Nice in Nice

Cap Ferrat

Cap Ferrat

Plan des jardins

Plan des jardins

Ett sovrum, bedroom, makuuhuone

Ett sovrum, bedroom, makuuhuone

Le jardin

Le jardin

Villa Ephrussi de Rothschild

Villa Ephrussi de Rothschild

Jardin lapidaire

Jardin lapidaire

Villa Ephrussi de Rotschild

Villa Ephrussi de Rotschild

Friterad fisk, fried fish, friteerattua kalaa

Friterad fisk, fried fish, friteerattua kalaa

Skaldjur, seafood, äyriäisiä

Skaldjur, seafood, äyriäisiä

Lamm, pommes frites, béarnaisesås, lamb, french fries, béarnaise sauce, lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta

Lamm, pommes frites, béarnaisesås, lamb, french fries, béarnaise sauce, lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta

Profiteroles

Profiteroles

Episod 3

Jag fick också bestämma en del, ett besök till St-Paul de Vence och ett till Villa Ephrussi de Rothschild som vi åkte till på morgonen. Vi tog buss nummer 81 från Promenade des Arts mot Port de Saint Jean och hoppade av där alla andra också hoppade av (Baie des fourmis) bara för att inse att alla andra skulle till stranden. Den rätta hållplatsen heter ”Passable Rothschild” och vi fick vänta ett tag för att nästa buss skulle komma. Det var en bit att gå upp till själva villan men väl där uppe var det verkligen värt det. Villan på toppen av Cap Ferrat som byggdes under ”belle epoque” av Béatrice Ephrussi de Rotschild är magnifik. Den är full av rariteter som mattor från Versailles, porslin från Sèvres och gamla, vackra gobelänger, möbler, konst och baronissans egna samlingar. Det finns nio olika trädgårdar uppe vid villan och utsikten är fantastisk. Vi tog en fika med glass och dricka på villans café, men vi fick inte sitta i trädgården, det fick bara de som åt göra. Efter några timmar tog vi bussen hem igen och stannade i gamla stan för lite traditionella fisksnacks, tur att vi bara tog två tallrikar då de inte alls föll oss i smaken.

På kvällen försökte vi leta efter en restaurang som rekommenderas på Tripadvisor men jag lyckades inte lokalisera den på Place Garibaldi. Café de Turin hade också fått fina recensioner och vi valde det istället. Jag beställde resans första och enda Kir Royal, varför dricker man det så sällan för ? Vi valde att ta en liten skaldjursplatå men såg många som tog in tre gånger större. Det här räckte gott och välför oss, till efterrätt blev det en croquantine för mig och en chokladmousse för sonen. Vi pratade länge med en tjej och hennes pappa, de kom från Hong Kong och satt precis bredvid oss. De beställde in massor med ostron i olika storlekar, vi var nöjda med vårt fat. Vi pratade även om den ryska oligarken som tidigare på kvällen blev vansinnig på sin flickvän och avslutade all diskussion med henne genom att säga ”You are going home tomorrow”. Vi kom hem sent med spårvagnen och somnade omedelbart bums.

Dagen efter bestämde vi oss för att äntligen satsa på en hel dag på stranden och tog bussen till Beaulieu-sur-mer och bänkade oss på stranden. Efter några badvändor blev vi hungriga och gick upp till stan, vi hittade en bra restarang med massor med kunder, ”Le Catalan”. En av dagens rätter var lamm med pommes frites och béarnaisesås så det valde vi ju så klart. Himla gott och dessutom profiteroles till efterrätt för min del, tiramisu för sonen. Väldigt värd pengarna. På vägen ner till stranden köpte sonen simglasögon för att se bättre under vattnet. Vi badade en lång stund till och tog inte bussen tillbaks förrän sent på kvällen. Vi var så mätta och belåtna och dessutom hade vi så mycket charkuterier, ostar och bröd hemma att vi inte orkade gå någonstans att äta middag.

Episode 3

I got to decide at least some of our day trips, we visited St. Paul de Vence and we also visited Villa Ephrussi de Rothschild. We took bus number 81 from the Promenade des Arts towards Port de Saint Jean and jumped off where everyone else also jumped off (Baie des fourmis) just to realize that everyone else was going to the beach. The right stop is called ”Passable Rothschild” and we had to wait a while for the next bus to arrive. It was a bit to go up to the villa itself but well up there it was really worth it. The villa on the top of Cap Ferrat was built during the ”belle epoque” by Béatrice Ephrussi de Rotschild is magnificent. It is full of rarities like Versailles carpets, Sèvres porcelain and old, beautiful tapestries, furniture, art and baroness´s own collections. There are nine different gardens up at the villa and the view is amazing. We took some ice cream and had a drink at the villa’s café, but we did not get to sit in the garden, only those who ate were allowed. After a couple of hours we took the bus home again and stayed in the old town for some traditional fish snacks, luckily we only took two plates as we did not like them at all.

In the evening we tried to look for a restaurant recommended on Tripadvisor but failed to locate it at Place Garibaldi. Cafe de Turin had also received nice reviews and we chose it instead. I ordered the trip’s first and only Kir Royal, why do we drink it so seldom ? We chose to take a small seafood plateau but saw many who took in three times bigger. This was enough for us, for dessert I had croquantine and Anton had a chocolate mousse. We talked for a long time with a girl and her dad, they came from Hong Kong and sat right next to us. They ordered lots of oysters in different sizes, we were pleased with ours. We talked even about the Russian oligarch, who earlier in the evening became mad at her girlfriend and ended all discussions with her by saying ”You’re going home tomorrow”. We came home late with the tram and went to bed immediately.

The following day we decided to finally spend a whole day on the beach and took the bus to Beaulieu-sur-mer and parked on the beach. After some bathing, we became hungry and went up to the village. We found a good restaurant with lots of customers called ”Le Catalan”. One of today’s dishes was lamb with french fries and béarnaise so we ordered that. Delicious as even the profiteroles for my dessert, Anton chose a Tiramisu. Very worth the money. On the way down to the beach, Anton invested in swim glasses to see better under the water. We stayed for a long time and did not catch the bus until late at night. We were so tired and as we had so much charcuterie, cheeses and bread at home that we did not even go anywhere to have dinner.

Episodi 3

Tällä matkalla minäkin sain päättää, omat kohteeni olivat St. Paul de Vence ja Villa Ephrussi de Rothschild, jonne lähdimme aamulla. Otimme bussi numero 81 Promenade des Artsilta kohti Port de Saint Jeania ja jäimme bussista samalla pysäkillä (Baie des Fourmis) kuin kaikki muutkin. Vasta siinä huomasimme, että ”kaikki muut” olivat menossa rannalle, eivätkä museoon. Oikea pysäkki olisi ollut ”Passable Rothschild” ja jouduimme odottamaan seuraava bussia aika kauan. Jyrkähkö ylämäki odotti bussipysäkiltä, mutta kun viimein pääsimme ylös asti maisema oli kaiken arvoinen. Cap Ferratin päällä oleva valtava huvila rakennettiin ”Belle Epoquen” -aikana Beatrice Ephrussi de Rothschild toimesta ja se on kerrassaan upea. Huvila on täynnä harvinaisia mattoja muun muassa Versaillesin palatsista, Sèvren porsliinia ja vanhoja, kauniita seinävaatteita, huonekaluja, taidetta ja paronittaren omia keräilykokoelmia. Puutarhaan mahtuu kaikkiaan yhdeksän erilaista puutarhaa ja maisemat merelle ovat uskomattomia. Kahvilassa tilasimme jäätelöä ja kylmiä juomia, mutta emme päässee puutarhaan istumaan koska se oli varattu ruokailijoille. Muutaman tunnin kuluttua lähdimme bussilla takaisin Nizzaan ja kävelimme vanhassa kaupungissa, jossa maistelimme myös paikallisia, friteerattuja kalapaloja. Onneksi emme tilanneet enempää kuin kaksi lautasta, kumpikaan kala ei ollut meille mieleinen.

Illalla yritimme etsiä TripAdvisorissa suositeltua ravintolaa, mutta emme onnistuneet paikallistamaan sitä Place Garibaldilta. Café de Turin oli kuitnekin saanut hyviä arvosteluja, joten päätimme mennä sinne. Tilasin matkan ensimmäinen ja ainoan Kir Royalin, miksi juomme sitä niin harvoin ? Päätimme ottaa keskikokoisen äyriäislautasen, mutta näimme, että monet ottivat kolme kertaa suuremman. Tämä riitti kuitenkin meille ihan mainiosti, jälkiruoaksi otin croquantinen ja Anton suklaamoussea. Puhuimme pitkään vieressämme istuneen tytön ja hänen isänsä kanssa, he olivat Hongkongista ja lyhyellä lomalla Ranskassa. Molemmat tilasivat lisää kaiken kokoisia ostereita, me olimme tyytyväisiä omaan lautaseemme. Puhuimme myös venäläisestä oligarkista, joka aikaisemmin illalla järjesti ravintolassa näytöksen, hän oli vihainen tyttöystävälleen ja päätti kaiken keskustelun hänen kanssaan lyhyeen ”You are going home tomorrow” – huutoon. Tulimme kotiin aika myöhään raitiovaunulal ja kaaduimme sänkyyn.

Seuraavan päivän päätimme viettää rannlla ja lädimme bussilla Beaulieu-sur-Meriin ja parkkeerasimme hiekkarannalle. Muutaman uinti- ja auringonottokierroksen jälkeen meille tuli nälkä, ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa kylästä. Löysimme ”Le Catalanin”, jossa istui jo valmiiksi paljon ihmisiä. Yksi päivän lounaista oli lammasta, ranskalaisia ja béarnaisekastiketta, ja sitähän me emme voineet vastustaa. Jälkruoaksi tuhti annos profiteroleja ja pojalle tiramisua. Ravintolassa oli todella hyvä hinta/laatusuhde. Matkalla takaisin rannalle kävimme ostamassa uimalasit, että Anton näkisi paremmin sukellella. Uimme pitkään ja lähdimme kotiin päin bussilla vasta myöhään illalla. Olimme niin kylläisiä ja tyytyväisiä ja sitäpaitsi meillä oli niin paljon leikkeleitä, juustoja ja leipää kotona, että emme edes viitsineet lähteä mihinkää enää syömään.

Nice in Nice

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

St. Paul de Vence

Macarons/Steve Ghirardo

Macarons/Steve Ghirardo

Foie gras

Foie gras

Un Coeur en Provence

Un Coeur en Provence

Place Massena, Nice/Nizza

Place Massena, Nice/Nizza

Port Vauban

Port Vauban

Plage de la Gravette

Plage de la Gravette

Lunch/lounas, Antibes

Lunch/lounas, Antibes

Pain américain, croque monsiuer

Pain américain, croque monsiuer

Motor Yacht A, Antibes

Motor Yacht A, Antibes

Picasso, Antibes

Picasso, Antibes

Episod 2

Jag hade inte varit i konstnärsbyn St-Paul de Vence tidigare men har hört mycket om byn. Vi gick ner till Avenue de Verdun och tog buss nummer 400 därifrån upp till byn. Luftkonditioneringen i bussen fungerade inte alls så vi var rätt svettiga när vi väl kom fram efter en hel timmes färd. Väl inne i byn hämtade vi en karta från turistinformationen och gick hela vägen längs den vackra muren från 800-talet. Sonen blev lite extra glad när han märkte att man från bergsbyn såg hela vägen ända ner till Antibes och alla yachts där. Dessutom hade han sin kikare med sig så han kunde till och med se vilka yachts som var där ute. Jag hade ju ingen aning. Inne i byn såg vi massor med vackra hus, ateljéer, gallerier och en kyrka som vi gick in, vi tände ljus för min pappa som begravdes exakt för ett år sedan den 29 maj 2017. Vi besökte även Marc Chagalls grav som ligger på den lilla kyrkogården precis utanför muren. Vi snubblade på ett ställe som sålde macarons, signerade av Steve Ghirardo och jag kunde inte låta bli att testa den med gåslever. Sonen var klokare som nöjde sig med de söta varianterna, min var inte god. Lunch åt vi på ett litet ställe som hette Un cœur en Provence (fick det rekommenderat från turistbyrån och den låg även trea på Tripadvisor) där jag tog dagens lunch och sonen pizza. Jag älskar den här typen av rätter, lök, potatis, zucchini, champignoner och paprika fyllda med en köttfärsblandning och massor med sallad till. Efter att ha strosat runt i värmen tog vi bussen tillbaks till Nice och gick igenom shoppinggatan Avenue Jean Médecin utan att hitta något märkvärdigt. På kvällen var vi så pass trötta att vi bara satt på vår fina balkong och pustade ut.

Anton hade fått syn på två olika yachts från St-Paul de Vence, nämligen både Sailing yacht A och Motor Yacht A som båda ägs av den ryska Andrey Melnichenko. Nu var det bara motoryachten som var kvar i Antibes, segelbåten hade seglat vidare. På morgonen tog vi alltså tåget till Antibes, en resa som kostade drygt tio euro för oss båda. Järnvägsstationen låg precis ovanför hamnen som vi kutade dit ner direkt. Tyvärr var den yttersta raden, ”the Billionaire row” inte öppen för allmänheten och den hade ju så klart varit den mest intressanta för sonen. Men vi såg en massa andra fina båtar på PortVauban och märkte även på kartan att det låg en strand precis i närheten av hamnen. Vi styrde stegen mot Plage de la Gravette som var mycket mindre än de andra stränderna på andra sidan gamla stan men helt tillräckligt stor för oss. Jag hämtade lite dricka och en fyld baguette från husvagnen på parkeringen och det var verkligen supergott. Vi badade och solade och bestämde oss att ge husvagnen en chans. Trots storleken var menyn ganska lång och priserna var rimliga. Vi beställde en klassisk ”pain américain” och en croque monsieur att dela på. De två äldre damen som jobbade i vagnen roade sig kungligt med att tala franska så snabbt som möjligt till alla förvirrade utländska turister, jag tyckte nästan synd om en amerikansk kille som fick lägga tio minuter på att han bara ville ha en vanlig hamburgare. Ibland är de sunkigaste ställena helt bäst. Vi tog en sväng till Picasso -museet i stan och gick upp och ner på de gamla gränderna, väldigt vackert även i Antibes. Tyvärr renoverades det vackra torget, blev inga fina bilder därifrån. Vi hittade några delikatessaffärer och köpte lite gott med oss hem, bland annat en burk tryffelpasta.

Episode 2

I had not been to the artist village of St.Paul de Vence before but I had heard a lot about it. We went down to Avenue de Verdun and took the bus number 400 from there up to the mountains. The air conditioning in the bus did not work at all so we were pretty sweaty when we arrived after an hour. Once inside the village, we picked up a map from the tourist information and went all the way along the beautiful wall from the 800’s. Anton was a bit extra happy when he noticed that he could actually see all the way down to Antibes and all yachts there. In addition, he had his binoculars with him so he could actually see exactly which yachts were out there. Inside the village we saw lots of beautiful houses, studios, galleries and a tiny church as we walked in to. We lit a light for my dad, as he was then buried a year ago in May 29, 2016. We also visited Marc Chagall’s grave lying on the small cemetery just outside the village wall. We stumbled upon a place selling macarons, signed by Steve Ghirardo and I wanted to try the one with goose liver. Anton was wiser as he bought the sweet ones, mine was not good. We ate lunch in a small place called Un cœur en Provence (got it recommended by the tourist office and it was recommended by Tripadvisor as well) where I took the day’s lunch and Anton a pizza. I love this kind of dishes: onions, potatoes, zucchini, mushrooms and paprika stuffed with a meatloaf mix and lots of salad too. After stumbling around in the heat, we took the bus back to Nice and walked through the shopping street Avenue Jean Médecin without finding anything at all. In the evening we were so tired that we just sat on our nice balcony and relaxed.

Anton had seen two different yachts from St-Paul de Vence, namely both Sailing Yacht A and Motor Yacht A, both owned by Russian Andrey Melnichenko. Only the latter was left in Antibes, the first one had sailed on. In the morning we took the train to Antibes, a trip that costed just over ten euros for both of us. The train station was just above the harbor and we walked down there straight away. Unfortunately, the outermost line, ”the Billionaire row”, was not open to the public, and of course it would have been the most interesting one for Anton. But we saw a lot of other nice yachts at Port Vauban and also noticed that there was a beach near the harbor. We steered the steps towards Plage de la Gravette which was much smaller than the other beaches on the other side of the old town but quite big enough for us. I took some drinks and a stuffed baguette from the wagon on the parking lot and it was really super nice. We sunbathed and decided to give the caravan a chance. Despite the size of the wagon the menu was quite long and prices were reasonable. We ordered a classic ”pain américain” and a croque monsieur to share. The two older ladies who worked in the wagon seem to be amused by speaking French as quickly as possible to all the confused foreign tourists. I almost felt sorry for an American guy who had to spend ten minutes just ordering a regular burger. Sometimes the less glorious places are the best. We even went to Picasso Museum in town and wandered up and down on the old alleys, they were very beautiful in Antibes. Unfortunately, the beautiful square was under renovation, I have no nice pictures from there. We found some delicacy shops and bought some good stuff to bring home with us, including a jar of truffle pasta.

Episode 2

En ollut käynyt taiteilijakylä St. Paul de Vencessä ennen, mutta olin kuullut siitä paljon. Menimme ensin Avenue de Verdunille ja lähdimme sieltä bussi numero 400 kohti kyseistä vuoristokylää. Bussin ilmastointi ei oikein toiminut, joten tunnin matkasta tuli vähän turhankin hikinen ja tuskallinen. Kylässä kävimme ensin turistitoimistossa hakemassa kartan ja kyselemässä vinkkejä, sitten kiersimme koko kylän kiertävän, 800-luvulta peräisin olevan muurin. Anton tuli tosi onnelliseksi kun huomasi, että kylä on niin korkealla, että sieltä näkee suoraan Antibesin edustalla olevat huvijahdit. Kiikaritkin olivat mukana, joten hän pystyi selvästi erottamaan, mitä huvijahteja siellä oli. Minulla ei ollut niistä kyllä mitään aavistusta. Kylässä oli toinen toistaan kauniimpia taloja, gallerioita ja pieni kirkko, jossa sytytimme kynttilät isälleni, jonka hautajaisista oli tuolloin mennyt tasan vuosi. Kävimme myös Marc Chagallin haudalla, joka sijaitsee pinellä hautausmaalla muurin ulkopuolella. Kävimme myös sisällä paikassa, joka myi Steve Ghirardon tekemiä macaroneja, enkä voinut vastustaa kiusausta kokeilla hanhenmaksalla täytettyä macaronia. Anton oli viisaampi ja osti makeita vaihtoehtoja. Lounaan söimme pienessä turistitoimiston (ja TripAdvisorin) suosittelemassa paikassa nimeltä Un Coeur en Provence, minä otin päivän lounaan ja poika pizzaa. Rakastan tällaista ruokaa, jauhelihaseoksella täytettyä sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja paprikaa, lisukkeena paljon salaattia. Kävelimme vielä kylän läpi ja lähdimme sitten takaisin kaupunkiin ja kävelimme koko pitkän shoppailukadun eli Avenue Jean Médecin, mutta emme löytäneet mitään ihmeellistä. Illalla olimme niin väsyneitä, että istuimme vain parvekkeellamme löhöilemässä.

Anton näki kiikareillaan sekä Sailing Yacht A ja Motor Yacht A -nimikkeillä kulkevat veneet, molempien omistaja on venäläinen Andrey Melnichenko. Tällä kertaa vain jälkimmäinen oli Antibesissä, ensimmäinen oli purjehtinut muualle. Aamulla lähdimme junalla Antibesiin, matka, joka maksoi meiltä molemmiltä non kymmenen euroa. Rautatieasema oli heti sataman yläpuolella, joten menimme heti sinne. Valitettavasti viimeinen rivi eli ”the Billionaire Row” ei ollut avoinna yleisölle, se olisi ollut se kaikkein mielenkiintoisin paikka Antonille. Näimme kuitenkin paljon muita isoja veneitä Port Vaubanissa ja huomasimme samalla, että lähin ranta oli heti sataman vieressä. Suuntasimmekin kohti Plage de la Gravettea, joka on toki paljon pienempi ranta kuin vanhan kaupungin toisella puolella olevat isot rannat, mutta meille se oli ihan riittävä. Kävin ostamassa vähän kylmiä juomia ja ihanan täytetyn patongin parkkipaikalla sijainneesta asuntovaunusta, patonki oli aivan loistava. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa ja päätimme sitten tilata lisää ruokaa samaisesta vaunusta. Ruokalista oli vaunun koosta huolimatta pitkä ja kattava ja hinnatkin olivat kohtuullisia. Tilasimme klassisen ”pain américain” ja yhden croque monsieur -leivän. Kaksi vanhempaa naisihmistä, jotka tekivät vaunussa töitä huvittelivat muiden kustannuksella puhumalla reppanaturisteille ranskaa mahdollisimman nopeasti. Kävi melkein sääliksi sitä amerikkalaispoikaa, jolla meni kymmenen minuuttia siihen, että sai selitettyä haluavansa ihan tavallisen hampurilaisen. Joskus huonoimman näköiset paikat ovat ihan parhaita. Kävimme Antibesissä Picasson museossa ja kolusimme kaupungin vanhoja kujia ylös ja alas ja taas takaisin, ne ovat niin kauniita myös Antibesissä. Kaupunkin paraatiaukio oli kuitenkin remontissa, joten siitä emme saaneet kuvia. Löysimme muutaman ihanan herkkuputiikin ja ostimme kotiinviemisiksi muun muassa tryffelitahnaa.

Nice in Nice

Alperna, Alps, Alpit

Alperna, Alps, Alpit

Promenade des Anglais

Promenade des Anglais

Frukost, breakfast, aamiainen

Frukost, breakfast, aamiainen

Quai des États-Unis

Quai des États-Unis

Saluzi

Saluzi

Port de Nice

Port de Nice

Le Safari

Le Safari

Salade de tentacules de calamar

Salade de tentacules de calamar

Salade niçoise

Salade niçoise

Nice, Nizza

Nice, Nizza

Episod 1

Efter det helt bedrövliga året bestämde jag och sonen att vi skulle ta en veckas semester någonstans där det är varmt och vackert. Emma var i Stavanger i höstas och dessutom i Los Angeles efter nyår och min man spenderade också en vecka i Frankrike i värmen så vi kände att det var vår tur nu. Att valet föll på Nice berodde väl mest på sonens yacht- och bilintresse, det finns en hel del att se i de franska kuststäderna. Jag har varit i Nice flera gånger förut, senast när dottern var liten. Nu tog vi ett direktflyg till Nice från Helsingfors, såg Alperna emellan och landade i värmen en lördag kväll. Den här gången vågade jag mig på Airbnb och bokade en lägenhet som låg väldigt centralt på rue Gounod. Vi hämtade nycklarna på Service Centre, tog buss nummer 99 till järnvägsstationen och gick några hundra meter till lägenheten. Väl framme fanns det både rosévin, vatten, läsk, ost och tomater i kylen, dessutom färsk baguette på köksbordet. Härligt !

På kvällen tog vi ännu en kort promenad till paradgatan Promenade Des Anglais för att njuta av värmen och landskapet. Vi satte oss på en uteservering, jag tog en öl och sonen en läsk (som för övrigt var dyrare än min öl). Lite lustigt att följa alla gråa, små helikopterprickar som var på väg från flygfältet till Grand Prix i Monaco. På hemvägen handlade vi ännu lite smått och gott på Carrefour och gick sedan och lade oss.

På morgonen hade vi först besök av Pat som tog hand om det praktiska med lägenheten och vi kom överens om att lämna nycklarna i brevlådan när vi väl åker hem. Sedan gick vi ut och upptäckte ett bageri runt hörnet. Så himla lyxigt att kunna köpa både färska baguetter och croissants med sig. Fin frukost i värmen blev det, sedan tog vi oss till stranden bara för att upptäcka på vägen att jag hade glömt både solkrämen och vattenflaskona hemma. Vi köpte nya men hade i alla fall med oss strandhanddukar och -madrasser från vårt tillfälliga hem. Verkligen bra service att de fanns färdigt i lägenheten, stränderna i Nice är steniga och besvärliga !

Efter ett par timmar på stranden i den stekande hettan kände vi att vi kanske inte riktigt ville bränna oss första dagen. Solen kändes väldigt stark och jag fick senare höra att uv-strålningen låg på 8, extremt högt för oss. Trots att vi smorde in oss hann sonen få lite väl mycket sol på både armar och ben bara på ett par timmar. Vi gick hem igen, lämnade strandgrejerna där och åt en lättare lunch. Sedan tog vi hela strandpromenaden till andra sidan där Nice´s hamn ligger och beundrade diverse yachts, bland andra wrap yachten Saluzi. På yachten finns det plats för 32 personer som servas av 37 i besättingen. Namnet kommer tydligen från tiden för Tangdynastins tid, en av deras krigshästar hette så. Jag tyckte nog mest om småbåtarna, de är väldigt genuina. Vi satte oss på en brasserie och beställde dricka, det var då jag märkte att temperaturen låg på 35 grader. Var ganska tacksam när ägaren berättade att vi inte behövde gå runt hela hamnen för att komma tillbaks utan kunde ta en liten motorbåt dit, jättetrevligt och faktiskt lite svalkande också.

Vi gick tillbaks till den gamla delen av staden och konsulterade några som bodde i Nice om var man skulle äta. Vi var på Marche aux Fleurs med massor med restauranger och de rekommenderade en av dem, le Safari. Trots det afrikanskt klingande namnet var menyn fransk och priserna var inte skyhöga heller. På grund av värmen satte vi oss i skuggan och tog vi var sin sallad, jag med bläckfisk och sonen är traditionell salade niçoise. Det var livligt på torget med diverse säljare, det såldes allt möjligt men även massor med vackra blommor till förvånande låga priser. Vi fick litekonstig underhållning under middagen, en utländsk dam beställde en pizza, hällde massor med chilikryddad olivolja på den och beställde därefter även ketchup som också användes rikligt. Under tiden hon åt chattade hon på telefonen hela tiden och efter ett tag tog hon in en flaska ketchup till. Jag vet inte hur hon lyckades äta upp all ketchup men tomt blev det på tallriken. Ägaren tog avsked med en lite ironisk hälsning ”Au revoir, madame télèphone”. Vi promenade långsamt hem till oss längs stranden för att sova gott i vår lilla lägenhet.

Episode 1

Last year was a sad one and me and our son decided that we would take a week’s vacation somewhere warm and beautiful. Emma was in Stavanger (Norway) last autumn and in Los Angeles after the New Year and my husband spent a week in France in the spring. The fact that we chose Nice was due to our son’s yacht and car interests. There is a lot to see in the French coastal cities. I have been to Nice several times before, but the last time was when Emma was still tiny. Now we took a direct flight to Nice from Helsinki, saw the Alps between them and landed in a wonderful warm climate on a Saturday night. This time I dared to book through Airbnb and had booked an apartment very central on Rue Gounod. We picked up the keys at the Service Center at the airport, took bus number 99 to the train station and walked a few hundred meters to the apartment. Once up in the apartment, there were both rosé wine, water, soda, cheese and tomatoes in the fridge, plus fresh baguette on the kitchen table. Lovely!

In the evening we took a short walk to the parade street Promenade des Anglais to enjoy the warmth and the landscape. We sat at a café outdoors, I took a beer and our son a soda (which was more expensive than my beer). A little hilarious to follow all the tiny gray helicopter dots that were on their way from the airport to the Grand Prix in Monaco. On the way home, we bought some good stuff at Carrefour and went to bed.

In the morning we were first visited by Pat who takes care of the practicalities for the apartment and promised to leave the keys in the mailbox when we went home. Then we went out and discovered a bakery just around the corner. So nice to be able to buy both fresh baguettes and croissants so close. We hade a nice breakfast in the morning, then we went to the beach just to discover that I had forgotten both the sunscreen and the water bottles at home. We bought new ones, but at least we had beach towels and mattresses from our temporary home. Really great service that they could be found in the apartment, the beaches of Nice are rocky and cumbersome!

After a couple of hours on the beach we felt we might not want to burn us the very first day. The sun felt very strong and I was later told that the UV radiation was 8, extremely high for us. Although we took a lot of sunscreen our son managed to burn himself on both arms and legs in just couple of hours. We went home again, left the beach stuff there and had a lighter lunch. Then we walked all the way to to the other side where Nice’s harbor is located and admired various yachts, among others a wrapped one called Saluzi. On that yacht there is room for 32 people how are served by 37 in the crew. The name is apparently from the era of Tang Dynasty, one of their war horses was called so. I liked the small boats better, they are very genuine. We sat on a brasserie and took cold drinks and that’s when I noticed that the temperature was 35 degrees. I was quite grateful when the owner told us that we did not have to walk around the entire port again to get back, but could take a small motorboat back. The short trip was a very nice one and actually a refreshing as well.

We went back to the old part of the city and asked people living in Nice for advice about where to eat. We were at Marché aux Fleurs with lots of restaurants and these people recommended one of them, le Safari. Despite the African name, the menu was all French and the prices were not high either. Because of the heat we sat in the shade and ordered both a salad, me one with octopus and our son the traditional salad niçoise. It was lively on the square with various sellers, they sold alot of souvenirs and stuff but even a lot of beautiful flowers for surprisingly low prices. We had some entertainment during the dinner, a foreign lady ordered a pizza, poured lots of chilli-spiced olive oil on it and then ordered ketchup that was poured on as well. Meanwhile she ate she was constantly chatting on the phone and after a while she wanted to have yet another bottle of ketchup. I do not know how she managed to eat it all but the plate was empty very soon. The owner made a bit ironic greeting ”Au revoir, madame télèphone” as she left. We walked slowly home to our place through the old city and along the beach to our place for a good night´s sleep.

Episodi 1

Tämän onnettoman vuoden jälkeen päätin, että minä ja poikamme otamme viikon loman ja lähdemme jonnekkin, jossa on sekä lämmintä että kaunista. Emma oli Stavangerissa viime syksynä ja uuden vuoden jälkeen Los Angelesissa, mieheni vietti keväällä viikon Ranskassa ja nyt oli siis meidän vuoromme. Se, että kohteeksi valikoitui Nizza johtui ehkä eniten poikamme mielenkiinnosta huvijahteihin ja autoihin, niitähän Ranskan rannikkokaupungeissa riittää. Olen ollut Nizzassa useita kertoja aiemminkin, viimeksi silloin kun Emma oli vielä pieni. Nyt otimme suoran lennon Helsingistä Nizzaan, näimme Alpit välillä ja laskeuduimme kesäkuumalle kentälle lauantai-iltana. Tällä kertaa uskaltauduin ottamaan majoituksen Airbnb `n kautta ja ja varasimme asunnon, joka oli hyvällä paikalla rue Gounodilla. Haimme avaimet lentokentän palvelukeskuksesta, otimme bussi numero 99 rautatieasemalle ja kävelimme muutaman sata metriä asunnolle. Kun pääsimme sisälle, löysimme jääkaapista roséviiniä, vettä, virvoitusjuomia, juustoa ja tomaatteja, ja keittiön pöydällä oli myös tuoretta patonkia. Ihana tervetuliaistoivotus !

Illalla teimme lyhyen kävelylenkin pääkatu Promenade des Anglaislle ja nautimme lämmöstä ja maisemista. Istuimme ulkoilmakahvilassa, minä tilasin olutta ja poika limsan (joka muuten oli kalliimpi kuin minun pienempi olueni). Oli vähän hassua katsella kaikkia taivaanrannassa hyttysenkokoisiksi muuttuvia helikoptereita, ne olivat kaikki matkalla lentokentältä Grand Prix -osakilpailuihin Monacossa. Kotimatkalla ostimme vielä vähän elintarvikkeita ja juomia Carrefourista ja sitten menimmekin nukkumaan.

Aamulla Pat, joka huolehtii asunnon käytännön asioista, tuli käymään. Sovimme, että jätämme avaimet postilaatikkoon kun lähdemme takaisin Suomeen. Sitten lähdimme ulos ja huomasimme, että lähileipomo oli heti kulman takana. Ihanan ylellistä ostaa joka aamu mukaansa tuoreita patonkeja ja croissanteja. Nautimme aamiaista parvekkeen lämmössä, sitten lähdimme rannalle vain huomataksemme, että minä olin unohtanut sekä aurinkovoiteet että vesipullot kotiin. Ostimme uudet, mutta olihan meillä sentään mukana rantapyyhkeet ja -patjat, jotka olivat tarjolla väliaikaisessa asunnossamme. Hyvää palvelua sekin, että ne olivat valmiina, Nizzan rannat ovat kivisiä ja hankalia !

Vietimme rannalla vain muutaman tunnin, päätimme, että emme halua polttaa itseämme heti ensimmäisenä päivänä. Aurinko tuntui jotenkin erityisen voimakkaalta ja myöhemmin kuulimmekin, että UV-säteily oli jo 8. Vaikka laitoimmekin aurinkorasvaa poika ehti kuitenkin polttaa hartiansa ja pohkeensa muutamassa tunnissa. Palasimme kotiin, jätimme rantatavarat kotiin ja söimme kevyen lounaan. Sen jälkeen kävilimmekin koko rantabulevardin aina vuoren toisella puolella sijaitsevaan satamaan, jossa ihailimmie huvijahteja. Yksi niistä oli ”wrap” huvijahti Saluzi. Siihen mahtuu 32 henkilöä, joita palvelee 37 -henkinen miehistö. Nimi tulee ilmeisesti Tang-dynastian ajalta, yksi heidän sotaratsuni oli sen niminen. Minä pidin eniten pienistä paikallisveneistä, ne olivat niin kauniita ja värikkäitä. Istuimme läheiseen brasseriaan ja ja tilasimme kylmää juomaa, samalla huomasin että lämpötila oli jo 35 asteessa. Olin varsin kiitollinen, kun omistaja kertoi meille, että meidän ei tarvitse kävellä satamaa ja samaa reittiä, vaan pääsemmekin takaisin toiselle puolelle pienen veneen kyydissä. Lyhyt, mutta vilvoittava merimatka.

Palasimme vanhaan kaupunkiin ja kyselimme paikallisilta missä syödä. Olimme Marché aux Fleurillä, jossa on paljon ravintoloita ja paikalliset suosittelivat yhtä niistä eli le Safaria. Afrikkalaiselta kuullostavasta nimestä huolimatta paikassa oli aito ranskalainen menu ja hinnat olivat kohtuullisia. Kuumuuden vuoksi istuimme varjossa ja tilasimme molemmat salaattia, minä mustekalalla ja Anton perinteisen salade niçoisen. Torilla oli kova vilinä ja paljon matkamuistojen myyjiä, mutta myös paljon kauniita kukkia yllättävän edulliseen hintaan. Ravintolassa meitä viihdytti ulkomainen naisasiakas, joka pizzan tilattuaan lorautti sen päälle ensin aimo annoksen chilillä maustettua oliiviöljyä ja sen jälkeen hän pyysi vielä ketsuppia, jota myöskin kaadettiin pizzan päälle reilulla kädellä. Syödessään hän chattaili puhelimellaan koko ajan ja hetken päästä hän tilasi vielä toisen pullon ketsuppia. En tiedä, miten hän edes onnistui syömään kaiken ketsupin, mutta hetken päästä lautanen oli tyhjä. Omistaja heitti naiselle vähän ironisen ”Au revoir, madame télèphone” – tervehdyksen tämän lähtiessä. Me käyskentelimme hitaasti vanhan kaupungin ja rantabulevardin kautta takaisin kotiin ja menimme nukkumaan.

Ramslökssmör, ramson butter, karhunlaukkavoi

Ramslökssmör, ramson butter, karhunlaukkavoi

Ramslökssmör, ramson butter, karhunlaukkavoi

Vår, spring, kevät

Vår, spring, kevät

Ramslökssmör

Vi var lediga igår och åkte äntligen till Pargas och tog tag i båten. Den tvättade och målades om så nu återstår bara själva sjösättningen. Vi väntar tills det är lite varmare ännu så antagligen blir det först om ett par veckor. Jag planterade redan tidigare ramslök där i knutarna och när jag nu dubbelkollade om de hade klarat sig så såg det bra ut. Hoppas ingen annan klurar ut vad det är för en fantastisk växt, vill gärna behålla hela skörden själv. Nu plockade jag kanske 20 stycken blad och de får åka in i årets första kryddsmör. Den milda vitslössmaken passar jättebra med allt som ska grillas under sommaren.

Jag har bloggat om ramslökssmör redan här men nu ville jag prova en annan variant gjort på brynt smör. Oftast när jag har försökt mig på att bryna smöret så har det blivit bränt istället men nu tittade jag på den här videon och testade igen. Hemligheten är att hålla stenhård koll på temperaturen och då är det ett måste med en matlagningtermometer.

300 g smör
20 blad ramslök
flingsalt
citronsaft

Börja med att bryna hälften av smöret i en kastrull. Låt smöret gå upp till 155 grader, vispa hela tiden så att det inte bränns vid. Sätt kastrullen i ett vattenbad eller häll smöret i en kall skål. Låt svalna. Vispa ihop det brynta smöret, smöret och resten av ingredienserna. Jag tog lite riven citronskal också. Rulla in smöret i smörpapper eller plastfolie och förvara i frysen.

Ramson butter

We had a day off yesterday and used it to finally take us to Parainen and to the boat. We washed and painted it so now we only have to it. We will wait until it’s a little bit warmer so probably it will happen in a couple of weeks. I have actually planted some ramson quite close to where the boat is and as I now checked on them, they are doing just fine. I hope nobody else understands what it is for a fantastic plant, I really want to keep it to myself, all of them. Now I picked like 20 leaves and made the first ramson butter for the season. The mild garlic flavor goes well with everything that we are going to grill during the summer.

I have blogged about ramson butter before here but now I wanted to try another one made on browned butter. Most often, when I have tried to brown the butter, it has been burned instead, but now I watched this video and tried again. The secret is to keep an eye on the temperature and have a cooking thermometer.

300 g butter
20 leaf leaves of ramson
pinch salt
lemon juice

Start by melting half of the butter in a saucepan. Allow the butter to reach 155 degrees, whisk all the time so that it will not get burned. Put the saucepan in a water bath or pour the butter in a cold bowl. Let cool. Beat together the browned butter, remaining butter and the rest of the ingredients. I took some grated lemon peel too. Roll the butter into butter paper or plastic foil and store in the freezer.

Karhunlaukkavoi

Eilen vietimme vapaapäivää ja kävimme viimeinkin Paraisilla katsomassa venettä. Ehdimme pestä ja maalata sen eilen, nyt se pitää vielä saada laineille. Tai ainakin laituriparkkin. Odotamme vielä, että tulisi vähän lämpimämpää, mutta parin viikon päästä se varmaan on jo vesillä. Istutin lähettyville jo aiemmin karhunlaukkaa, ja kun nyt kävin tarkistamassa tilanteen niin hyvältähän se näytti. Toivottavasti kukaan muu ei tajua mikä siellä kukkii ja saan pitää koko sadon itse. Nyt poimin parikymmentä lehteä ja tein tämän vuoden ensimmäisen karhunlaukkavoina. Tämä villivalkosipulilta maistuva maustevoi sopii mainiosti kaikkeen grillattavaan.

Itse asiassa olen jo kirjoittanut karhunlaukkavoista täällä, mutta nyt halusin kokeilla ruskistettua voita. Yleensä, kun olen yrittänyt sitä tehdä, voi on kärähtänyt pohjaan ja tai jäänyt liian vaaleaksi. Katsoin tämän videon ja päätin kokeilla uudestaan. Onnistumisen salaisuus on vahtia lämpötilaa ja siihen tarvitaan mittari.

300 g voita
20 karhunlaukkalehteä
sormisuolaa
sitruunamehu

Aloita ruskistamallla puolet voista kattilassa. Anna lämpötilan nousta 155 asteeseen ja vatkaa koko ajan, jotta voi ei tartu kattilaan ja pala. Laita kattila kylmään vesihauteeseen tai kaada ruskistettu voi toiseen, kylmään astiaan. Anna jäähtyä. Vatkaa ruskistettu voi, voi ja loput ainekset keskenään. Minä käytin myös vähän raastettua sitruunan kuorta. Rullaa voi voipaperiin tai muovikelmuun ja säilytä pakastimessa.

Fläsk Szechuan, pork Szechuan, possua Szechuan

Fläsk Szechuan, pork Szechuan, possua Szechuan

Fläsk Szechuan, pork Szechuan, possua Szechuan

Körsbärsträd, cherry tree, kirsikkapuu

Körsbärsträd, cherry tree, kirsikkapuu

Körsbärsträd, cherry tree, kirsikkapuu

Körsbärsträd, cherry tree, kirsikkapuu

Knit´n´Tag

Knit´n´Tag

Knit´n´Tag

Knit´n´Tag

Ekenäs/Tammisaari

Ekenäs/Tammisaari

Fläsk Szechuan

Det var ett tag sedan, några snö- och hagelstormar senare sitter jag här och skriver igen. Jag testade att laga en massa mat under förra veckan, det mesta blev inte alls bra så då får ni inga recept heller. Sonen lyckades bli riktigt ordentligt sjuk också, låg hemma i hög feber och har nu rejäl hosta. Läkaren sade i fredags att det har gått runt en massa olika virussjukdomar under våren och att man kan ha hostan så länge som i sex veckor. Nåväl, det var ju trevligt att få veta att det inte var lunginflammation eller kikhosta i alla fall. Han har nämligen hostat så att det har gjort rejält ont i mammahjärtat. Värmen kom plötsligt från ingenstans och varar visst i några dagar. Naturen fick en chock utan dess like, det blev så otroligt grönt på en gång. Körsbärsträden blommade upp och träden vid ån hade fått en massa fina hantverk på sig i Knit´n´Tag -evenemanget. I lördags fick vi snällt sitta i bilen och svettas, jag var tvungen att åka till en annan stad för att kolla upp en grej. Men det visade sig bli en riktigt lyckad resa och på hemvägen stannade vi i den pittoreska, lilla staden Ekenäs och åt pizza. I söndags hade vi lovat ta hand om grannens hund då de hade dop hemma, det gick bra med hunden då vi var mest utomhus hela tiden. Efteråt så bjöds vi dessutom på kaffe och tre olika sorters tårta, riktigt lyxigt.

Jag har lagat en del soppor (en kantarellsoppa som blev jättegod, men nu hittar jag inte receptet och en sparrissoppa som blev jätteäcklig) och en hel del asiatiskt igen. Jag skulle testa gyozas (japanska dumplings) men min wonton -deg funkade inte alls, hälften av den goda fyllningen behövdes inte då degen redan var slut. Men jag hittade färdig deg i den lilla kinabutiken så nästa gång ska jag testa med ett par andra fyllningar också. Det var inget fel på smaken men de blev för få och dessutom glömde jag helt och hållet att ta bilder på dem. Förra fredagen testade jag en klassisk kinesisk rätt på grund av att jag hade fläskfärs hemma och den här blev supergod. Man kan tillsätta vattenkastanjer och bambuskott också om man så vill, nu fanns varken eller i butiken.

500 g fläskkött
2 msk Maizena
2 msk Mirin
2 msk sesamolja
1 tsk salt
2 msk matolja för stekning
en liten bit ingefära
2 vitlöksklyftor
2 dl vatten
0,5 dl risvinäger
0,5 dl strösocker
1 tsk soja
1 msk Maizena
1 msk vatten

Gör i ordning marinaden, blanda Maizena, Mirin, sesamolja och salt. Häll över köttet, blanda ordentligt och låt marinera i en timme i kylen. Finriv ingefära och vitlök, blanda med vatten, risvinäger, socker och soja. Blanda ordentligt så att sockret löser sig. Stek köttet på hög värme, häll över kryddblandningen. Red av såsen med Maizena som du har blandat med vatten.

Pork Szechuan

It was a while ago again, but after some snow and hail storms later I am here again. I did cook quite a lot of fodd alst week, but most of the dishes did not turn out to be that delicious so You will not get any recipes either. Our son managed to get really sick too, he stayed home in high fever and is still coughing. The doctor said last Friday that there have been a lot of different viral diseases this spring and one them can make You cough for as long as six weeks. Well, it was nice to know that it was not pneumonia or pertussis. He has this whooping cough and I have been a bit worried because it sound so terrible. For a few days ago we ot this nice and warm weather again. Nature in shock with it everything became so amazingly green at once. The cherry trees are blooming and the trees by the river Aura got dressed by a Knit’n’Tag event. On Saturday we had a lesss fun time sitting in the car and sweating, I had to go to another city and check out a place. But it turned out to be a really successful trip and on the way home we stayed in the nice little town of Ekenäs and ate pizza. Yesterday we had promised to take care of the neighbor’s dog when they had christening at home, it went well as we were mostly outdoors all the time. Afterwards we were invited to have a cup of coffee and three different types of cake.

I have made some soups (a chanterelle soup that turned out to be good, but now I do not find the recipe and a aspargus soup that became disgusting) and a lot of Asian dishes again. I made gyozas (Japanese dumplings) but my wonton-dough did not work at all, half of the good filling was not needed as the dough was already used. But I found wonton in a litte Chinese shop so next time I’ll test with a few other stuffings as well. There was nothing wrong with the taste, but they became too few, and I also totally forgot to take pictures of them. Last Friday I tested a classic Chinese dish because I had a pork at home and this was a good one. You can add water chestnuts and bamboo shoots if you want, there were, our shop did not have them though.

500 g of pork
2 tbsp Maizena
2 tbsp Mirin
2 tbsp sesame oil
1 tsp salt
2 tbsp cooking oil for frying
a small piece of ginger
2 garlic cloves
2 dl of water
0.5 dl rice vinegar
0.5 dl of sugar
1 tsp soy sauce
1 tbsp Maizena
1 tbsp of water

Prepare the marinade, mix Maizena, Mirin, sesame oil and salt. Pour it on the meat, mix thoroughly and allow to marinate for an hour in the fridge. Grate ginger and garlic, mix with water, rice vinegar, sugar and soy sauce. Mix properly so that the sugar dissolves. Stir the meat on high heat in oil, pour over the spice mixture. Use Maizena that you have mixed with water to get thicker sauce.

Possua Szechuan

Tässä taas meni vähän aikaa, lumi- ja raekuurojen keskeltä selvittiin ja olemme taas sorvin ääressä. Tein toki aika paljon ruokaa viimekin viikolla, mutta suurin osa yrityksistä meni pieleen ja en laita epäonnistuneita kokeiluja tänne ollenkaan. Meidän poikamme onnistui vilustamaan oikein kunnolla, sai kovan kuumeen ja oli ensin kotona monta päivää, nyt on vielä kova yskä jälkitautina. Lääkäri sanoi perjantaina, että liikkeellä on ollut ainakin kahta erilaista virustautia ja yskä voi kuulemma kestää jopa kuusi viikkoa ennen kuin se helpottaa. No, oli helpottavaa saada tietää, että ei ole kyse keuhkokuumeesta tai hinkuyskästä. Poika on kyllä yskinyt niin pahan kuulloisesti, että olen ollut oikeasti huolisssani. Lämpö tuli taas ihan tyhjästä ja kesti muutaman päivän. Luonto järkyttyi ja laittoi turbovaihteen päälle, kaikkialla on jo uskomattoman vihreää. Kirsikkapuut puhkesivat täyteen kukkaan ja Aurajoen puut puettiin erilaisiin käsitöihin Knit’n’Tag -tapahtumassa. Lauantaina istuimme hikisen matkan autossa, minun oli pakko käydä yhdessä pikkukaupungissa tarkastamassa yksi paikka. Matka oli kuitenkin oikein onnistunut ja kotimatkalla pysähdyimme Tammisaaren viehättävään pikkukaupunkiin pizzalle. Eilen olimme luvanneet huolehtia naapurin koirasta sillä aikaa, kun sen omistajat viettivät kastejuhlia kotonaan. Kaikki meni oikein hyvin koska olimme koiran kanssa melkein koko ajan ulkona. Kastetilaisuuden jälkeen meille tarjottiin kolmea erilaista täytekakkua, kaikki yhtä herkullisia.

Olen tehnyt myös joitakin keittoja (kantarellikeitto oli herkullista, mutta nyt en löydä sen reseptiä ja sitten tein parsakeittoa, joka oli todella pahaa) ja aika paljon aasialaista ruokaa. Kokeilin gyozoja (japanilaisia mykyjä), mutta minun wonton -taikinani ei toiminut lainkaan, puolet täytteestä jäi vielä jäljelle, kun kaikki taikina oli jo käytetty. Löysin kuitenkin valmista taikinaa täkäläisestä kiinakaupasta, kokeilen muitakin täytteitä ensi kerralla. Maussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, mutta unohdin ottaa niistä kuvia. Viime perjantaina kokeilin klassista kiinalaisreseptiä, koska jääkaapissa oli possua viipaleina. Tämä oli todella hyvää, kastikkeeseen voi hyvin lisätä myös vesikastanjoita ja bambunversoja. Tällä kertaa niitä ei vain ollut meidän lähikaupassamme.

500 g possua viipaleina
2 rkl Maizenaa
2 rkl Miriniä
2 rkl seesamiöljyä
1 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
pieni pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
2 dl vettä
0,5 dl riisiviinietikka
0,5 dl sokeria
1 tl soijaa
1 rkl Maizenaa
1 rkl vettä

Tee ensin marinadi ja sekoita Maizena, Mirin, seesamiöljy ja suola. Kaada marinadi lihan päälle ja anna lihan marinoitua jääkaapissa ainakin tunnin. Raasta inkivääri ja valkosipulit, lisää vesi, riisiviinietikka, sokeri ja soija. Sekoita kunnes sokeri on liuennut. Paista liha nopeasti öljyssä kuumalla pannulla ja lisää mausteseos. Suurusta kastike sekoittamalla Maizena ja vesi, lisää kastikkeeseen.

Jordgubbssaft och ärtsoppa, strawberry squash and pea soup, mansikkamehua ja hernekeittoa

Jordgubbssaft, strawberry squash, mansikkamehu

Jordgubbssaft, strawberry squash, mansikkamehu

Ärtsoppa, pea soup, hernekeitto

Ärtsoppa, pea soup, hernekeitto

 

Jordgubbssaft och ärtsoppa

Jag var tungen att ändra på rubriken då det absolut inte kan bli fina bilder på bara ärtsoppa. Jag är rätt skeptisk till olika safter och sylter men den här saften som vi fick av våra kompisar var verkligen supergod. Innehåller ingenting suspekt och dessutom så smakar och doftar den äkta jordgubb och inget annat. Jag kollade på Bornemanns hemsida och såg att de dessutom börjar tillverka även lingon- och svartvinbärssaft. Vi har köpt en del äppelmust av dem men numera mustar vi själva. Vi blandade jordgubbssaften med mineralvatten och drack till plättarna efter att ha först ätit ärtsoppa. Jag ska inte skriva så mycket om vädret den här gången, den finska meteorologen Pekka Pouta (Pouta betyder dessutom uppehållsväder) gör det mycket bättre här.

Ärtsoppa åt man redan i antikens Grekland. Den finska ärtsoppan består av torkade gröna ärtor och fläsk. I vanliga fall blötlägger man ärtorna kvällen före och så kokar man dem tillsammans med köttet dagen efter. Oftast kryddar man soppan med salt, svartpeppar, mejram och senap. Vissa vill ha även lök och morrötter i sin ärtsoppa. I västra delarna av Finland har ärtsoppan traditionellt varit väldigt tjock och man har använt rökt fläsk, i östra delarna har man haft mer buljong, hela ärtor och fläsket som man har tillsatt har inte varit rökt. Ärtsopppa av alla dess slag säljs också i konservbrukar. Ärtsoppa serveras ofta på marknader och evenemang, råvarorna är ju billiga och soppan är lätt att tillverka. Den finska militären äter fortfarande ärtsoppa och pannkaka varje torsdag. I Sverige lagar man ärtsoppa på gula, torkade ärtor och använder gärna både lök och timjan till att krydda. Till soppan dricker man gärna punsch. Ärtsoppan finns i olika varianter även i Norge, Danmark och Island men den är ganska vanligt förekommande även i andra delar av världen. Den här husmansklassikern har däremot inget att göra med den exklusiva franska Crème Ninon, som görs på färska gröna ärtor och champagne.

500 g gröna, torkade ärtor
2 l vatten (eller mer om du vill ha tunnare soppa)
1 gul lök
2 tsk salt
1 tsk oregano
500 g rökt skinka

Skölj ärtorna och blötlägg dem över natten. Koka dem i två liter vatten i minst en timme följande dag. Finhacka löken och skär skinkan i små bitar. Lägg dem i soppan och låt koka en halv timme till. Servera soppan med finhackat lök och senap.

Strawberry squash and pea soup

I had to change the headline as it is totally impossible to get nice pictures of just pea soup. I’m quite skeptical about different squashs and jams but this one that we got from our friends was really good. It does not contain anything suspicious and it tastes and smells like the real strawberries and nothing else. I looked at Bornemann’s website and saw that they also have started making lingon and blackberry squashes. We have bought some apple juice from them but nowadays we make our own. We mixed the strawberry squash with mineral water and drank it with the pancakes  after eating the pea soup first. I will not write so much about the weather this time, the Finnish meteorologist Pekka Pouta (Pouta mean ”dry weather”) describes it much better here.

Pea soup was made already in ancient Greece. The Finnish pea soup consists of dried green peas and pork. In most cases, the peas are soaked the night before, and cooked together with the meat the following day. Usually the soup is seasoned with salt, black pepper, marjoram and mustard. It is quite common to put onions and carrots in the soup as well. In the western parts of Finland, the pea soup has traditionally been very thick and the meat used is smoked pork. In the eastern part, the soup has been thinner and one has use pork that has not been smoked. Pea soup of all its kinds is also sold in conserves. Pea soup is often served in markets and events, the ingredients are cheap and the soup is easy to make. The Finnish army still eats pea soup and pancake every Thursday. In Sweden the pea soup is made on yellow, dried peas, and both onion and thyme are used to season. To the soup, Swedes like to drink punsch. Pea soup is available in different varieties also in Norway, Denmark and Iceland, but it is quite common in other parts of the world as well. This classic soup has nothing to do with the exclusive French Crème Ninon, which is made of fresh green peas and champagne.

500 g dried green peas
2 l of water (or more if you want a thinner soup)
1 yellow onion
2 tsp salt
1 tsp oregano
500 g smoked ham

Rinse the peas and soak them overnight. Boil them in two liters of water for at least one hour the following day. Finely chop the onion and cut the ham into small pieces. Add them to the soup and cook for an additional half an hour. Serve the soup with finely chopped onion and mustard.

Mansikkamehua ja hernekeittoa

Oli pakko muuttaa otsikkoa, hernekeitosta kun on vähän hankala saada herkullisia kuvia. Olen yleensä aika skeptinen mitä tulee erilaisiin mehuihin ja hilloihin, mutta täma lahjaksi saamamme mansikkamehua oli todella hyvää. Siinä ei ole mitään epäilyttäviä säilöntäaineita ja se tuoksuu ja maistuu aivan aidolta mansikalta. Kävin Bornemannin sivuilla ja huomasin, että he valmistavat myös puolukka- ja mustaherukkamehua. Olemme ostaneet sieltä aiemmin omenatuoremehua, mutta nykyään teemme sitä itse mehustamolla. Sekoitimme mansikkamehuun kivennäisvettä ja joimme sitä jälkiruokana nautittujen lettujen kera. En viitsi tällä kertaa edes puhua säästä, Pekka Pouta tekee sen täällä paremmin.

Hernekeittoa syötiin jo antiikin Kreikassa. Suomalainen hernekeitto tehdään yleensä vihreistä, kuivatuista herneistä ja sianlihasta. Yleensä herneet laitetaan likoon edellisenä iltana ja keitetään sitten seuraavana päivänä. Yleensä keitto maustetaan suolalla, mustapippurilla, meramilla ja sinapilla. Joskus siiihen lisätään myös sipulia ja porkkanaa. Länsi-Suomessa on perinteisesti suosittua paksupaa hernekeittoa ja siihen on lisätty savustettua possua, Itä-Suomessa keitto on ollut ohuempaa ja siihen on lisätty tavallista possua. Hernekeittoa myydään myös monenmoisina purkkiversioina. Hernekeittoa tarjoillaan myös usein toreilla ja erilaisissa tapahtumissa, raaka-aineet ovat halpoja ja keitto on helppo tehdä. Suomen armeijassa syödään hernekeittoa ja pannukakkua edelleen joka torstai. Ruotsissa hernekeitto tehdään puolestaan keltaisista, kuivatuista herneistä ja siihen lisätään mielellään sipulia ja timjamia. Hernekeitosta on olemassa myös erilaisia norjalaisia, tanskalaisa ja islantilaisia versioita ja se on suosittu keitto muuallakin maailmassa. Tämä klassinen kotiruoka on tuhtia eikä sillä ole mitään tekemistä ranskalaisen, tuoreista herneistä ja samppanjasta tehdyn Crème Ninonin kanssa.

500 g vihreitä, kuivattuja herneitä
2 litraa vettä (tai enemmän, jos haluat ohuempaa keittoa)
1 sipuli
2 tl suolaa
1 tl oreganoa
500 g savustettua kinkkua

Huuhtele herneet ja liota niitä yön yli. Keitä herneitä vedessä vähintään tunti seuraavana päivänä. Hienonna sipuli ja leikkaa kinkku pieniksi paloiksi. Lisää ne keittoon ja keitä vielä puoli tuntia. Tarjoile keitto hienonnetun sipulin ja sinapin kanssa.

Struvor, funnel cakes, tippaleivät

Struvor, funnel cakes, tippaleivät

Struvor, funnel cakes, tippaleivät

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Struvor

Idag har det snöat här, den 8 maj ? Fullständigt bedrövligt att våren aldrig kan få komma hit på riktigt. Visserligen hade vi ett par varmare dagar här emellan men vad är det här ? Vi har inte gjort så mycket märkvärdigt, i lördags var vi på Bondens marknad istan och åt både pizza, churros och vårrullar. Inte så vädligt mycket produkter från de finska bönderna, mest utländskt. Men solen sken och folk var på gott humör, många som vandrade runt bland stånden. Och fullt med folk på alla uteserveringar också. Nu är det nog tomt igen och såsom det ser ut så ska det vara ganska så kallt i åtminstone två veckor till.

Vi valde att inte fira Valborg dess mer, det var så förbannat kallt att man borde ha haft vinterkläderna på sig där ute. Dagen efter var det dock ganska fint, men då gick vi hem till några grannar för att gratulera till det senaste tillskottet, de har nyligen fått ett tredje barn. Jag lagade lite traditionsenligt både finska struvor (verkar även finnas i Tyskland, Österrike och USA) och även mjöd . Finska struvor ser lite annorlunda ut än de svenska, här heter de istället ”rosetter” och ärligt talat så känner jag ingen som gör dem själv, de finns inte heller till salu på samma sätt här som under jultid i Sverige. I år ska jag faktiskt göra de svenska varianterna också, men måste hitta ett rosettjärn innan jul. Struvor äter man alltid på Valborg, gärna ett par veckor innan och efter också. Barnen åt upp alla på ett par dagar bara. Idag gör jag en omgång till, glömde ju blogga om dessa också. Nåväl, receptet är klart för nästa Valborg.

4 ägg
2 msk socker
0,5 tsk salt
2 dl mjölk
4 dl vetemjöl
1 tsk bakpulver
matolja till stekning
florsocker

Blanda vetemjöl och bakpulver. Vispa ihop ägg, socker och salt. Blanda i mjölken och därefter mjölblandningen. Låt smeten svälla en halv timme. Värm oljan till 180 grader. Sätt smeten i en spritspåse (en rengjord ketchupflaska eller en oljeflaska fungerar också). Tryck ut smeten kors och tvärs i en ren konservburk där du har skurit bort både övre locket och nedre delen så att bara ringen är kvar. Jag använde en stansring så var lite för liten, ska ha en konservburk nästa gång. Fritera struvan, vänd den och ta bort ringen. De får få rejält med färg och man kan fritera flera åt gången. Låt struvorna rinna av på hushållspapper. Dekorera med siktat florsocker.

Finnish funnel cakes

Today it has actually snowed here, May 8th ? Totally sad that this spring never seems to get here. We did have a couple of warmer days earlier but what’s this? We have not done anything particular, last Saturday we went to the Farmer´s market in the city and ate both pizza, churros and spring rolls. Not that many products from Finnish farmers really, most from foreign food entrepreneurs. But the sun was shining and people were in a good mood, many people wandering around among the stands. And full of people in the beer gardens (well, they usually do not have any gardens). They are now empty again and as it seems, it will be quite cold for at least two more weeks.

We chose not to celebrate Walburgis night that much, it was so cold that one should have had winter clothes on out there. The next day, however, was quite nice, but on that day we we were booked to go home to some neighbors to congratulate, they have recently had a third child. I did make traditional Finnish funnel cakes (they seem to exist in Austria, Germany and USA as well) and even mead. Finnish funnel cakes look different than the Swedish ones, here they would be called ”rosettes” instead and honestly, I do not know anyone who does them, they are also not for sale in the same way as in Sweden. This year, I will actually do the Swedish ones, but I have to find a iron to make them with before Christmas. Funnel cakes are always eaten at Walburgis, preferably a couple of weeks before and after too. Our kids ate up all in a couple of days and my mum got a few as well. Today I´ll make them again as I forgot about blogging about these. Well, the recipe will be here even for next Walburgis.

4 eggs
2 tbsp of sugar
0.5 tsp salt
2 dl milk
4 dl of wheat flour
1 tsp baking powder
cooking oil for frying
powdered sugar

Mix wheat flour and baking powder. Beat together eggs, sugar and salt. Mix in the milk and then the lour mixture. Let the batter swell for half an hour. Heat the oil to 180 degrees. Put the batter in an icing bag (a cleaned ketchup bottle or an oil bottle will also work fine). Push out the batter cross and across a clean can (cut off both the top and the bottom so that only the ring is left). I used a baking mold that was a little too small, I will have a can next time. Fry the funnel, turn it and remove the ring. Let them get a good color and fry several at a time. Let them drain on household paper. Decorate with powdered sugar.

Tippaleivät

Tänään eli 8. toukokuuta täällä Turussa satoi lunta. Aika kurjaa, että kevät ei taaskaan tunnu saapuvan ollenkaan. Olihan meillä tässä välissä muutama lämpöinen päivä, mutta mitähän tämä tämänpäiväinen taas on ? Emme ole tehneet mitään ihmeellistä tai erityistä, viime lauantaina kiertelimme Maalasimarkkinoilla ja söimme pizzaa, churroksia ja kevätrullia. Markkinoilla ei ole kovin paljoa maalaisten tuotteita, enimmäkseen ulkomaisia ruokayrittäjiä. Mutta aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyvällä tuulella, monet vaeltelivat pitkin jokirantaan pystytettyjen kojujen keskellä.kaikki ravintolaterassitkin olivat täynnä. Tänään ne ovat taas tyhjä ja kylmä sää näyttää jatkuvan vielä ainakin pari viikkoa.

Emme jaksaneet juhlia vappua sen enempää koska oli niin kylmä, että mäelle olisi pitänyt tallustella talvivaatteet päällä. Vapunpäivänä oli jo ihan siedettävän lämmintä, mutta silloin kävimme onnittelemassa naapureitamme, jotka ovat juuri saaneet kolmannen lapsensa. Tein vapuksi perinteisiä tippaleipiä (nitä tehdään näköjään myös Saksassa, Itävallassa ja USA :ssa) ja simaa. Suomalaiset tippaleivät ovat ihan erilaisia kuin ruotsalaiset, ruotsalaiset ovat täällä rosetteja ja niitäkin syödään vappuna. Ruotsalaiset syövät rosetteja (ruotsiksi struvor) jouluna. Ajattelinkin tehdä niitä jouluksi, mutta ensiksi pitää löytää rosettirauta ja mieluiten erilaisia kuvioita siihen. Tippaleipiä syödään aina vappuna ja mielellään myös muutama viikko ennen sitä ja sen jälkeen. Lapset söivät kaikki tippaleivät muutamassa päivässä, äitikin sai muutaman. Teen näitä tänään uudestaan, unohdin kokonaa blogata niistä. No, tämä resepti säilyy toki täällä ensi vappuun.

4 kananmunaa
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
2 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ruokaöljyä paistamiseen
pölysokeria

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa munat, sokeri ja suola. Lisää maito ja sitten jauhoseos. Jätä taikina turpoamaan puoleksi tunniksi. Kuumenna öljy 180 asteeseen. Laita öljykattilaan puhdas säilykepurkki, josta on poistettu pohja ja kansi. Laita taikina pursotuspussiin (tai puhtaaseen ketsuppi- tai öljypulloon). Valuta taikina ohuena nauhana eri suuntiin purkin pohjalle. Käytin itse stanssiaa, joka oli hieman liian pieni joten ensi kerraalla otan säilykepurkin. Paista tippaleipää kunnes se on saanut väriä ja käännä se, voit poistaa purkin samalla. Tippaleipiä voi paistaa useita kerrallaan. Anna niiden valua talouspaperin päällä. Koristele jäähtyneinä pölysokerilla.

Hollandaise

Sparris, lufttorkad skinka och hollandaise, asparagus, dry-cured ham and hollandaise, parsaa ilmakuivattua kinkkua ja hollandaisekastiketta

Sparris, lufttorkad skinka och hollandaise, asparagus, dry-cured ham and hollandaise, parsaa ilmakuivattua kinkkua ja hollandaisekastiketta

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Turku/Åbo

Hollandaise

Jag skulle ta mamma till en läkare som har specialiserat sig i Alzheimer förra veckans tisdag och det var precis vad jag gjorde. Läkaren fick höra att mamma hade ramlat hemma och slagit sig i ryggen och tog det kloka beslutet att lägga in henne på sjukhus för lite fler undersökningar. Det visade sig att inget har gått sönder, på röntgenbilderna fanns bara den gamla skadan hon fick redan för länge sedan. Antagligen en muskelsträckning men det var bra att hon fick vila upp sig och dessutom fick hon med sig en rullator igår när jag körde henne hem. Det känns tryggare på det här sättet och på lördag ska hon få en seniorstol som kommer att fungera bättre i hallen. Precis lagom till hemkomsten blev det dessutom vår här, äntligen lite värme ! Fast de har redan flaggat med att det ska bli snö till helgen så man hinner ju alltid vara glad ett par dagar åt gången, inte fler.

I förrgår åkte vi till Lidl (jag vill ha lite variation i butiksbesöken) och hittade tysk, vit sparris. Jag gillar både grön och vit sparris men skulle jag bli tvungen att välja skulle jag ta den vita. Nu köpta jag två rejäla buntar, lite lufttorkad skinka och pinjenötter. Hollandaise är en klassisk fransk så som passar jättebra till sparrisen. Den har en tendens att kära sig precis som béarnaisesåsen har, då kan man försöka rädda såsen men en skvätt varmt vatten och kraftig vispning. Jag använder helst en rund stålskål i vattenbadet och ser till att det inte är kokande utan sjudande vatten. Sedan rostade jag lite pinjenötter till och lade allt på en vacker serveringsfat. Sonen undrade dock var den riktiga maten var, jag tror att han snart kommer att växa rejält då ingen mat är ”tillräckligt med mat”. Det här är kalasgott så här på våren.

150 g smör
3 äggulor
1 msk champagne- eller vitvinsvinäger
½ msk pressad citron
1 krm vitpeppar
1 tsk salt
1 krm cayennepeppar

Skala sparrisen noga med en potatisskalare. Den nedersta delen bryter man av, smakar bara träigt. Koka sparrisen (tar olika länge beroende på hur tjock den är) klart. Smält smöret i en kastrull och ställ kastrullen åt sidan så att smöret hinner svalna. Blanda äggulor, vinäger, citron, vitpeppar, salt och cayennepeppar i ett stålskål. Sjud vatten i en annan kastrull. Värm äggblandningen i ett vattenbad, vispa tills äggblandningen tjocknar. Tillsätt det smälta smöret i en stråle samtidigt som du vispar. Smaka av såsen, tillsätt mer kryddor eller till exempel tabasco om du vill. Servera såsen till den kokta sparrisen.

Hollandaise

I was supposed to take mom to a doctor who is specialized in Alzheimer’s last week’s Tuesday and that was exactly what I did. The doctor was told that mom had fallen at home and had a backache as a result. The doctor made the wise decision to put her in the hospital forsome more tests and check-ups. It turned out that nothing had broken, on the X-rays one could only see an old injury that she got for a long time ago. It might have been just a muscle stretch but it was nice that she got a break and could rest a bit at the hospital. She now has a walker which she got at the hospital when leaving it yesterday. It feels safer this way and on Saturday I will get her a sort of a ”senior chair” that will work better in the hall. When I went to the hospital yesterday I suddenly realized that it was nice an warm outside, finally. But they have already flagged for snow for the weekend so I guess we have to be happy with having nice weather a couple of days at a time, not more.

The day before yesterday we went to Lidl (I want some variation in the shop we go to) and found German white asparagus. I like both green and white asparagus but if I had have to choose I would take the white one. I bought two large buns, a little dry-cured ham and pine nuts. Hollandaise is a classic French sauce that fits well with the asparagus. It has a tendency to split just like the béarnaise sauce, You can try to save the sauce with a rinse of warm water and whipping hysterically. I prefer to use a round steel bowl in the water bath and make sure that the water is not boiling not boiling, but warm enough. Then I roasted some pine nuts and put ham, asparagus and the sauce on a pretty plate. Our son wondered, however, where the real food was. I guess he will be growing a lot quite soon as no food is ”food enough”. This is one of the nicest dishes this time of year.

150 g butter
3 egg yolks
1 tablespoon of champagne or white wine vinegar
½ tablespoon of squeezed lemon
1 pinch of white pepper
1 teaspoon salt
1 pinch of cayenne pepper

Peel the asparagus carefully with a potato peeler. Break off the woody ends. Cook the asparagus (the time it takes will be depending on how thick it is). Melt the butter in a saucepan and put the saucepan to the side to allow the butter to cool. Mix egg yolks, vinegar, lemon, white pepper, salt and cayenne pepper in a steel bowl. Have gently simmering water in another saucepan. Heat the egg mixture in a water bath, whisk until the egg mixture thickens. Gradually add the melted butter while whipping. Taste the sauce, add more spices or, for example, tabasco if you want. Serve the sauce to the boiled asparagus.

Hollandaise

Vein äidin Alzheimerin tautiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle viime viikon tiistaina, ja hänelle kerrottiin, että äiti oli viikkoa aiemmin kaatunut kotonaan ja loukannut selkänsä. Lääkäri päätti ottaa äidin osastolle ylimääräisiin tutkimuksiin. Kävi ilmi, että selässä ei ole lisämurtumia, mutta röntgenkuvissa näkyy kyllä vielä vanha nikamavamma vanhasta kaatumisonnetttomuudesta. Luultavasti tällä kerralla oli kyse lihasrevähdyksestä, mutta oli ihan hyvä, että äiti pääsi vähäksi aikaa sairaalaan lepäämään. Kävin hakemassa hänet eilen ja mukaan tuupattiin vielä rullaattori. Sen avulla arki on taas vähän turvallisempaa ja lauantaina haen hänelle seniorituolin, joka on tukevampi vaihtoehto eteisessä. Juuri eilen Turkuun tuli myös vihdoinkin lämpöä ! Tänään tosin kerrottiin, että viikonloppuna voi taas tulla vaikka lunta. Kevättä vietetään näköjään aina muutama päivä kerrallaan.

Toissapäivänä menimme Lidliin (haluan vähän vaihtelua kauppakäynteihin) ja löysin sieltä saksalaista, valkoista parsaa. Pidän kovasti sekä vihreästä, että valkoisesta parsasta, mutta jos on pakko valita, valitsen valkoisen. Nyt ostin kaksi isoa nippua parsaa, vähän ilmakuivattua kinkkua sekä pinjansiemeniä. Hollandaise on klassinen ranskalainen kastike, joka sopii erityisen hyvin juuri valkoisen parsan kanssa. Sillä on taipumus leikata aivan kuten béarnaisekastikkeellakin, mutta leikanneen kastikkeen voi yrittää pelastaa tilkalla lämmintä vettä ja hysteerisesti vispaamalla. Käytän mieluiten pyöreää teräskulhoa, jonka laitan vesihauteeseen (vesi ei saa kiehua). Sitten paahdoin pinjansiemeniä ja laitoin ilmakuivatun kinkun, parsat ja kastikkeen kauniille lasivadille. Poika kysyi, että missä se oikea ruoka on – luulen, että hän on tulossa omaan kasvuspurttiiinsa, kun mikään määrä ruokaa ei ole ”riittävästi ruokaa”. Tämä ruoka on muuten yksi kevään parhaista.

150 g voita
3 keltuaista
1 rkl samppanja- tai valkoviinietikkaa
½ rkl sitruunamehua
1 maustemitallinen valkopippuria
1 tl suolaa
1 maustemitallinen cayennepippuria

Kuori parsat huolellisesti perunankuorimaveitsellä. Napsauta tai leikkaa puinen alaosa pois. Keitä parsat (keittoaika riippuu niiden paksuudesta) napakan kypsiksi, varo ettei niistä tule liian pehmeitä. Sulata voi kattilassa ja aseta kattila sivuun niin, että voi ehtii jäähtyä. Sekoita keltuaiset, viinietikka, sitruunanmehu, valkopippuri, suola ja cayennepippuri teräskulhossa. Lämmitä vesi toisessa kattilassa. Kuumenna munaseosta vesihauteessa, vatkaa kunnes seos saostuu. Lisää voisula munaseokseen varovasti ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Maista kastiketta ja lisää mausteita tai tabascoa, jos haluat suolaisemman tai tulisemman kastikkeen. Tarjoile kastike keitetyn parsan kanssa.

Petit-choux, profiteroles, tuulihatut

Petit-choux, profiteroles, tuulihatut

Petit-choux, profiteroles, tuulihatut

 

Kurjenrahka

Kurjenrahka

 

Kurjenrahka

Kurjenrahka

 

Shashlik, saschlik, saslik

Shashlik, saschlik, saslik

Petit-choux

Det har varit kallt och bedrövligt. Den här veckan har det regnat, snöat och haglat ungefär varje dag. Idag har det vart lite varmare men till veckoslutet ska temperaturerna sjunka igen. Min mamma ramlade på servicehuset för en dryg vecka sedan och när vi var hos läkaren i tisdag så ansåg hon, att det var säkrast att ta in mamma på avdelningen för lite ytterligare undersökningar. Alla tester har gått bra så hon får nog komma hem igen efter Valborg. Vi måste dock hitta och köpa en rullator innan hon återvänder till sitt hem. Hittills har hon tvärvägrat att använda en men på sjukhuset har hon hon använt en så då ska vi försöka få henne att använda den även hemma. Vi måste nog tejpa fast mattorna och gå igenom lite andra säkerhetsåtgärder också. Vissa läkemedel kan påverka balansen och det är då det blir farligt med äldre människor, nu gås alla mediciner igenom och man väljer det bästa alternativet medans hon ännu är kvar på sjukhuset.

Vi tog en rejäl vandring förra veckoslutet och åkte till nationalparken Kurjenrahka. Det är ett fantastiskt ställe att koppla av på. Man kan välja olika vandringsled, allt från korta sådana till långa som kräver en övernattning. Jag har inte velat sova där än, det finns en vargflock just där. Men sonen har övernattat där med scouterna och det var inga problem. Nu har det varit så kallt att vi fick både snö och hagel under vandringen och när vi väl kom fram till lägerplatsen insåg vi att veboden brunnit under natten. Det fanns bara lite kvar men vi grillade shashlik över den öppna elden. Igår lagade jag klassiska petit-choux, de ska fyllas med salta saker som lax, löjrom, räkor och mögelost till Valborg. Gårkvällens efterrätt blev petit-choux fyllda med vaniljglass och toppade med chokladsås, en klassisk fransk efterrätt. Man kan använda sin fantasi och fylla dem med i stort sett vad som helst, alla bär och all frukt går bra, tillsammans med vaniljkräm, glass, kvarg och vispgrädde. Jag gillar salta fyllningar och ska faktiskt testa en röra med rökt ren och pepparrot också. Petit-choux är tacksamma, de kan nämligen bakas i förväg och frysas in.

75 g smör
2 dl vatten
1 ¼ dl vetemjöl
2 ägg

Sätt ugnen på 200 grader. Smält smöret i en kastrull, häll i vattnet och låt koka upp. Häll i vetemjölet och vispa kraftigt tills smeten är jämn och glansig. Ta kastrullen från spisen och vänta tills smeten har svalnat. Vispa i äggen en åt gången. Klicka eller spritsa ut små eller stora toppar på ett bakplåtspapper på en plåt. Grädda i ugnen i 30-40 minuter. Öppna helst inte ugnsluckan under gräddningen. Låt bakelserna svalna på galler, fyll dem med vaniljglass och dekorera med smält choklad.

Profiteroles

It has been cold and miserable. This week it has rained, snowed and hailed just about every day. Today, it’s a little warmer, but by the end of the week the temperatures will fall again. My mom fell in her apartment in the service house a week ago and when we went to a doctor in another matter on Tuesday, the doctor felt that it was safest to take in my mom for some additional tests. All of them have gone well so she will probably come back home after Valborg. However, we must find and buy a walker before she returns to her home. So far, she has refused to use one, but at the hospital she has used a walker so we will try to make her use it at home too. We must even tape the carpets and go through some other safety measures as well. Some drugs can affect the balance and that’s when it gets dangerous for older people. All medications is now examined and they will choose the best option while she still is in the hospital.

We went for a long hike last weekend and drove to the Kurjenrahka National Park. It’s a great place to relax. You can choose different hiking trails, ranging from short ones to long ones that require an overnight stay. I have not wanted to sleep there yet, there’s a wolf flock in the park. But our son has stayed there with the scouts without any problems. It has been so cold that we got both snow and hail during the hike and when we arrived to the camp we realized that the woodshed had burned during the night. There was only a little left, but we managed to grill sachslik over the open fire. Yesterday I made classic petit-choux, they will be filled with salty things like salmon, vendace roe, shrimps and mold cheese for Valborg. Last night we had them as a dessert, they were filled with vanilla ice cream and topped with chocolate sauce, a classic French dessert. Use Your imagination and fill them with virtually anything, any berries and all fruits will do fine, along with vanilla cream, ice cream, quark or whipped cream. I like salty fillings and will actually test one with smoked reindeer and horseradish as well. Profiteroles are grateful, they can be baked in advance and You can freeze them as well.

75 g of butter
2 dl of water
1¼ dl of flour
2 eggs

Preheat the oven to 200 degrees. Melt the butter in a saucepan, pour into the water and allow to boil. Pour in wheat flour, all at once and whisk vigorously until the batter is smooth and shiny. Take the saucepan from the stove and wait until the batter has cooled. Beat in the eggs one at a time. Click or spread small or large tops on a baking sheet on a sheet. Bake in the oven for 30-40 minutes. Do not open the oven during cooking. Let the profiteroles cool, fill them with vanilla ice cream and decorate with melted chocolate.

Tuulihatut

On ollut taas kylmää ja kurjaa. Tällä viikolla satoi lunta, vettä tai räntää melkein joka päivä. Tänään oli vähän lämpimämpää, mutta viikonloppuna lämpötila laskee jälleen. Äitini kaatui palvelutalossa vähän yli viikko sitten, ja kun kävimme toisellä lääkärillä tiistaina, lääkäri katsoi, että oli aiheellista ottaa äiti osastolle lisätutkimuksiin. Kaikki tutkimukset ja kokeet ovat menneet hyvin, joten hän pääsee varmaan kotiin vapun jälkeen. Meidän on kuitenkin sitä ennen löydettävä ja ostettava rullaattori. Toistaiseksi hän on kieltäytynyt käyttämästä rullaattoria, mutta nyt sairaalassa hän on sellaista käyttänyt ja toivottavasti suostuu jatkossakin omassa kodissaan. Meidän pitää myös teipata matot kiinni ja käydä läpi vähän muitakin turvatoimia. Jotkut lääkkeet voivat vaikuttaa tasapainoon ja silloin se on vaarallista vanhuksille, nyt sairaalassa käydään koko lääkitys läpi ja valitaan se paras vaihtoehto kun hän on vielä sairaalassa.

Teimme pitkän vaelluksen viime viikonloppuna, ajoimme ensin Kurjenrahkan saslikkia avotulella. Eilen tein perinteisiä tuulihattuja, täytän ne vapuksi suolaisilla täytteillä kuten lohella, muikunmädillä, katkaravuilla ja homejuustolla. Eilen teimme niistä jälkiruokaa, täytimme ne klassiseen ranskalaiseen tapaan vaniljajäätelöllä ja koristelimme ne vielä suklaakastikkeella. Käytä ihmeessä mielikuvitustasi ja improvisoi täytteitä, kaikki marjat ja hedelmät sopivat mainiosti, niin myös vaniljakreemi, jäätelö, rahka ja kermavaahto. Pidän suolaisista täytteistä ja ajattelin kokeilla myös savuporoa ja piparjuurta. Tuulihatut ovat helppoja tarjottavia, ne voi valmistaa etukäteen ja 75 g voita

2 dl vettä
1 1/4 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sulata voi kattilassa, lisää vesi ja anna kiehahtaa. Lisää kaikki jauhot kerralla ja vatkaa voimakkaasti kunnes taikina on sileää ja kiiltävää. Poista kattila levyltä ja odota, että taikina jäähtyy. Vatkaa munat taikinaan yksi kerrallaan. Pursota taikinasta pieniä tai suuria ruusukkeita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista uunissa 30-40 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua paistamisen aikana. Anna tuulihatttujen jäähtyä uuniritilällä, täytä ne vaniljajäätelöllä ja koristele sulatetulla suklaalla.

Churros

Churros

Churros

 

Churros

Vi lagade en hel del påskmat (bland annat basilikagravad lax och lammracks) och åt en massa godis men det har ändå känts viktigast att bara vara tillsammans och inte göra något så märkvärdigt. Efter det som hände i Stockholm ville jag verkligen ta det piano här hemma. Vi har varit i Stockholm säkert tre gånger i år och varje gång brukar vi promenera just där det hände. Jag hade tänkt att vi skulle åka över till antingen Kökar eller Utö – lite som motvikt till allt – över påsken men det blev för krångligt med överbokade färjor och för lite tid med att hinna med. Det var lika bra att vi inte åkte, det här måste nog har varit den kallaste påsken på länge. Varje gång vi försökte ta en promenad började det antingen snöa eller hagla. Ingen vårvärme någonstans, efter påsken hade vi fortfarande minus sex grader på morgonen. Jag lagade även pasha under påsken precis som vi brukar men glömde naturligtvis att ta bilder på den. Jag får väl göra ett nytt försök nästa år istället.

När man är uppvuxen i Norden så tycker man kanske att frukost består av kaffe, gröt, youghurt, müsli, bröd, pålägg, ägg och juice. Dessutom lär man barnen att frukost är dagens viktigaste mål och att man inte ska slarva med den. Man behöver dock inte åka så långt söderut innan folk tycker helt annorlunda, till exempel i Frankrike räcker det gott och väl med kaffe, croissanter och sylt. I Spanien går man ännu längre och tycker att det räcker med churros som man doppar i tjock, varm chokladssås. Jag kan inte äta söta saker till frukost, mår illa av det. Så vi avslutade vår spanska kväll med att laga churros till efterrätt. Barnen blandade ihop degen och friterade, dessutom gjorde de även såsen. Lyxigt när de nu är större och kan både hjälpa till och delta på ett helt annat sätt än när de var små. Receptet är från Pluras spanska kokbok och är en dubbelsats, vi äter ganska mycket här hos oss.

5 dl vetemjöl
½ tsk bakpulver
5 dl vatten
2 msk olja
1 krm salt
2 tsk socker
1-2 l matolja

Hetta upp oljan att fritera i till ca 160-170 grader. Blanda vetemjöl och bakpulver i en bunke. Sätt vatten, olja, salt och socker i en kastrull, koka upp och blanda det in i mjölblandningen. Sätt degen i en spritspåse med stjärmunstycke och spritsa långa strängar i den heta oljan. Du kan fritera 2-3 stycken åt gången. Vänd runt med en hålslev och lyft ur dem när de är bruna. Låt rinna av på hushållspapper och rulla dem varma i strösocker.

Chokladdipp

200 gr mörk choklad
3 dl grädde
2 msk konjak (kan uteslutas)

Finhacka chokladen, lägg alla ingredienser i en kastrull. Smält på medelhög värme och slå i dippskålar. Färdiga churros doppar man sedan i chokladdippen.

Churros

We made a lot of Easter food (including basil marinated salmon and lamb racks) and ate a lot of Easter candies. It has nevertheless felt important to be together and not to do anything special. After what happened in Stockholm, I really wanted to take it easy at home. We have been to Stockholm for three times this year and every time we actually walk the street where it happened. I had a plan to to visit either the islands of Kökar or Utö – juts to get away from everything – over Easter, but it became too complicated with overbooked ferries and too little time to catch up. Now I am quite happy about the fact that we did not leave, this must have been one of the the coldest Easters for a long time. Each time we tried to take a nice, long walk it started to snow or hail. No spring anywhere, just after Easter we still had minus six degrees in the mornings. I also made Russian pasha during the Easter as usually, but I forgot to take any photos of it. I guess I´ll have try again next year.

When You grow up in the Nordic region, You may think that breakfast consists of coffee, porridge, youghurt, muesli, bread, toppings, eggs and juices. In addition, we teach the children that breakfast is the most important meal of the day and can not be neglected. However, one does not not have to go so far south before people feel completely different. In France, for example, coffee, croissants and jams are good enough. In Spain they think it’s enough with churros to dip in some thick, hot chocolate sauce. I can not eat any sweet things for breakfast, I ´ll just feel sick. So we finished our Spanish evening by making churros for dessert instead. Our children mixed the dough and fried the churros and they even made the chocolate sauce. It is so nice as they are older now and can both help and participate in a different way than when they were small. The recipe is from Plura´s Spanish cookbook and we doubled it as we eat quite a lot.

5 dl of wheat flour
½ teaspoon baking soda
5 dl of water
2 tablespoons of oil
pinch of salt
2 tsp sugar
1-2 liters of cooking oil

Heat up the oil to fry in to about 160-170 degrees. Mix wheat flour and baking soda in a bowl. Put water, oil, salt and sugar in a saucepan, boil and mix it into the flour mixture. Put the dough into a piping bag with a star tip and sprinkle long strings into the hot oil. You can fry 2-3 pieces at a time. Turn around with a skimmer and lift them when they are brown. Allow to drain on household paper and roll them as they are still warm in sugar.

Dippping sauce

200 gr dark chocolate
3 dl cream
2 tablespoons of cognac (can be excluded)

Chop the chocolate, put all the ingredients in a saucepan. Melt on medium heat and divide the sauce into small bowls. Perfect dipping sauce for Your warm churros.

Churros

Teimme paljon pääsiäisruokaa (muun muassa basilikalohta ja lampaan kylkiriviä) ja söimme paljon pääsiäiskarkkeja, tuntui tärkeimmältä olla vain yhdessä tekemättä mitään ihmeellistä ja erikoista. Tukholman tapahtumien jälkeen Tukholmassa, halusin olla ihan rauhaas kotona. Olemme käyneet Tukholmassa tänä vuonna jo kolmesti j kävelemme usein juuri sielä, missä terroriteko tapahtui. Olin kuitenkin ajatellut, että olisimme lähteen joko Kökariin tai Utöseen – vähän kaiken vastapainoksi – koko pääsiäiseksi, mutta se kävi liian hankalaksi koska lautat olivat jo täyteen varattuja ja aikataulu olisi mennyt liian tiukaksi. Oli kuitenkin ihan hyvä, että emme päässeet matkaan, tämähän oli varmaan kylmin pääsiäinen aikoihin. Joka kerta yritimme lähteä päiväkävelylle alkoi sataa joko lunta tai rakeita. Kevätlämpöä ei ole ollut pääsiäisen jälkeenkään, ensimmäisen arkipäivän aamuna oli miinus kuusi pakkasastetta. Tein pääsiäisenä tavalliseen tapaan myös pashaa, mutta unohdin ottaa siitä kuvia. Pitää muistaa kuvata se ensi vuonna.

Kun on varttunut Pohjoismaissa voisi luulla, että aamiaiseen kuuluu kahvia, puuroa, jogurttia, mysliä, leipää, leivänpäällisiä, kananmunia ja tuoremehuja. Lapsillekkin opetetaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria, ja että sen kanssa ei saa hutiloida. Ei tarvitse kuitenkaan lähteä kovinkaan kauas etelään ja ihmiset syövät ihan erilaisia aamiaisia. Esimerkiksi Ranskassa riittää hyvin kahvi, croissantit ja hillo. Espanjassa puolestaan syödään friteerattuja churroksia, jotka dipataan paksuun, lämpimään suklaakastikkeeseen. Minä en voi syödä makeaa aamuisin, siitä tulee vain huono olo. Espanajalaisen iltamme päätteeksi teimme jälkiruoaksi churroksia. Lapset tekivät taikinan, paistoivat churrokset öljyssä ja tekivät myös dippikastikkeen. Ihanaa, kun he nyt ovat vähän vanhempia ja voivat sekä sekä auttaa että osallistua aivan eri tavalla kuin silloin, kun he olivat pieniä. Resepti on Pluran espanjalaisesta keittokirjasta, tuplasin sen heti koska täällä meillä syödään aika paljon.

5 dl jauhoja
½ leivinjauhetta
5 dl vettä
2 rkl öljyä
1 maustemitta suolaa
2 tl sokeria
1-2 l ruokaöljyä

Kuumenna öljy kattilassa 160-170 asteeseen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe kulhossa. Laita vesi, öljy, suola ja sokeri kattilaan, kiehauta ja sekoita sitten lämpimänä jauhoseokseen. Laita taikina pursotinpussiin, jossa on tähtitylla. Purista pitkiä churroksia suoraan kuumaan öljyyn, voit paistaa 2-3 kappaletta kerrallaan. Käännä leivonnaiset reikäkauhalla ja ota ne pois öljystä, kun ne ovat saaneet väriä. Valuta talouspaperin päällä ja rullaa ne lämpiminä hienosokerissa.

Suklaadippi

200g tummaa suklaata
3 dl kermaa
2 ruokalusikallista konjakkia (konjakin voi jättää pois)

Hienonna suklaa ja laita kaikki ainekset kattilaan. Sulata miedolla lämmöllä ja jaa pieniin annoskulhoihin. Valmiit churrokset dipataan suklaadipissä.