erilaisia norjalaisia, tanskalaisa ja islantilaisia versioita ja se on suosittu keitto muuallakin maailmassa. Tämä klassinen kotiruoka on tuhtia eikä sillä ole mitään tekemistä ranskalaisen, tuoreista herneistä ja samppanjasta tehdyn Crème Ninonin kanssa.

500 g vihreitä, kuivattuja herneitä
2 litraa vettä (tai enemmän, jos haluat ohuempaa keittoa)
1 sipuli
2 tl suolaa
1 tl oreganoa
500 g savustettua kinkkua

Huuhtele herneet ja liota niitä yön yli. Keitä herneitä vedessä vähintään tunti seuraavana päivänä. Hienonna sipuli ja leikkaa kinkku pieniksi paloiksi. Lisää ne keittoon ja keitä vielä puoli tuntia. Tarjoile keitto hienonnetun sipulin ja sinapin kanssa.

Struvor, funnel cakes, tippaleivät

Struvor, funnel cakes, tippaleivät

Struvor, funnel cakes, tippaleivät

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Struvor

Idag har det snöat här, den 8 maj ? Fullständigt bedrövligt att våren aldrig kan få komma hit på riktigt. Visserligen hade vi ett par varmare dagar här emellan men vad är det här ? Vi har inte gjort så mycket märkvärdigt, i lördags var vi på Bondens marknad istan och åt både pizza, churros och vårrullar. Inte så vädligt mycket produkter från de finska bönderna, mest utländskt. Men solen sken och folk var på gott humör, många som vandrade runt bland stånden. Och fullt med folk på alla uteserveringar också. Nu är det nog tomt igen och såsom det ser ut så ska det vara ganska så kallt i åtminstone två veckor till.

Vi valde att inte fira Valborg dess mer, det var så förbannat kallt att man borde ha haft vinterkläderna på sig där ute. Dagen efter var det dock ganska fint, men då gick vi hem till några grannar för att gratulera till det senaste tillskottet, de har nyligen fått ett tredje barn. Jag lagade lite traditionsenligt både finska struvor (verkar även finnas i Tyskland, Österrike och USA) och även mjöd . Finska struvor ser lite annorlunda ut än de svenska, här heter de istället ”rosetter” och ärligt talat så känner jag ingen som gör dem själv, de finns inte heller till salu på samma sätt här som under jultid i Sverige. I år ska jag faktiskt göra de svenska varianterna också, men måste hitta ett rosettjärn innan jul. Struvor äter man alltid på Valborg, gärna ett par veckor innan och efter också. Barnen åt upp alla på ett par dagar bara. Idag gör jag en omgång till, glömde ju blogga om dessa också. Nåväl, receptet är klart för nästa Valborg.

4 ägg
2 msk socker
0,5 tsk salt
2 dl mjölk
4 dl vetemjöl
1 tsk bakpulver
matolja till stekning
florsocker

Blanda vetemjöl och bakpulver. Vispa ihop ägg, socker och salt. Blanda i mjölken och därefter mjölblandningen. Låt smeten svälla en halv timme. Värm oljan till 180 grader. Sätt smeten i en spritspåse (en rengjord ketchupflaska eller en oljeflaska fungerar också). Tryck ut smeten kors och tvärs i en ren konservburk där du har skurit bort både övre locket och nedre delen så att bara ringen är kvar. Jag använde en stansring så var lite för liten, ska ha en konservburk nästa gång. Fritera struvan, vänd den och ta bort ringen. De får få rejält med färg och man kan fritera flera åt gången. Låt struvorna rinna av på hushållspapper. Dekorera med siktat florsocker.

Finnish funnel cakes

Today it has actually snowed here, May 8th ? Totally sad that this spring never seems to get here. We did have a couple of warmer days earlier but what’s this? We have not done anything particular, last Saturday we went to the Farmer´s market in the city and ate both pizza, churros and spring rolls. Not that many products from Finnish farmers really, most from foreign food entrepreneurs. But the sun was shining and people were in a good mood, many people wandering around among the stands. And full of people in the beer gardens (well, they usually do not have any gardens). They are now empty again and as it seems, it will be quite cold for at least two more weeks.

We chose not to celebrate Walburgis night that much, it was so cold that one should have had winter clothes on out there. The next day, however, was quite nice, but on that day we we were booked to go home to some neighbors to congratulate, they have recently had a third child. I did make traditional Finnish funnel cakes (they seem to exist in Austria, Germany and USA as well) and even mead. Finnish funnel cakes look different than the Swedish ones, here they would be called ”rosettes” instead and honestly, I do not know anyone who does them, they are also not for sale in the same way as in Sweden. This year, I will actually do the Swedish ones, but I have to find a iron to make them with before Christmas. Funnel cakes are always eaten at Walburgis, preferably a couple of weeks before and after too. Our kids ate up all in a couple of days and my mum got a few as well. Today I´ll make them again as I forgot about blogging about these. Well, the recipe will be here even for next Walburgis.

4 eggs
2 tbsp of sugar
0.5 tsp salt
2 dl milk
4 dl of wheat flour
1 tsp baking powder
cooking oil for frying
powdered sugar

Mix wheat flour and baking powder. Beat together eggs, sugar and salt. Mix in the milk and then the lour mixture. Let the batter swell for half an hour. Heat the oil to 180 degrees. Put the batter in an icing bag (a cleaned ketchup bottle or an oil bottle will also work fine). Push out the batter cross and across a clean can (cut off both the top and the bottom so that only the ring is left). I used a baking mold that was a little too small, I will have a can next time. Fry the funnel, turn it and remove the ring. Let them get a good color and fry several at a time. Let them drain on household paper. Decorate with powdered sugar.

Tippaleivät

Tänään eli 8. toukokuuta täällä Turussa satoi lunta. Aika kurjaa, että kevät ei taaskaan tunnu saapuvan ollenkaan. Olihan meillä tässä välissä muutama lämpöinen päivä, mutta mitähän tämä tämänpäiväinen taas on ? Emme ole tehneet mitään ihmeellistä tai erityistä, viime lauantaina kiertelimme Maalasimarkkinoilla ja söimme pizzaa, churroksia ja kevätrullia. Markkinoilla ei ole kovin paljoa maalaisten tuotteita, enimmäkseen ulkomaisia ruokayrittäjiä. Mutta aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyvällä tuulella, monet vaeltelivat pitkin jokirantaan pystytettyjen kojujen keskellä.kaikki ravintolaterassitkin olivat täynnä. Tänään ne ovat taas tyhjä ja kylmä sää näyttää jatkuvan vielä ainakin pari viikkoa.

Emme jaksaneet juhlia vappua sen enempää koska oli niin kylmä, että mäelle olisi pitänyt tallustella talvivaatteet päällä. Vapunpäivänä oli jo ihan siedettävän lämmintä, mutta silloin kävimme onnittelemassa naapureitamme, jotka ovat juuri saaneet kolmannen lapsensa. Tein vapuksi perinteisiä tippaleipiä (nitä tehdään näköjään myös Saksassa, Itävallassa ja USA :ssa) ja simaa. Suomalaiset tippaleivät ovat ihan erilaisia kuin ruotsalaiset, ruotsalaiset ovat täällä rosetteja ja niitäkin syödään vappuna. Ruotsalaiset syövät rosetteja (ruotsiksi struvor) jouluna. Ajattelinkin tehdä niitä jouluksi, mutta ensiksi pitää löytää rosettirauta ja mieluiten erilaisia kuvioita siihen. Tippaleipiä syödään aina vappuna ja mielellään myös muutama viikko ennen sitä ja sen jälkeen. Lapset söivät kaikki tippaleivät muutamassa päivässä, äitikin sai muutaman. Teen näitä tänään uudestaan, unohdin kokonaa blogata niistä. No, tämä resepti säilyy toki täällä ensi vappuun.

4 kananmunaa
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
2 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ruokaöljyä paistamiseen
pölysokeria

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa munat, sokeri ja suola. Lisää maito ja sitten jauhoseos. Jätä taikina turpoamaan puoleksi tunniksi. Kuumenna öljy 180 asteeseen. Laita öljykattilaan puhdas säilykepurkki, josta on poistettu pohja ja kansi. Laita taikina pursotuspussiin (tai puhtaaseen ketsuppi- tai öljypulloon). Valuta taikina ohuena nauhana eri suuntiin purkin pohjalle. Käytin itse stanssiaa, joka oli hieman liian pieni joten ensi kerraalla otan säilykepurkin. Paista tippaleipää kunnes se on saanut väriä ja käännä se, voit poistaa purkin samalla. Tippaleipiä voi paistaa useita kerrallaan. Anna niiden valua talouspaperin päällä. Koristele jäähtyneinä pölysokerilla.

Hollandaise

Sparris, lufttorkad skinka och hollandaise, asparagus, dry-cured ham and hollandaise, parsaa ilmakuivattua kinkkua ja hollandaisekastiketta

Sparris, lufttorkad skinka och hollandaise, asparagus, dry-cured ham and hollandaise, parsaa ilmakuivattua kinkkua ja hollandaisekastiketta

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Hollandaise

Jag skulle ta mamma till en läkare som har specialiserat sig i Alzheimer förra veckans tisdag och det var precis vad jag gjorde. Läkaren fick höra att mamma hade ramlat hemma och slagit sig i ryggen och tog det kloka beslutet att lägga in henne på sjukhus för lite fler undersökningar. Det visade sig att inget har gått sönder, på röntgenbilderna fanns bara den gamla skadan hon fick redan för länge sedan. Antagligen en muskelsträckning men det var bra att hon fick vila upp sig och dessutom fick hon med sig en rullator igår när jag körde henne hem. Det känns tryggare på det här sättet och på lördag ska hon få en seniorstol som kommer att fungera bättre i hallen. Precis lagom till hemkomsten blev det dessutom vår här, äntligen lite värme ! Fast de har redan flaggat med att det ska bli snö till helgen så man hinner ju alltid vara glad ett par dagar åt gången, inte fler.

I förrgår åkte vi till Lidl (jag vill ha lite variation i butiksbesöken) och hittade tysk, vit sparris. Jag gillar både grön och vit sparris men skulle jag bli tvungen att välja skulle jag ta den vita. Nu köpta jag två rejäla buntar, lite lufttorkad skinka och pinjenötter. Hollandaise är en klassisk fransk så som passar jättebra till sparrisen. Den har en tendens att kära sig precis som béarnaisesåsen har, då kan man försöka rädda såsen men en skvätt varmt vatten och kraftig vispning. Jag använder helst en rund stålskål i vattenbadet och ser till att det inte är kokande utan sjudande vatten. Sedan rostade jag lite pinjenötter till och lade allt på en vacker serveringsfat. Sonen undrade dock var den riktiga maten var, jag tror att han snart kommer att växa rejält då ingen mat är ”tillräckligt med mat”. Det här är kalasgott så här på våren.

150 g smör
3 äggulor
1 msk champagne- eller vitvinsvinäger
½ msk pressad citron
1 krm vitpeppar
1 tsk salt
1 krm cayennepeppar

Skala sparrisen noga med en potatisskalare. Den nedersta delen bryter man av, smakar bara träigt. Koka sparrisen (tar olika länge beroende på hur tjock den är) klart. Smält smöret i en kastrull och ställ kastrullen åt sidan så att smöret hinner svalna. Blanda äggulor, vinäger, citron, vitpeppar, salt och cayennepeppar i ett stålskål. Sjud vatten i en annan kastrull. Värm äggblandningen i ett vattenbad, vispa tills äggblandningen tjocknar. Tillsätt det smälta smöret i en stråle samtidigt som du vispar. Smaka av såsen, tillsätt mer kryddor eller till exempel tabasco om du vill. Servera såsen till den kokta sparrisen.

Hollandaise

I was supposed to take mom to a doctor who is specialized in Alzheimer’s last week’s Tuesday and that was exactly what I did. The doctor was told that mom had fallen at home and had a backache as a result. The doctor made the wise decision to put her in the hospital forsome more tests and check-ups. It turned out that nothing had broken, on the X-rays one could only see an old injury that she got for a long time ago. It might have been just a muscle stretch but it was nice that she got a break and could rest a bit at the hospital. She now has a walker which she got at the hospital when leaving it yesterday. It feels safer this way and on Saturday I will get her a sort of a ”senior chair” that will work better in the hall. When I went to the hospital yesterday I suddenly realized that it was nice an warm outside, finally. But they have already flagged for snow for the weekend so I guess we have to be happy with having nice weather a couple of days at a time, not more.

The day before yesterday we went to Lidl (I want some variation in the shop we go to) and found German white asparagus. I like both green and white asparagus but if I had have to choose I would take the white one. I bought two large buns, a little dry-cured ham and pine nuts. Hollandaise is a classic French sauce that fits well with the asparagus. It has a tendency to split just like the béarnaise sauce, You can try to save the sauce with a rinse of warm water and whipping hysterically. I prefer to use a round steel bowl in the water bath and make sure that the water is not boiling not boiling, but warm enough. Then I roasted some pine nuts and put ham, asparagus and the sauce on a pretty plate. Our son wondered, however, where the real food was. I guess he will be growing a lot quite soon as no food is ”food enough”. This is one of the nicest dishes this time of year.

150 g butter
3 egg yolks
1 tablespoon of champagne or white wine vinegar
½ tablespoon of squeezed lemon
1 pinch of white pepper
1 teaspoon salt
1 pinch of cayenne pepper

Peel the asparagus carefully with a potato peeler. Break off the woody ends. Cook the asparagus (the time it takes will be depending on how thick it is). Melt the butter in a saucepan and put the saucepan to the side to allow the butter to cool. Mix egg yolks, vinegar, lemon, white pepper, salt and cayenne pepper in a steel bowl. Have gently simmering water in another saucepan. Heat the egg mixture in a water bath, whisk until the egg mixture thickens. Gradually add the melted butter while whipping. Taste the sauce, add more spices or, for example, tabasco if you want. Serve the sauce to the boiled asparagus.

Hollandaise

Vein äidin Alzheimerin tautiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle viime viikon tiistaina, ja hänelle kerrottiin, että äiti oli viikkoa aiemmin kaatunut kotonaan ja loukannut selkänsä. Lääkäri päätti ottaa äidin osastolle ylimääräisiin tutkimuksiin. Kävi ilmi, että selässä ei ole lisämurtumia, mutta röntgenkuvissa näkyy kyllä vielä vanha nikamavamma vanhasta kaatumisonnetttomuudesta. Luultavasti tällä kerralla oli kyse lihasrevähdyksestä, mutta oli ihan hyvä, että äiti pääsi vähäksi aikaa sairaalaan lepäämään. Kävin hakemassa hänet eilen ja mukaan tuupattiin vielä rullaattori. Sen avulla arki on taas vähän turvallisempaa ja lauantaina haen hänelle seniorituolin, joka on tukevampi vaihtoehto eteisessä. Juuri eilen Turkuun tuli myös vihdoinkin lämpöä ! Tänään tosin kerrottiin, että viikonloppuna voi taas tulla vaikka lunta. Kevättä vietetään näköjään aina muutama päivä kerrallaan.

Toissapäivänä menimme Lidliin (haluan vähän vaihtelua kauppakäynteihin) ja löysin sieltä saksalaista, valkoista parsaa. Pidän kovasti sekä vihreästä, että valkoisesta parsasta, mutta jos on pakko valita, valitsen valkoisen. Nyt ostin kaksi isoa nippua parsaa, vähän ilmakuivattua kinkkua sekä pinjansiemeniä. Hollandaise on klassinen ranskalainen kastike, joka sopii erityisen hyvin juuri valkoisen parsan kanssa. Sillä on taipumus leikata aivan kuten béarnaisekastikkeellakin, mutta leikanneen kastikkeen voi yrittää pelastaa tilkalla lämmintä vettä ja hysteerisesti vispaamalla. Käytän mieluiten pyöreää teräskulhoa, jonka laitan vesihauteeseen (vesi ei saa kiehua). Sitten paahdoin pinjansiemeniä ja laitoin ilmakuivatun kinkun, parsat ja kastikkeen kauniille lasivadille. Poika kysyi, että missä se oikea ruoka on – luulen, että hän on tulossa omaan kasvuspurttiiinsa, kun mikään määrä ruokaa ei ole ”riittävästi ruokaa”. Tämä ruoka on muuten yksi kevään parhaista.

150 g voita
3 keltuaista
1 rkl samppanja- tai valkoviinietikkaa
½ rkl sitruunamehua
1 maustemitallinen valkopippuria
1 tl suolaa
1 maustemitallinen cayennepippuria

Kuori parsat huolellisesti perunankuorimaveitsellä. Napsauta tai leikkaa puinen alaosa pois. Keitä parsat (keittoaika riippuu niiden paksuudesta) napakan kypsiksi, varo ettei niistä tule liian pehmeitä. Sulata voi kattilassa ja aseta kattila sivuun niin, että voi ehtii jäähtyä. Sekoita keltuaiset, viinietikka, sitruunanmehu, valkopippuri, suola ja cayennepippuri teräskulhossa. Lämmitä vesi toisessa kattilassa. Kuumenna munaseosta vesihauteessa, vatkaa kunnes seos saostuu. Lisää voisula munaseokseen varovasti ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Maista kastiketta ja lisää mausteita tai tabascoa, jos haluat suolaisemman tai tulisemman kastikkeen. Tarjoile kastike keitetyn parsan kanssa.